Avartava luonto

Olen telttaillut sekä 1- että 3-vuotiaan kanssa. Erona on se, että kaksi vuotta sitten mä rohkaisin lasta telttaelämään. Tällä viikolla seurasin vierestä sormet jäässä, kun kersa tsemppasi.

Ensimmäinen iltapäivä. Aurinko paistaa ja teltta on hienosti pystyssä. Kykenevä työskentelemään itsenäisesti: "Muuskanuikkusella on tämmönen teltta paitsi oranssi."

Luova ajattelu: Missä kivi, siellä tyypit.

Olosuhteisiin mukautuminen: Se, että heinäkuussa pitää pukeutua toppavaatteisiin ja pipoon, harjaannuttaa positiivista ajattelua.

Ongelmanratkaisukyky: Naapurin teltassa itkee yksivuotias. Kersa käy antamassa sille rauhoittavan annoksen ruohoa.

Niukkojen resurssien hyödyntäminen: valaanluista leikkikalut.

Itsenäinen päätöksenteko: "Mulle samaa, kun äidille."

Positiivinen ajattelu 20 metriä sekunnissa: "Hieno teltta kaatui itse, nyt isi pian kotiin."

Pannukakkutaikina kulhossa ajamme pois myrskyn keskeltä. Täyteen survotussa autossa haisee märkä untuvamakuupussi, autosta tippuu kuoppaisella tiellä pakoputki, mutta pätkä ajattelee ruokaa: "Njamnjamnjam. No niin, nyt tehdään ne pönnukökut!"

Mulla ei ole äitinä enää mitään hätää.