oulupäivän ohjelmaan kuuluu aina seuraavaa: Mukava asento sohvalla. Päällä vain yöpuku. Radio auki taustalle. Käden ulottuville iso kippo popcornia, kilo irtokarkkia tai suklaalevy. Ja sitten: kirja auki! Kutsun tätä toimintoa remestelyksi, koska hyvin todennäköisesti tuo joulupäivänä luettava kirja on IlkkaRemeksen uutuus. Tein tänä vuonna karmean poikkeuksen ja ahmaisin joulujännärin ennenjoulua. Aivan yhtä väärin on syödä lanttulaatikkoa juhannuksena. Halusin kuitenkin saada postauksen ilmoille ennen joulua, koska Omertan liitto on sen verran painava kirja, että en halua viedä sitä Suomeen matkalaukussa ja haluan järjestää WSOY:n sponsoroiman kirjakilpailun ennen joulun pyhiä.Suhtautumiseni Remekseen on kaksijakoinen. Toisaalta diggaan jäbää paljon. Remeksen kirjat ovat erinomaista viihdettä samalla tavalla kuin hyvät action-leffat. Kaksi tuntia James Bondia on leffalipun hinnan väärti. Sama juttu Remeksen kanssa: kirjaan tarttuessaan tietää, mitä saa. Remeksellä on hyvä brändi ja osa siitä liittyy hänen salaperäisyyteensä. Ilkka Remes - tai siis oikealta nimeltään eräiden lähteiden mukaan Petri Pykälä - ei anna haastatteluja, esiinny kirjamessuilla tai vastaile Facebokoissa fanien viesteihin. Mies vain kirjoittaa ja myy. Joka juuttaan syksy ilmestyy uusi bestseller. Ja joka joulu tuhansissa suomalaiskodeissa joku saa lahjaksi Remeksen ja viettää se sylissään joulupäivän.
 |
| Ja taas mennään. |
Sitten se toinen toisaalta. Omaan makuuni monissa hänen kirjoissaan mennään aavistuksen verran liikaa överiksi. Juonenkäänteet ovat Hurjia ja mutkat Jyrkkiä. Järkyttävän vauhdin sekaan on ripoteltu isolla kouralla nippelitietoa, joka ei juuri helli omia makuhermojani. Lukunautintoani ei esimerkiksi lisää aseiden ominaisuuksien seikkaperäinen selostus. Pistooli on pistooli, se tieto riittäisi (minulle) ihan hyvin.
Vertailin pari vuotta sitten kahta suomalaista jännityskirjailijaa, Taavi Soininvaaraa ja Ilkka Remestä keskenään ja vaakani kallistui silloin ensiksimainitun suuntaan. Molemmilla on juonenrakennustaito hallussa, mutta Soininvaara pisti paremmaksi henkilöhahmojen syvyydessä ja kiinnostavuudessa.
No millainen tämä Remeksen uusin sitten on? Juonipaljastuksia ei tipu. Mutta sen voin sanoa, että luin Omertan liittoa sivuja kiihkeästi käännellen. Juoni toimii! Tottakai. Ilokseni myös huomasin, että henkilöhahmoihin on tullut lisää syvyyttä, ne ovat muutakin kuin puhuvia päitä, jotka vievät juonta dialogissa eteenpäin. Tykkään myös trillerin aiheesta: Omertan liitto on terävän ajankohtainen jännäri: EU:n pankkikriisi goes mafia. Ja taas kerran suomalainen - tällä kertaa sijoitusasiantuntija - pelastaa maailmaa pahisten kynsistä. Kyllä on Remes jälleen kerran lyönyt kasaan mehukkaan stoorin. Veikkaanpa, että Timo Soinille ei ole tänä vuonna vaikea ostaa joululahjaa:
 |
| Ilkka Remes. (Kuva: Milla von Konow) |
Tuomon ja Riikan kujanjuoksu kiihtyy, kun heille selviää, miten satoja miljoonia katoaa EU:n tileiltä. Todelliseen kuolemanvaaraan he joutuvat tajutessaan, miksi kukaan Brysselissä ei puutu asiaan.Varsinainen helvetti repeää, kun heille valkenee tukihuijausten olevan vain nappikauppaa verrattuna siihen peliin, jota vallan kabineteissa käydään veronmaksajien rahoista. (Omertan liiton esittely, WSOY.fi)
Koska Remes on nyt nautittu, aion keskittää joulunpyhien lukulistalle seuraavat kirjat
- Laila HirvisaarenMinä, Katariina ja Me, Keisarinna
- Islantilaisen dekkarikirjailijan Arnaldur Indriðasonin uutuus Skuggasund (vapaasti suomennettuna Varjokuja)- Eveliina TalvitienKeitäs tyttö kahvia. Tämä kirja liittyy mielestäni ensi viikon Docventures-ohjelmaan, jossa olen mukana. Docventuresista lisää vähän myöhemmin.
- Jotain, mitä joulupukki tuo. Toivottavasti tuo. Haluan ainakin yhden kovakantisen yllätyksen!
Mitä sinä aiot lukea joululomalla? Lauantaihin 21.12. mennessä puumerkkinsä jättäneistä lähtee yhdelle Omertan liitto.