Koska joulu lähenee, kaivoin muistojeni mureista arkistoista nämä muutaman vuoden takaiset piparkakkutalokuvat. Ajatuksenahan oli siis tehdä muottien avulla muumitalo myynninedistämistarpeisiin. Myimme piparimuotteja suomalaisen designin myymälässä ja ajattelin että jos väsäisin yhden malliksi kaupan hyllylle (myynninedistämisseikkailun muumien joulupipartalosta voi lukea täältä).
Ihan
↧
Jouluinen muumipiparkakkutalo
↧
Luonnonkosmetiikka anti-age ja ihonhoidon turhakkeet
Kaupallisessa yhteistyössä Biodelly ja SBM Kipinä
Luonnonkosmetiikka ja anti-age, oikeasti tehokas ryppyvoide ja turhat kosmetiikkahankinnat. Jos on kuin minä, joka tykkää että kaapissa on mahdollisimman vähän – mutta toimivia eikä älyttömän kalliita – ihonhoitotuotteita, mitkä purkit kannattaa jättää ostamatta? Mitkä tuotteet ovat välttämättömiä? Entä onko tuotteita, joita ei edes
↧
↧
Terveisiä pukuhuoneen puolelta
Rakastan analogioita. Niiden avulla ajattelu ja asioiden hahmottaminen on nopeampaa ja kaikenmoisesta arkinöyhdästä täyttyvät asiat saavat järjellisen muodon. Täähän on ihan niin kuin.... on yksi lempilauseistani, kuin yritän sanoittaa fiilistäni jostain epämääräisen käsitteellisestä asiasta.
Tässä tämän syksyn aikana olen miettinyt paljon työnteon tekemisen rytmiä. Tekemistä on
↧
Viikonloppu hyvälle elämälle
Sain osan Långvikin palveluista maksutta näkyvyyttä vastaan.
Tapahtuipa eräänä päivänä tänä syksynä, että menimme ystävykset kaksistaan Långvikin kokous- ja kylpylähotelliin.
Hyppäsin U-junaan Helsingissä ja Katja astui samaan vaunuun Leppävaarassa. Jatkoimme siitä Jorvaksen asemalle, jossa kirjaimellisesti hyppäsimme junasta ulos (tietäjät tietää, mitä tarkoittaa kun pitää varoa
↧
Ystävät eri maissa
Tämä juttu on omistettu etenkin kaikille ulkosuomalaisille ja heille muillekin, joiden ystävistä ja kavereista valtaosa asuu muualla.
Aikuisiällä uusien ystävien saaminen on hitsin vaikeaa, koska arki pyörii tiettyjen asioiden ympärillä, eikä ole enää opiskeluaikojen eläväistä yhteisöä, jossa kaikki ovat hakemassa uusia tuttavuuksia ja ystäviä. Kun tähän kaikkeen lisää vielä sen, että ne
↧
↧
Aineeton lahja, jota muistellaan vuosia
Tänäkin jouluna yhä useampi taitaa antaa aineettoman hyväntekeväisyyslahjan: vuohen Afrikkaan, koulumaksun kehitysmaan lapselle tai osuuden kaivosta. Tuntuu, että aineettomien ja hyvää tekevien lahjojen valikoima on joulu joululta vain kasvanut.
Olen itsekin antanut ja saanut tällaisia lahjoja, ja olen kyllä niiden puolella ihan vilpittömin mielin. Turhan roinan hölmöydestä,
↧
Kaipuu ja pelko kirjoittaa fiktiota
Huh, tiedättekö sen tunteen, kun seisoo jyrkän vesiliukumäen ylätasanteella tai huvipuistolaitteen jonossa, ja tietää, että haluaisi ihan hirveästi kokeilla, mutta pelkää että tulee oksennus tai uikkarit putoaa vauhdissa päältä ja laskeutuu altaaseen 40 kilometrin tuntivauhdissa kaksi teepussia nätisti fläpättäen?
Mulla on ollut vähän sellainen olo fiktion kirjoittamisen kanssa. Tai siis
↧
Se ken lampun sytyttää
Ajattelin viikonloppuna paljon auttamista ja siitä syntyvää iloa. Vakkariseuraajat ehkä muistavatkin, kun kirjoitin marraskuussa crossfit-salimme muistotreeneistä. Yhden valmentajistamme puoliso teki itsemurhan, häneltä jäi kaksi alakouluikäistä lasta.
Kammottavan surullista ja vaikeaa. Yksin salin aktiivitreenaajista, Einar nimeltään, halusi tehdä jotain enemmän auttaakseen tätä yksin
↧
Olohuoneen kaunis seinä
Ihan sellaisella pienellä yksityiskohta-asialla olen tänään liikeellä. Pieni huomionosoitus seinällemme. Tämä tuskien ja venyneiden aikataulujen remontti on edelleen vähän sieltä ja täältä kesken, mutta olohuoneen seinä on nyt niin erityisen nätti, että siitä piti ottaa ei vain yksi vaan kaksi valokuvaa.
Vou, siinä se nyt siis on. Seinä, jota tekee mieli katsoa vailla pienintäkään
↧
↧
Tähänastisen elämäni paras kirja
Noilla sanoilla huokaisi esikoinen, kun Pikkiksen jatko-osassa päästiin viimeiselle sivulle ja kirja tuli päätökseen. Eipä ollut väärässä hän. Pikkiksen tähänastisen elämän suurin seikkailu (kirjoittanut Katja Lahti, kuvittanut Annukka Palmén) on kerrassaan loistava lastenkirja!
