Kaupallinen yhteistyö: Visit Ylläs

Ylläs perheen talvilomakohteena, voi rakkaus. Meillä oli perheemme kanssa jälleen kerran loistava talviloma Ylläksellä. Koko Suomi-perheemme eli me vanhemmat, lapset, minun kaksi siskoani ja lasten mummi eli mun mutsini olivat hirmu tyytyväisiä neljännen yhteisen Ylläksen talvilomamme sisältöön. Tämä on sellainen reissusuhde, joka vain paranee vanhetessaan. Ja ajatelkaas, että minäkin täytin tämän reissun aikana 40 vuotta! Maailman paras paikka viettää syntymäpäivää on istua tulen ääressä erämaakahvilassa tuore munkki suussa ja katsoa ikkunasta ulos lumiseen maisemaan.

Luulen, että yksi tärkeä syy täydellisen perheloman kokemukseen oli siinä, että kenkään ei tarvinnut tehdä jatkuvasti kompromisseja. Kaikki pääsivät tekemään, kokemaan ja rentoutumaan juuri niiden asioiden parissa, jotka rankkaavat omalla preferenssiasteikolla korkealle. Tein omaksi ja teidän iloksi kymmenen kohdan listan syistä pirskatin hyvin onnistuneelle Ylläksen-lomalle.

Maailman parhaat murtomaahiihtoladut

En ole hiihtänyt maailman joka maassa, mutta murtomaahiihtokokemukseni Ylläksellä on ollut niin täydellinen (hitsiläinen, minähän keksin omassa elämässäni hiihtämisen uudestaan juuri täällä), että kehtaan kutsua näitä latuja maailman parhaiksi. Jäätävillä pakkasilla pääsee hiihtämään tunturiin, missä on leudompaa. Pimeällä voi mennä valaistuille laduille, ja niitäkin riittää useita kymmeniä kilometrejä. On helppoja tasaisia reittejä ja monen kilometrin mittaisia ala- ja ylämäkiä. Kaikki selkeästi latukarttaan merkittynä.

Hiihdin kahden viikon aikana yli 200 kilometriä, ja koska en ole mikään järin nopea hiihtäjä, vietin laduilla todella paljon aikaa. Ihailin maisemia, kuuntelin välillä Nesbön äänikirjoja, välillä suksien suhinaa lunta vasten ja tiirailin metsässä käyskenteleviä poroja. Näin muutaman!

Osan lenkeistä tein yksin, osan aikuisessa seurassa ja välillä lasten kanssa. Lasten kanssa hiihdimme alle kymmenen kilometrin reissuja emmekä silti joutuneet hinkkaamaan jotain takapihan pikkulatua, vaan olimme ihan oikealla reitillä ja kävimme erämaakahvilassa munkilla ja kaakaolla.

Ylläs perheen talvilomakohteena: rauhallinen mutta tarpeeksi palveluita

Haluan tällaisella lomalla rauhaa mutta silti palveluita. Ylläksellä tämä vastakohtien kombo on mahdollinen. Täällä ei ole vilkasta baarielämää tai megalomaanisia after ski -bileitä. Tai ainakaan minä en ole huomannut! En ainakaan ole kaivannut. Täällä saa siis nauttia rauhallisesta luonnosta ja hiljaisuudesta mutta kuitenkin ilman täydellistä korpielämää. Palveluita on saatavilla. Niiden safariretkijärjestäjien lisäksi löytyy ruokakaupat, hierojat, joogaa, muutama ravintola ja lakanavuokrapalvelu.

Sekin on erinomainen juttu, että Äkäslompolon keskustassa on terveyspalvelut saatavilla. Toinen lapsistamme sai yhdellä Ylläksen-reissulla korvatulehduksen, mutta pääsimme vastaanotolle näyttämään korvia samana päivänä. Ikävästä jutusta tuli vähemmän ikävämpi, kun saatiin saman tien hoitoa.

Ylläksen hiihtovarustevuokraamo

Kaikki eivät hiihdä 365 päivää vuodessa. Osalla meistä ei ole omia murtsikkasuksia tai laskettelumonoja. Minä en edes oikein tajua niistä välineistä mitään. Jos minut laittaisi voitelemaan omia suksiani, en varmaankaan pääsisi mökin pihasta minnekään. Onneksi ei tartte itse tehdä! Käytämme nimittäin aina tällaisilla matkoilla varustevuokrapalveluita ja Ylläkselläkin niitä on useampia.

Emme tuo kotoa mitään urheiluvälineitä, koska emme halua raahata yhtään sen enempää matkatavaroita kuin on pakko. Toimme tällä kertaa laukussa villakalsarit ja ulkovaatteet, mutta suunilleen kaiken muun hankimme paikan päältä lainaan. Urheilukamat saimme somenäkyvyyttä vastaan tällä kertaa maksutta. Haimme lainaan murtsikka-, laskettelu-, talvimaastopyörä- ja hiihtopulkkakamat Äkäslompolon mainiosta urheilukaupasta Sportshopista. Varauksen voi tehdä kätevästi etukäteen välinevuokrauksen verkkosivuilla. Niinpä suksia hakiessa ei tarvitse jonottaa niin pitkään, jos ennakkovaraus on tehty valmiiksi netissä.

Meillä on ollut Ylläksen murtsikkaladuilla käytössä karvapohjasukset, koska niitä ei tarvitse voidella ja ne sopeutuvat kaikkiin säätiloihin. Hiihdimme niillä tällä reissulla 20 asteen pakkasessa ja kahden asteen pakkasessa. Pito oli ylämäissä hyvä ja alamäissä luisti tarpeeksi hyvin. Tai no, minähän jarrutan joka tapauksessa ihan kaikissa alamäissä, joten sillä luistolla ei niin väliä minulle…

Olen aikaisemmin kirjoittanut käyttämistäni murtomaahiihtovarusteista. En ole mikään spändeks-hiihtäjä, vaan vauhtini on sellainen keskiverto/hidas, joten arvostan lämpimiä vaateita ja sujautan hanskoihini lämmittimet, jos pakkasasteet hulahtavat alle viidentoista. Tuosta linkkaamastani jutusta löytyy tarkemmin murtsikkavaatetuksesta.

Ylläs lapsiperheiden lomakohteena

Ylläs on ollut perheemme talvilomakohteena jo neljänä talvena. Olemme reissanneet seudun hangilla lasten ollessa 4 kk, 2 vuotta, 4 vuotta, 7 vuotta ja 9 vuotta. Kaikkien kanssa on aina riittänyt ohjelmaa ja tekemistä. Pampula ja esikoinen ovat kulkeneet hiihtopulkassa mukana 2- ja 4-vuotiaina.

