iisteintä sykkeennostatusta, mitä voi tehdä housut jalassa, on hikoilla vuoristossa. Tsiigatkaa nyt, mä en ole ollut näin tyytyväinen sitten viime kerran! Haikkasimme tänään kersan ja miehen ja ystävän kanssa Islannin korkeimman vesiputouksen päälle, kävelimme sen yli ilman kenkiä ja laskeuduimme alas. Mieletöntä! Lisää vuoristokuulumisia ja kolmevuotiaan kantovälinepohdintaa seuraa vähän myöhemmin. Sillä nyt on pakko mennä lepuuttamaan hanuria ja reisilihaksia tonne sänkyyn hyvä kirjan kanssa. Ah. Lauantait.