Pikkis rohkea pikku mörökölli etsi jymykiviä aikaisemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassa. Ensimmäisestä
↧
Uskallus tehdä toisin voi muuttaa paljon
Meillä on ollut kuluneen vuoden aikana jonkin verran puhetta eräästä esikoisen luokkakaverista, kutsutaan häntä nyt vaikka Johannekseksi. Kukaan ei oikein ole jaksanut Johannesta, koska hänen lähestymisensä tietää aina jonkin sortin säätöä ja mielipahaa. Hän kiusaa, useimmiten tyttöjä tai itseään pienempiä poikia. Tänään kävin Johanneksesta niin mielettömän upean ja itseni täysin yllättäneen
↧
Aidosti islantilainen - osa 12
Olen asunut täällä tuulisella laavakökkäreellä vuosikymmenen. Olosuhteet ovat pakottaneet sinä aikana tottumaan aika moneen asiaan. Pukeutumaan lapasiin heinäkuussa, ääntämään sanan pähkinä (hnetur) siten että nenästä tulee ilmaa muttei räkää ja juomaan jouluisin vaalenruskeaa juomaa, joka on sekoitettu kotikaljasta ja appelsiinilimusta.
Mutta tähän mä en pysty:
Riisipuuroa, jonka
↧
Islannin Länsivuonot purjeveneellä
Tänään istuskelin ja tuijottelin puhelimen muistiin vuoden aikana tallentamiani valokuvia. Katselin erityisesti kuvia perheemme yhteisiltä reissuilta ja hetkistä. Voi minkä ihanan miniseikkailun sainkaan kokea kahvin valmistumista odotellessa. Pidempi kokoamajuttu tämän vuoden iloisista kohokohdista on tuloillaan, mutta nyt minun pakko kertoa tämä parhaista parhaimman seikkailun paras hetki.
↧
↧
Taskulamppuseikkailu kirjan kanssa
Kaupallinen yhteistyö WSOY:n kanssa (sisältää myös affiliate-linkin).
Eilen meillä vietettiin varsin hauskaa iltasatuiltaa. Könysimme peiton alle, sammutimme makkarista kaikki valot, sytytimme pienen taskulampun ja lähdimme kirjan kanssa katsomaan, mitä meren pohjasta löytyy.
Ja kyllähän sieltä löytyy vaikka mitä. Meren syvyyksiin (Rinna ja Sami Saramäki) on lapsille suunnattu merisatu.
↧
Televisiosarja, joka perusti tämän perheen
Olenkohan koskaan kertonut täällä, kuinka alun perin tulin huomanneeksi Islannin olemassaolon? Mistä se ensimmäinen mielenkiinnon herääminen ja uteliaisuus plopsahtivat pintaan ja sitten muutaman mutkan kautta viskasivat tänne puuttomalle jäiselle laavakökkäreelle?
No syyllinenhän on telkkari.
Olin ala-asteikäinen, kun Yle näytti islantilaisen lastensarjan Nonni ja Manni. Istuin
↧
Sen lauluja laulat, kenen...
Oih, yhtä aikaa suosikki- ja pelokkiaikani vuodesta: joulua edeltävät viikot. Kauppiaalle tämä vuodenaika on yhtä aikaa se kaikkein upein ja kaikkein raskain. Iso osa vuoden myynneistä tehdään näiden vuoden viimeisten viikkojen aikana eli on ikään kuin pieni pakko hymyillä ihan koko ajan.
Kun tänään pyöräilin kaupalta kotiin työvuoron jälkeen, jalkoja kolotti seisominen, vaikka olin
↧
Räyhäävät pukit tuovat joulurauhan
Ai että mutta kyllä taas tajusin rakastavani näitä islantilaisia jouluperinteitä. Suomessakin on todella rikas ja hieno kansanperinne, mutta oma kokemus on se, että Islannissa nuo vanhat kansanperinteet elävät nykyarjessa paljon voimakkaampina. Kuten nyt esimerkiksi tämä tapa viettää joulua. Ai että!
Seuraavaksi ihan lyhyt intro islantilaiseen joulupukkiperinteeseen.
Elikkä siis.
↧
↧
Otokset tämän vuoden elämästä
Blogi vaipuu tänään joululomille ja minä huomenna, kun kaupan ovi sulkeutuu kello 13. Ahh! Suunnitelmat siitä eteenpäin ovat mahdollisimman yksinkertaiset: lakusuklaapipareita, sopivasti skumppaa, paljon unta ja roadtrip Pohjois-Islantiin. Suomen-perheeni on luonamme joulun ja uuden vuoden yli ja lähdemme porukalla maaseudulle kylpemään ja maisemia katselemaan.
Minun piti tämän vuoden
↧
Hehkeä helppo nakki - vinkit hehkuvaan meikkiin
Kaupallinen yhteistyö: Biodelly ja SBM Kipinä. Juttu sisältää myös affiliate-linkkejä.
Hehkuva meikki helposti ilman värikerrosövereitä. Näillä vinkeillä saa talven väsyttämiin kasvoihin pienen lupauksen kesää.
Ystävyys tai rakkaus ovat vain sanoja, kunnes löytyy yksi, jolle olet hehkuasi säästellyt.
Sorry! Tuo muutama sata vuotta sitten hautaan päätyneen englantilaisrunoilija
↧
Uusia ajatuksia työhuoneen uumenista
Heräsin uuteen vuoteen hieman väsyneenä, mutta sehän oli ihan oma vika, koska itsehän teki mieli valvoa kolmeen.
Vuoden ensimmäisen päivän vietimme rauhallisissa merkeissä perheen kanssa. Tehtiin alle kilometrin mittainen kävely meren rannassa, syötiin hodareita (siskoni teki huippuhyvää sipulipikkelsiä, yritän saada reseptin), katsottiin yksi Heinähattu ja Vilttitossu -elokuva ja
↧