Mökinpihassakin on aina riittänyt puuhattavaa. Koska täällä on aina ollut tammikuussa paljon lunta, lapset ovat päässeet pihalle leikkimään lumileikkejä, laskemaan liukureilla ja tekemään lumilinnoja.

Oikein kovalla pakkasella on leikitty myös sisätiloissa. Jounin Kaupalla Äkäslompolossa on pieni sisäleikkipaikka, samoin Ylläskaltion hotellin ykköskerroksessa. Ylläsjärven puolella laskettelukeskuksessa on kahvilan alakerrassa vähän isompi leikkipaikka ja pallomeri.

Lapsille on myös löytynyt lainaan aina sopivat hiihtovarusteet ja mökeissä on ollut syöttötuolit ja pyynnöstä myös vauvan sänky. Erämaakahviloissa on riittänyt lapsille ihmeteltävää – ja lettuja.

Hiihto, laskettelu, lumikenkäily, issikat, talvimaastopyöräily…

Täällä on talviurheilijalle, mistä valita! Suomen pisimmät hiihtoladut, joista osa on ns. lämpölatuja, osa valaistuja latuja. Kaksi laskettelukeskusta Ylläksen molemmin puolin (Äkäslompolon puolella ja Ylläsjärven puolella), ja niiden välillä kulkee bussivuoro monia kertoja päivässä. Bussin liput voi ostaa bussista käteisellä tai kortilla tai lipun voi ladata osaksi omaa hissilippua. Minä käytin hiihtobussia myös murtsikkahiihtäjänä. Yhtenä päivänä halusin hiihtää Äkäslompolon puolelta Ylläsjärven puolelle noin 20 kilometriä, mutta en halunnut hiihtää enää takaisin vaan päästä ajoissa mökille saunaan. Niinpä hiihdin alkuiltapäivästä Ylläsjärvelle, kävin siellä vessassa ja kaffella ja lampsin suksien kanssa bussiin ja bussilla mökille.

Puoliso ja esikoinen kävivät molemmissa laskettelurinteissä useita kertoja ja tykkäsivät molemmista paljon. Laskettelua täysin tajuamattomana tyyppinä en osaa sanoa, mitä eroa näillä kahdella keskuksella on. Molemmissa on hissejä (yep!) ja eritasoisia rinteitä (yep, yep!), molemmissa on lapsille ja aloittelijoille sopivia reittejä ja molemmissa hiihtokeskuksissa on myös laskettelukoulut. Esikoinen ja puoliso kävivät Äkäslompolon puolella puolentoista tunnin mittaisen hiihto-opastuksen, jotta oppisivat uusia tekniikoita (ja ajatella, hiihto-oppaana oli hevosreissuiltani tuttu mimmi – ihanaa, kuinka pieni tämä maailma välillä onkaan).

Ylläs lomakohteena on monelle hiihtolatuja ja laskettelua. Mutta on täällä paljon muutakin! Lumikenkäily on kivaa ja reittejä on paljon. Ylläksen vaellushevostalli sijaitsee muutaman kilsan päässä Äkäslompolosta; siellä pääsee ratsastamaan hankeen pitkäkarvaisilla suloisilla issikoilla. Tarkoitukseni oli mennä käymään, mutta se sitten jäi. Höh. No, jäipähän jotain uutta kokeiltavaa seuraavaankin kertaan.

Talvimaastopyöräilyn suosio on kasvanut todella paljon viime vuosien aikana. Pyöriä näkyi joka paikassa. Reittejä on paljon ja vuokrapyöriä on saatavilla useammassa vuokraamossa. Visit Ylläs vei meidät kolmen tunnin mittaiselle fatbike-retkelle, ja voi vitjat se olikin hauskaa! Pyörät olivat sähköavusteisia, eli hangessa pyöräily ylä- ja alamäissä oli yllättävän helppoa minullekin, joka en ole koskaan harrastanut sen kummemmin maastopyöräilyä.

Pyöräilimme rauhalliseen tahtiin ja pysähdyimme erämaakahvilassa kaakaolla. Palatessamme retken alkupisteeseen Sportshopin pihalle pyöriä palauttamaan olin yllättynyt, että olimme kulkeneet pyörillä talvimaastossa lähes parikymmentä kilometriä. Niin paljon, eikä tullut edes hiki!

Sähköavusteisia fatbike-pyöriä ei muuten ole ainakaan vielä valmistettu lasten koossa. Säädimme aikuisten pyörän pienimpään mahdolliseen kokoon ja 140-senttinen esikoinen pystyi juuri ja juuri nousemaan sen satulaan. Tottuneena maastopyöräilijänä itse pyöräily sujui ihan helposti, vaikka pyörä olikin vähän liian iso. Kuopus kulki mukana Fjellpulken-pulkassa puolison perässä ja tämä virityksemme toimi hyvin.

Ylläkseen ei kyllästy

Ylläs on sen verran iso alue, että kyllästymään ei ehdi mitenkään. Laskettelukeskuksia on kaksi. Kylätaajamia on kaksi. Hiihtolatuja on satoja kilometrejä, joista alkutalvesta on auki osa, ja loput aukeavat helmikuussa hiihtolomalaisille ja ovat auki toukokuulle asti lumitilanteesta riippuen. Erämaakahviloista suuri osa on auki koko talven, osa vain kiireisimmän sesongin aikaan (joululoma, hiihtoloma, pääsiäisloma).

Me olemme yöpyneet Ylläksellä sekä Äkäslompolon että Ylläsjärven kylissä, hiihtäneet molemmilla seuduilla ja käyneet alueiden erämaakahviloissa, ruokakaupoissa ja laskettelukeskuksissa. Alueiden välillä on helppo kulkea julkisillakin (hiihtobussi kulkee siis joka päivä aamusta iltaan). Tekemistä on paljon, eikä missään ole tungosta. Ei ainakaan näin tammikuussa.

Ylläs ja majoitus: mökki, hotelli vai hostelli?

Mökki vuokralle Ylläkseltä? Vai kenties hotellimajoitus kaikilla aterioilla? Hostellikin löytyy. Majoitusvaihtoehtoja on moneen lähtöön. Me olemme aina vuokranneet käyttöömme oman mökin. Rakastan kelohonkamökkejä ja niitä täällä riittää. Nautimme siitä, että saamme laittaa itse ruokaa, käydä päivittäin saunassa, polttaa takassa puita ja nukkua yömme paksujen harmaiden hirsiseinien suojassa. Kun neliöitä on tarpeeksi, kaikki voivat halutessaan keskittyä omiin juttuihinsa.

Tällä kertaa meillä ei ollut autoa mukana, joten halusimme mökin, joka sijaitsee potkukelkkamatkan päässä ruokakaupasta, lähellä hiihtolatuja ja skibussin pysäkkiä. Vuokrasimme mökin jo lähes vuosi sitten. Löysimme sopivankokoisen kelohuvilan Peltotievan alueelta Äkäslompolon keskustasta. Päädyimme vuokraamaan Aurora Cottagen mökeistä. Muitakin vaihtoehtoja oli, mutta tämän sijainti, koko ja hinta muodostivat sopivan kombon, Ja oikein hyväksi se osoittautuikin! Saunassa oli hyvä kiuas, löylyt olivat pehmeät, kaikki toimi, astioita oli tarpeeksi, mökki oli siisti ja ulkona meitä odottivat potkukelkat ja pulkat.

Kaksikerroksista mökkiä vuokratessa kannattaa muuten aina ottaa huomioon, että usein se mökin yläkerta on matala ”parvi”, jossa ei pysty aikuinen kunnolla seisomaan. Ei pystynyt tälläkään kertaa, mutta koska se oli etukäteen tiedossa, se ei ollut ongelma.

Sekä Äkäslompolon että Ylläsjärven puolella on tarjolla myös hotellimajoitusta ja Äkäslompolon keskustasta löytyy alle kymmenen huoneen tunnelmallinen Seven Fells Hostel. Siellä Saanan ja Ollin kylpytakit roikkuvat naulakoissa, sauna lämpiää joka päivä ja sängyt näyttivät ihanan muhkeilta. Tosi hyvä vaihtoehto yksinmatkustaville, pareille tai miksei perheillekin (suurimpaan huoneeseen mahtuu neljä).

Tunnelmalliset Ylläksen erämaakahvilat

Tämä on jo yksistään syy suosia Yllästä perheen talvilomakohteena: pääsee erämaakahvilaan! Osa erämaakahviloista sijaitsee vain hiihtolatujen varrella, mutta osaan pääsee myös leveärenkaisilla fatbikeilla pyöräillen tai polkua pitkin kävellen. Osaan voi tulla autollakin.

Velhon kodan tunnelmalliseen majaan kävelee noin 4 kilometria Äkäslompolon kylältä. Yhtenä päivänä siskoni tuli kahvilaan vetämällä Pampulaa pulkassa. Velhon kodalle pääsee myös autolla, samoin Luosun erämaakahvilaan ja Navettagalleriaan. Testiryhmämme rakastaa jokaista erämaakahvilaa, jossa olemme käyneet, mutta koska listoja on mukava tehdä, tässä muutama pointti suosikeistamme.

Velhon kota. Helppo tulla hiihtäen, kävellen, pyöräillen tai autolla. Tunnelmallinen. Ihana takkatuli, letut lakkahillolla ovat herkullisia.

Luosu. Mielestämme Ylläksen parhaat munkkirinkilät. Täydellisen rapeita päältä, unelmapehmeitä sisältä. Mmm.

Elämänluukku. Upea hiihtoreitti kapean järven yli. Kaunista erämaata, niin hiljaista ja niin tunnelmallista. Ihanan hämyisä erämaakahvila.

Kotamaja. Tänne asti pääseminen on aina pienen seikkailun takana. Ylämäkeä ja alamäkeä riittää. Perillä on aina yhtä ihanaa. Takkatuli rätisee eikä minnekään ole kiire.

Latvamaja. Reilun 90 minuutin mittainen (minun 90 minuuttia hidasta pertsaa, ehkä joku luistelee tämän vartissa) hiihtomatka Äkäslompolosta. Sydämellinen palvelu, ihanaa kuumaa variksenmarjamehua ja munkit ovat herkullisia täälläkin. Sijainti monen hiihto-, maastopyörä- ja vaellusreitin risteyksessä.

Ylläs lomakohteena: helppo tulla perille

Ylläkselle pääsee etelästä monella eri kulkuneuvolla, ja olemme kokeilleet niistä kaikkia. Tänne voi tottakai ajaa. Ajomatka Etelä-Suomesta pohjoiseen on sen verran pitkä, joten reissu kannattaa lohkaista kahteen osaan ja yöpyä esimerkiksi Oulussa.

Ylläksen hiihtokeskuksesta on alle tunnin mittainen bussimatka Kolariin, josta kulkee yöjuna Helsinkiin. Sitäkin olemme kokeilleet. Hiihtokeskusta lähinnä oleva lentoasema on Kittilä. Sieltä pääsee lentokenttäbussilla reilussa tunnissa Yllästunturin molemmille puolille.

Täältä löytyy muuten juttu, jossa olen vertaillut eri matkustustapoja. Ylläkselle junalla, autolla vai lentäen?

Sydämellinen meininki

Tuosta aikaisemmin mainitsemastani Latvamajan erämaakahvilasta haluankin kertoa yhden jutun tältä reissulta. Oltiin hiihtolenkillä siskojen kanssa. Alkoi jo olla jano, nälkä ja vessahätä, mutta matkaa seuraavaan latukahvilaan oli 7 km ja se kahvila oli menossa 40 minuutin päästä kiinni, kello 15. Hiihdin ”täysiä”, siis omalla mittapuullani melko kovaa. Vetäisin latukahvilan oven auki hengästyneenä kello 14:58 ja hihkaisin sieltä oven suusta: ”Ajattelin, että ehtisikö tässä ostaa vielä pullon juotavaa?” Sain ihan parhaan vastauksen:

”Älä ajattele nyt enää mitään turhaa, otat juotavaa ja syötävää ja minä lämmitän munkin, jos otat sellaisen, ja niitä munkkeja on muuten lisää täällä takana. Kuivatatte vaatteet ja rentoudutte ihan rauhassa. Täällä ei ole kiire mihinkään. Minä pidän tätä paikkaa auki niin kauan kuin täällä joku viitsii istua.”

IHANAA  Tällaista meininkiä ei nykyään saa kokea oikein missään. Tämä iltapäivä kello kolme jäi vahvasti mieleen. Tuntui kamalan kivalta, että sillä kellolla ei ollutkaan niin väliä. Ja tottakai otin sen munkin! Ja kerron kaikille muillekin että menkää Ylläkselle ja niihin ihaniin, ihaniin erämaakahviloihin syömään munkkia. Munkki kerrallaan kohti rattoisampaa elämää.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson (paitsi drone-kuva pyöräilijöistä).

The post Ylläs perheen talvilomakohteena – 10 ihanaa syytä viihtyä appeared first on Satu Rämö.

Unelmaduunarin tilipäivä – 8 askelta ja tienaat tarpeeksi -kirja on työntynyt ulos painokoneesta ja on valmis luettavaksi. Viudevau! Sain juuri käsiini tämän kirjan lämpimäiskappaleen. Kirjalaatikot ovat vielä varastolla odottamassa purkamista, mutta tietojeni mukaan kirjojen pitäisi saapua kirjakauppojen hyllylle helmikuun ensimmäisellä viikolla. Ilokseni kuitenkin huomasin, että Adlibris on jo ottanut kirjan ennakkomyyntiin ja kivaan tarjoushintaan! Jos ennakkotilaat Unelmaduunarin tilipäivä -kirjan Adlibriksestä nyt, saat sen 15 prosentin alennuksella eli vähän yli kahdenkymmenen euron.

Millainen kirja on Unelmaduunarin tilipäivä? Noh. Minä ja Lähiömutsi-blogia kirjoittava Hanne saimme jäätävän määrän palautetta ensimmäisestä yhteisestä kirjastamme Unelmahommissa – Tee itsellesi työ siitä mistä pidät (WSOY, 2017). Siinä kirjassa me mylläsimme työelämää ja kokosimme palikoita uuteen järjestykseen.

Kuinka löytää töitä, joista oikeasti pitää? Mikä on itselle menestymistä? Voisiko olla mahdollista, että (lähes) jokainen työpäivä olisi älyttömän siistiä lähteä töihin? Mistä tiedän, mitä haluan? Kuinka saada uskottavuutta omalle tekemiselle?

Kirjalle oli selkeä tarve, koska olin vastaillut tällaisiin kysymyksiin jo pitkään. Ekonomi-islanninhevosmatkanjohtaja-kirjailija-kyselijä-yrittäjä. Omituinen yhdistelmä kiehtoo ja kiinnostaa ja nykyään onneksi myös muita kuin itseäni. Hanne taas on onnistunut rakentamaan oman elämänsä ja arkensa ympärille kannattavan liiketoiminnan vaikuttajamarkkinoinnin parissa. Päätimme löydä osaamisemme yhteen ja kirjoittaa aiheesta kirjan.

Jumbe, ja siitähän me saadaan palautetta Unelmahommissa-kirjasta vieläkin. On joka kerta yhtä mahtavaa, kun ihmiset tulevat juttelemaan kadulla ja tapahtumissa, laittavat viestejä instan kautta tai kirjoittavat vähän pidemmän meilin. Olemme kuulleet kymmeniä – ei, kyllä se on jo satoja – tarinoita siitä, kuinka tämän kirjan innoittamana uskalsin vaihtaa uraa / päätin kokeilla uutta osa-aikatyötä / lähteä opiskelemaan / perustaa yrityksen. Pim! Ihan totaalionnistuminen.

Yksi mieleenpainuvimmista kommenteista oli se, kun Otavalla aikanaan pomotehtävissä työskennelllyt Emma Alftan luki kirjan, irtisanoutui hyvästä duunista, perusti oman yrityksen (Mellakka Management) ja laittoi minulle viestin:

”Tämä kirja aiheuttaa irtisanoutumisvaaraa. Saatte käyttää markkinoinnissa.”

Emma onkin yksi monista, joita olemme haastatelleet tämän vastailmestyneen Unelmaduunarin tilipäivä -kirjan sivuille. Halusimme tehdä tämän kirjan, koska unelmahommia tehdään sekä tekemisen riemun että rahan takia. Riemusta me olemmekin jo puhuneet. Kirjoitimme yhdessä Unelmahommissa – Tee itsellesi työ siitä mistä pidät, missä kerroimme, kuinka työelämästään voi tehdä itsensä näköisen. Kannustimme ihmisiä löytämään oman intohimotyönsä, jossa he todella viihtyisivät ja saisivat loistaa.

Miksi Unelmaduunarin tilipäivä kirjoitettiin?

Tuossa kirjassa pohdimme jo alustavasti sitä, kuinka kivoja asioita tekemällä voi hankkia itselleen elannon. Koska tienaaminen eli oman työn tuoma taloudellinen menestys on usein hankalin kompastuskivi unelmahommien tiellä (kuinka moni tekeekään työtä, josta pitää mutta josta ei saa juuri yhtään rahaa – se on ihan pebasta!), päätimme syventää pohdintojamme kokonaisen kirjan mittaan. Teimme Unelmaduunarin tilipäivä – 8 asketa ja tienaat tarpeeksi -kirjan pitämään huolta siitä, että pärjäät valitsemassasi unelmahommassa.

Tämä kirja sisältää kahdeksan askeleen ohjelman, jonka avulla rahaa alkaa virrata myös sinne unelmaduunarin omalle tilille. Emme välttämättä neuvo tekemään miljardeja euroja tai edes satojatuhansia, mutta teemme parhaamme, jotta puhuttaisiin edes tuhansista eikä kympeistä. Tämä kirja auttaa ymmärtämään omat vahvuudet yhä paremmin, terottamaan tekemisen kärjen ja heittämään keihään sinne, missä raha pesii. Konkreettiset ja käytännölliset vinkit myymiseen, markkinointiin ja oikeiden asiakkaiden löytämiseen opastavat matkalla. Siksi meillä on kirjassa myös monia omien alojensa ammattilaisia neuvomassa, koska emmehän me kirjan kirjoittajat kaksin kaikkea tietenkään tiedä.

Lue siis kirja, niin tiedät miten nostat omaa tulotasoasi, vähennät stressiä ja lisäät työniloa.

Sitten vaan tekemään. Ja lukemaan Tämä ilmestyy muuten ilman muuta myös äänikirjana. Infoan heti, kun kirjan voi laittaa luureihin. Jos aiot hankkia Unelmaduunarin tilipäivän kirjana, Adlibriksen ennakkotarjouksessa saat sen hyvään hintaan.

The post Unelmaduunarin tilipäivä – nyt ennakkotilauksessa appeared first on Satu Rämö.

Luin Helsingin Sanomista älyttömän kiinnostavan jutun aiheesta raha parisuhteessa, tarkemmin sanottuna siitä, kuinka pariskuntien tulot jakautuvat parisuhteissa, joissa on lapsia. Jutun sisältö oli joiltain osin lähes kauhistuttavaa luettavaa. Lapsiperheiden tulonjakoa selvittäneessä tutkimuksessa (juttu on vain tilaajille) selvisi, että usein ajatellaan reiluimman ja yksinkertaisimman tavan hoitaa raha parisuhteessa olevan se, että molemmat perheen aikuiset laittavat yhtä paljon massia yhteisiin menoihin. Samanlainen huomio nousi esiin myös Me Naisten tekemässä verkkkokyselyssä: isot tuloerot voivat johtaa jopa kahteen eri elintasoon samassa perheessä. Ihan pimeä homma.

Raha parisuhteessa voi määrittää paljon. Pahimmillan se voi olla taloudellista vallankäyttöä: toinen elää köyhyydessä ja toisella on paljon rahaa ja valta päättää kaikesta. Karmeaa ja niin väärin.

Eihän siinä ole mitään järkeä, että kovatuloisessa työssä käyvä aikuinen maksaa asuntolainasta, ruuista ja muista yhteisistä menoista saman määrän euroja kuin perheen toinen vanhempi, joka tienaa paljon vähemmän tai on esimerkiksi kotona hoitamassa lapsia ja jonka ainoa tulo muodostuu valtion maksamasta tulonsiirrosta. Epäreilua ja väärin, sanon mä. Jos puolisoni tienaisi minua enemmän ja kävisi jatkuvasti ulkona syömässä ja minä en, kävisi ulkomaanmatkoilla joihin minulla ei olisi varaa, kävisi tapaamassa kavereitaan harrastuksissa, joihin minulla ei olisi varoja, pitäisin tilannetta niin outona, että en osaa sitä oikein edes kuvitella. Ei siinä paljon luottamuksellisesta ja lämpimästä parisuhteesta olisi enää jäljellä, jos toisen pitäisi jäädä ravintolan eteiseen odottamaan sillä välin kun toinen käy syömässä.

Perheiden sisäiset elintasoerot on aihe, jota ei ilmeisesti ole tutkittu Suomessa kovinkaan paljoa. Vuonna 2010 tulo- ja elinkeinotutkimuksessa selvisi (tuo linkkaamani Me Naisten juttu), että Suomessa vain 14 prosenttia tutkimukseen vastanneista kertoi, että kaikki ansaitut rahat ovat yhteisiä. Se on muuten todella pieni prosenttiluku!

Niin. No pitäisikö kaikkien tulojen olla yhteisiä? Vai olisiko parempi, että molemmat osallistuvat yhteisiin menoihin suhteessa palkkaansa – eli esimerkiksi puolet enemmän tienaava maksaisi myös puolet enemmän kaikista kuluista kuin pienituloinen? Molemmat tavat saattavat toimia, mulla on kokemusta vain tuosta ensiksi mainitusta. Kannattaa muuten lukea myös Valeäidin hyvä postaus aiheesta kuinka tulot jaetaan kun toinen on vanhempainvapaalla.

Kaikki tulot ja menot ovat meillä yhteisiä

Raha tai siis sen määrä ja jakautuminen meidän parisuhteessa vaihtelee. Tulotasomme muuttuvat jatkuvasti työtilanteiden ja vuodenaikojen mukaan. Useimmiten minä tienaan meistä kahdesta enemmän, mutta on myös kuukausia, jolloin hänen tililleen saama nettopalkka on paljon isompi kuin minun. Ajattelemme silti aina kaikki tulot ja menot yhteisinä. Asuntolainalyhennykset, vakuutukset, kiinteistövero, päiväkotimaksut ja koulun ateriamaksut menevät hänen tililtään. Minä maksan kaikki meidän matkat, ruokaostokset, lasten harrastukset, internetin ja auton kulut. Molemmat säästävät tahollaan, hän jollekin suljetulle korkeakorkoiselle tilille, minä indeksirahastoon. Minä olen ottanut vastuulle lasten kuukausisäästöjen siirtämisen oikeaan paikkaan (lapsille säästämisestä ja rahan roolista perheestä ylipäätään suosittelen mainiota Julia Thurénin Kaikki rahasta -kirjaa). Laskujen sulle-mulle-jakautuminen on sattumalta mennyt näin. En ole varma, kumman tililtä menee enemmän menoja kuussa, mutta sillä ei ole niin väliä, koska kaikki sisääntulevat rahat ja ulosmenevät rahat ovat kuitenkin yhteisiä.

Tämä toimii, koska meistä kumpikaan ei laita paljoa rahaa harrastuksiin tai hankintoihin ilman, että kysyy ensin toiselta, onko se ok. Kestääkö meidän talous, jos ostetaan valokuvaushommia varten se uusi drone? Asia tarkastettiin ja drone hankittiin (tai siis, köh, firmani hankki). Poikien pyöräreissu Norjaan maksaisi sen ja sen verran. Taas ihmetellään summia ja päätetään, että joo tai ei. Ihan jokaisen oluttuopillisen tai ulkona syödyn lounaan perään ei kysellä toisen mielipidettä, mutta jos hankinta on suurusluokaltaan satasen tai yli, siitä mainitaan toiselle.

Emme kirjaa menoja ja tuloja päivittäin ekseliin emmekä seuraa niitä kovinkaan tarkasti tavallisessa arjessa. Emme arkistoi kuitteja, ellei kirjanpidon takia ole pakko tai takuu sitä edellytä. Raha parisuhteessa perustuu meillä keskinäiseen luottamukseen, opittuihin ja hyväksi havaittuihin tapoihin ja siihen, että olemme rahankäytössä aika samanlaisia.

Jos toisen tililtä on rahat loppumassa, toinen nakkaa sinne rahaa. Noin kerran vuodessa pidämme talouspalaverin, jossa kirjaamme ylös sen hetkisen velkatilanteemme, omistuksiemme arvot ja pankkitilien saldot. Tavoitteena on, että joka vuosi olemme enemmän plussalla kuin edellisenä vuotena ja tähän asti käyrä on kulkenut oikeaan suuntaan. Yksittäiset matkat tai hankinnat ovat tottakai lisänneet välillä menoja ja lasten syntymän aikaan ja ensimmäisen elinvuoden aikana tienasimme molemmat vähemmän kuin tavallisesti, mutta samaan aikaan omaisuuksien arvo (esim. asuntojen hinnat) on noussut ja asuntovelkaa on lyhennetty. Taloustilanteemme tsekkaaminen kerran vuodessa on tuonut meille ihan riittävän määrän informaatiota siitä missä olemme ja mihin pitäisi kiinnittää huomiota.

Jos meistä jommalla kummalla olisi suuria summia syövä harrastus, shoppailuvimma, tapa pelata rahapelejä tai joku muu isompia summia kerralla vievä juttu, tilanteemme olisi varmasti hyvin erilainen. Silloin perheen rahavirtoja tulisi varmasti käytyä läpi tiheämmällä kammalla ja huomattavasti useammin kuin nyt.

Menot ja tulot ovat yhteisiä, mutta sitten tulee se yksi mutta. Minulla on nimittäin yksi ihan oma säästöpaikka, jonne siirrän silloin tällöin ylijäänyttä rahaa. Se on mun henkilökohtainen vararahastoni, jota käytän, jos kaikki muu ympärillä menisikin yhtäkkiä ihan persiilleen. Vaikka todennäköisyys sille, että kohta 15 vuotta mukana kulkeneesta puolisosta paljastuisi erittäin outoja puolia ja kaikki se, mihin on uskonut, ei ollutkaan totta, on aika pieni, se on silti aina olemassa. Koska olemmehan ihmisiä ja kaikkea voi aina tapahtua – niin rahassa kuin parisuhteessakin. Takaan oman mielenrauhani sillä, että huonoimmankin tilanteen tullessa eteen minulla on pieni oma jemma – hätävara – jonka turvin pääsee pahimman kuopan yli. Olen kertonut puolisolle tästä hätävarasta, eikä hän pitänyt sitä mitenkään omituisena tai huonona asiana. Totesi vaan, että ei itse kyllä semmoista hätävaraa säästä, mutta hän ei olekaan ”tällainen samanlainen yhtä järjestelmällinen ihminen”. Se oli siis vissiin kehu.

The post Raha parisuhteessa – kuinka tulot ja menot meillä jakautuvat? appeared first on Satu Rämö.

Hesari uutisoi tänään aiheesta tasa-arvoinen perhevapaa. Silmäni nappasivat uutisvirrasta jutun, jonka mukaan hallitus suunnittelee perhevapaiden pidentämistä 14 kuukauteen siten, että kummallekin vanhemmalle merkittäisiin hieman alle sata päivää korvamerkittyä vanhempainvapaata. Tuota osuutta ei siis voisi siirtää toiselle. Joko nyt vihdoin tämä asia etenisi?

Olen jaapattanut aiheesta tasa-arvoinen perhevapaa yhden kirjan (parin vuoden takainen Islantilainen kodinonni -kirja) ja monien blogijuttujen (Tasa-arvoinen vanhemuus -jutut ja Näin me jaoimme vanhempainvapaat) verran asiaa. Suomi on monessa suhteessa todella edistyksellinen, liberaali ja fiksujen asioiden takana seisova maa. Siksi minun on älyttömän vaikea ymmärtää, miten ihmeessä tähän perhevapaauudistusasiaan on onnistuttu hukkaamaan vuosikymmeniä. Vanhempainvapaajärjestelmään ei siis ole tehty isompia muutoksia sitten 1980-luvun.

Keskustelulinjoja on tässä asiassa pääpiirteittäin usein kaksi. Toiset kannattavat vapautta (perhe valitsee itse), toiset tasa-arvoa (valtio ohjaa isät osallistumaan enemmän). Kannatan liberaaleja arvoja ja vapautta valita, mutta tässä kohtaa vapaus ei yksinkertaisesti toimi. Vapaus ei tässä asiassa ohjaa yhteiskuntaa haluttuun suuntaan, koska suurin osa tekee päätöksensä siten kuin ”on totuttu tekemään näin // mieheni tienaa enemmän // kyllä pienen vauvan paikka on äidin kanssa”. Se, että vapaus ei ohjaa, näkyy tilastoista. Suomessa isät käyttävät vain noin kymmenen prosenttia kaikista tulosidonnaisista vanhemmuuteen liittyvistä päivärahavapaista. Vain noin pari prosenttia iseistä käyttää muutakin vanhempainvapaata kuin sitä korvamerkittyä lyhyttä isyyslomaa. THL:n laskelmien mukaan nykyvauhdin jatkuessa kestäisi noin 200 vuotta, ennen kuin vanhempainvapaat jakautuisivat tasaisemmin. Jestas, siinähän odotellaan.

Vaikka omat lapseni ovat jo kasvaneet tämän keskustelun ohi, aihe on mulle silti edelleen tärkeä. Vanhempainvapaat rahoitetaan verovaroin – eli meidän kaikkien lompakoista. Ja koska tulonsiirtojen yksi idea on ohjata yhteiskuntaa haluttuun suuntaan, on tosiaankin väliä, miten ne tulonsiirrot jaetaan. Ja koska minäkin maksan edelleen osan veroistani Suomeen, koen että saan edelleen räksyttää tästä asiasta ihan näin kettuuntuneen kansalaisenkin näkökulmasta.

Tilanne Islannissa: tasa-arvoinen perhevapaa

Meillä täällä Islannissa on siis yhdeksän kuukauden mittainen vanhempainvapaa, joka on jaettu vanhempien kesken siten, että isä ja äiti saavat molemmat kolme kuukautta. Yhden kolmen kuukauden jakson vanhemmat saavat jakaa kuten haluavat.

Tähän malliin siirryttiin parisenkymmentä vuotta sitten, siis vuonna 2001. Ennen korvamerkintämallia isät eivät pitäneet lainkaan vanhempainvapaita. Mutta kun sääntöjä muutettiin, niin kuinkas sitten kävikään: nykyään Islannissa isien käyttämä osuus perhevapaista on Pohjoismaiden korkein, sillä isät käyttävät perhevapaista tällä hetkellä noin kolmanneksen. Semmottiis.

Ja tämä vapaa joustaa kuin notkea purkka. Vapaa on pohjoismaisittain aika lyhyt, mutta sen voi järjestellä itselleen sopivalla tavalla. Jos vanhempainvapaan pitää täysipäiväisenä, se on pituudeltaan yhteensä 9 kuukautta. Vapaan voi pitää myös osa-aikaisena. Esimerkki: jos koko vapaan ottaa 50-prosenttisena, saa puolet vanhempainvapaakorvauksesta, mutta 9 kuukauden vapaa venyy 18 kuukauden mittaiseksi.

Juttelin kerran erään islantilaispolitiikon kanssa, joka tuolloin 2000-luvun alussa vaikutti valtakunnanpolitiikassa, ja hän kertoi, että soraääniä uuden vanhempainvapaasysteemin puolesta ei juuri kuultu. Kun vanhempien kesken jaettavasta vanhempainvapaajärjestelmästä aikanaan noin vuoden sisällä päätettiin, tuli eri eturyhmille kuulemma oikein kiistaa siitä, kenen idea se alun perin oli.

Tottakai systeemin muuttaminen tarkoittaa muutoksia aika monien elämässä. Mutta sellaista se nyt vain on. Ei systeemiä voi pitää yllä vain sen takia, että se on aina ollut tietynlainen tai että ei meidän mies kyllä voi kotiin jäädä töistä kun se on yrittäjä ja kaikkea. (Niin, ja nainenhan ei siis voi olla yrittäjä, ei ainakaan sellainen yrittäjä jolla on paljon vastuuta ja iso bisnes pyöritettävänä.)

Lempihuomioni tähän ”miten se onnistuu” -pohdintaan on esimerkki Reykjavikin palokunnasta. Olen kertonut tämän aikaisemminkin, mutta kun se on niin kuvaava. Kun tasa-arvoinen vanhempainvapaalaki tuli voimaan vuonna 2001, Reykjavíkin palolaitos joutui uuden eteen. Yhtäkkiä parhaassa työiässä olevia palomiehiä alkoi jäädä vanhempainvapaalle. Pelkästään miehiä työllistävä organisaatio ei ollut tottunut käsittelemään perhevapaista johtuvia poissaoloja lainkaan. Miten tästä suuresta muutoksesta selvittiin? Noh. Palkattiin lisää väkeä ja kasvatettiin budjettia. Eikä yhtäkään tulipaloa jäänyt Islannissa sammuttamatta sen takia, että joku palomiehistä oli paloauton ajamisen sijaan ruokkimassa kotona vauvaa.

Kun vanhempainvapaat jaetaan tasaisemmin, asenneilmasto työpaikoilla paranee. Kun kuka tahansa voi jäädä vanhempainvapaalle, ei ole enää mitään mieltä vierastaa kolmekymppisten naisten vakinaistamista tai rekrytointia vaativimpiin tehtäviin. Kun vauvanhoito nähdään yhtä lailla miesten kuin naistenkin kotityönä, tasa-arvon kotien sisällä muuttuu. Ei ole enää niin selkeästi naisten ja miesten tehtäviä. Minulle ja tuhansille muille kaltaisilleni tällainen ajattelu on jo ihan arkipäivää, mutta todella monelle se ei ole. Monelle äiti on edelleen ÄITI. Se ainoa oikea vanhempi joka hoitaa lapset ja tekee kotityöt.

Tasa-arvoinen perhevapaa ja vaikutus lapsiin

Mutta lapset. Kuka ajattelisi lapsia! Onneksi tästäkin aiheesta on tehty tutkimusta, ettei tarvitse puhua vain omista (hyvistä) kokemuksista

Islantilainen psykologian tohtori Ársæll Arnarsson on tutkinut paljon sitä, kuinka tasaisemmin jaetut vanhempainvapaat ovat vaikuttaneet lasten hyvinvointiin. Erinomaisesti, väittävät tutkimukset.

WHO:n vertailevassa tutkimuksessa tarkasteltiin 11-, 13- ja 15-vuotiaiden lasten suhteita vanhempiinsa 40:ssä Euroopan maassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Tutkimukseen osallistui yli 220 000 lasta. Akureyrin yliopisto Islannissa on vuodesta 2000 asti tutkinut islantilaisten lasten hyvinvointia neljän vuoden välein. Tutkimuksessa on ollut mukana 12 000 lasta.

Tutkimustulokset osoittivat, että Islannissa lasten suhde isiin on kaikista läheisin. Vanhempainvapajärjestelmä muuttui Islannissa asteittain vuonna 2000 eli silloin, kun tutkimuksessa mukana olleet vanhimmat ikäryhmät olivat pieniä.

Jaetun vanhempainvapaan vaikutus näkyy. Kun isät viettävät aikaa lastensa kanssa jo näiden ollessa pieniä, suhteesta tulee läheisempi. Kaikissa tutkimuksen ikäluokissa Islannissa sekä pojilla että tytöillä on positiivisempi suhde omaan isäänsä kuin missään muussa maassa.

Mitenköhän käy, kumpikohan tapahtuu ensin: ensimmäinen rautatie Kuuhun vai Suomeen tasa-arvoisempi perhevapaajärjestelmä? Jään jännityksellä odottamaan.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

The post Tasa-arvoinen perhevapaa – joko vihdoin? appeared first on Satu Rämö.

Mainos ekologiset pesuaineet: Ecokoti

Olen hämmästynyt, miten vieraita ekologiset pesuaineet minulle olivat. Tuntuu, että olisi pitänyt tajuta tämä asia jo kauan aikaa sitten. Olenhan jo vuosia käyttänyt luonnonkosmetiikkaa, koska en halua pistää hengittävään ihooni synteettisiä aineita enkä lisätä luontoon mikromuoveja ja kemikaalikuormaa. Luontoystävällisten tuotteiden käytössä on ollut kyse myös taloudellisesti järkevämmästä kuluttamisesta. Riski maksaa tyhjästä purkintäytteestä pienenee, kun tuote ei sisällä 57 raaka-ainetta, joista vähintään puolet on sellaisia, joista ei ymmärrä mitä ne edes tarkoittavat.

Ruokakaupassa luomu on jo ihan arkipäivää. Mutta miten ihmeessä olen ihan täysin onnistunut unohtamaan ekologiset pesuaineet? Suomalainen ekologisten pesuaineiden valmistaja Ecokoti otti viime vuoden lopussa yhteyttä ja kysyi, kiinnostaisiko minua testailla heidän tuotteitaan. Jukranpujut, onneksi kysyivät! Näiden kokemusten jälkeen ei niin sanotusti tule enää omoja ikävä.

Nyt siis esittelyssä Suomessa valmistetut täysin myrkyttömät ekologiset pesuaineet ja kierros meidän pikkuruisessa, lähes 200 vuotta vanhassa puutalokodissamme kahden vuoren välissä meren rannalla. Tervetuloa! Ja lopussa on alekoodi Ecokodin verkkokauppaan. KOKEILE! Tämän testikierroksen jälkeen ei paluuta sinne tavalliselle puolelle ole niin helppo tehdä.

Kotimme luonnon keskellä

Meidän väliaikainen kotimme täällä Islannin Länsivuonoilla on yksi kylän vanhimmista. Museoviraston suojelema yksi + kaksi * 1/2 kerrosta puutaloa. Hieman yli 50 neliötä lattiatilaa reilun parin metrin huonekorkeudella ja kaksi puolikasta kerrosta, joissa melkein aikuinen mahtuu melkein seisomaan. Tämä on pieni talo. Kutsumme tätä nukkekodiksi, koska siltä tämä tuntuu. Pikkuiset kahvikupit pikkuisella seinällä rivissä. Olohuoneen pikkuinen kirjahylly, joka kirjojen painosta kallistuu kohti etelää. Lasten yhteinen pikkuinen huone, jonka kahteen laatikostoon on pistetty mahtumaan vaatteet, lelut, kirjat ja askartelutarvikkeet. Tuo nalle ei sinne sitten enää mahtunutkaan.

Pienen keittiömme pienehkö (mutta lisäpalalla laajennettava) ruokapöytä, jota pitää siirtää, kun saadaan illallisvieraita, jotta kaikille saadaan tuolipaikat. Keittiön nurkassa oleva salaperäinen kellariluukku, josta päästään pyykinpesutilaan ja varastoon, jossa säilömme takapihaltamme viime kesän lopussa nostettuja perunoita. On kellaritiloissa suihkukin, mutta se on niin pikkuruisen pikkuinen, että ostimme saman tien vuosikortit läheiseen uimalaan, jonka kuumavesialtaassa käymme rentoutumassa suunilleen joka päivä. Sinne on meiltä vain viiden minuutin kävelymatka. Uimakamat ovatkin meillä aina kassissa eteisessä valmiina. Ne roikkuvat eteisen seinälle nostetussa pussukassa, koska kahden neliön suuruisen eteisen lattiatila on täynnä lenkkareita, monoja ja vaelluskenkiä.

Talossa asuu vakituisesti kaksi aikuista, meitä on täällä nyt neljä. Onhan täällä hitusen ahdasta, mutta niin hykerryttävän tunnelmallista. Kun heräsin syysaamuna, näin ikkunasta ensimmäisenä maaruskan värjäämät vuoret. Nyt keskitalvella näkyy pimeä ikkuna, puolen päivän aikaan valkoisena kohti taivaita nousevat vuorenrinteet. Ulkona pauhaavan sään aistii tänne sisälle. Ikkunaruuduista välittyy tuulella heleä ääni, kovalla tuulella seinät natisevat ja koko talo juttelee. Pakkasella paukkuu nurkissa ja lumiraja on noussut jo pari kertaa olohuoneen ikkunan puoliväliin. Tässä talossa on ollut ihanaa asua. On ollut hauska huomata, että vaikka monet kodin tavarat tuovat mukavuutta, mukavaa voi olla ilman niitäkin. Arki tuntuu entistä rauhallisemmalta ja jotenkin tutulla tavalla omanlaiselta. Siis yksinkertaisesti: me nautimme!

Luonto alkaa ihan oman olohuoneen ikkunan takaa. Kun ulkona tuoksuu ja kuuluu meri ja luonto, tuntuu hyvältä, kun kodin eteisessä tuoksuu siivoamisen jälkeen tavallisen puhtaalta, ei pesuaineelta. Vaatteita pestään meillä kuten muissakin lapsiperheessä tavattoman usein, mutta kodissamme ei silti leiju pyykinpesuaineesta peräisin oleva tuoksupilvi.

Tämä on upea juttu: myrkytön konetiskiaine

Olen jo vuosia käyttänyt luonnonkosmetiikkaa iholla ja hiuksissa. Olen pessyt itseäni ja laittanut meikkiä luonnonkosmetiikkaputeleista, mutta pessyt samalla kotini, astiani ja vaatteeni niillä totutuilla pesuaineilla. Olin iloinen, kun Ecokoti otti yhteyttä ja laittoi minut huomaamaan, että myös kodin toimivat puhdistusaineet voi saada täysin ilman synteettisiä kemikaaleja.

Olemme pieni suomalainen perheyritys Varkaudesta, jolle luonto on sydämen asia.

Ecokoti

Ensimmäisenä hurmaannuin Ecokodin pyykkipulveriin, joka on täysekologinen, biohajoava ja myrkytön pyykinpesuaine. Valmistuksessa ei ole käytetty eläinperäisiä aineita, eikä se sisällä lainkaan rasvapohjaisia saippuoita, fosfaattia tai väri- ja säilöntäaineita. Se pesee pyykin, mutta ei jämähdä koneen putkistohin. Ja kyllä: puhdasta tulee myös kolmessakympissä. Jopa ne kaikista hikisimmät treenivaatteeni, jotka pesen materiaalien säilymisen takia aina 30 asteessa, tulevat puhtaiksi. Noin ruokalusikallinen pulveria riittää pesukoneellista kohti. Jos koneessa on tooooodella kuraisia ja likaisia ulkovaatteita, kannattaa pulveria laittaa pikkuisen enemmän. Mittalusikka tulee lasisen pakkauksen mukana ja kun purkki on tyhjä (riitää noin 40 pesukoneelliseen), voi ostaa täyttöpakkauksen. Pyykkipulveria saa täysin hajusteettomana tai laventelilla tai sitruunaruoholla höystettynä. Laventeli ja sitruunaruoho ovat peräisin 100 % eteerisistä öljyistä. Testasin itse tuoksutonta (suosikkini!) ja laventelia, joka toi pyykkiin miedon luonnollisen tuoksun.

Ecokodilta saa myös täysekologista pyykkietikkaa eli huuhteluainetta, joka poistaa kellastumat ja vie mukanaan voimakkaat tuoksut, pehmentää pyykin ympäristöystävällisesti ja puhdistaa samalla pesukonetta. Valmistukseen on käytetty kotimaista väkiviinaetikkaa, keitettyä ja suodatettua vettä ja tuoksuina 100 % eteerisiä öljyjä, kuten mäntyöljyä.

Suurin kiintymyssuhde syntyi kuitenkin tähän yllättäjään: Ecokodin ekologinen konetiskiaine. Yksi pahimmista myrkyistä kotien keittiöissä on useimmiten astianpesukoneeseen laitettava pesuaine. En ole kemikaaliyliherkkä, mutta minullekin tavallisen konetiskitablettipakkauksen avaaminen saa aikaan epämiellyttävän kutisevan olon käsissä ja etovan olon. Epäluonnollisen värikkäät pikkukapselit on pahimmassa tapauksessa yksittäispakattu eikä niitä pysty annostelemaan pienemmiksi. Onko siis vähän siistiä, että konetiskiainettakin saa nyt ekologisena vaihtoehtona. No on!!

Ecokodin täysekologinen konetiskiainetabletti ja konetiskipulveri sisältävät vain luonnon omia kemikaaleja. Meidän minikotimme on sen verran pieni, että joudumme elämään ensimmäistä kertaa 15 vuoteen ilman tiskikonetta ja tiskaamaan tiskit käsin. Halusin kuitenkin testata pulverin ja tabletin putsaustehot, joten kiikutin Ecokodin konetiskiaineita täällä kylässä parille kaverilleni ja pyysin heitä testaamaan. Kyllä vain; tyytyväisiä olivat! Täysin neutraalin tuoksuinen valkoinen ja sydämen muotoiseen kapseliin puristettu myrkytön konetiskiaine pesi astiat moitteettoman puhtaiksi.

Neljän raaka-aineen ekologiset pesuaineet

Täysekologisten puhdistusaineiden raaka-aineluetteloita on muuten ihanan helppo lukea, koska ne ovat niin lyhyitä. Synteettisessä kosmetiikassa on sama juttu: tuotteisiin saatetaan tunkea jos minkälaista raaka-ainetta, millä ei ole itse tuotteen tehoon mitään vaikutusta, mutta se saa tuotteen tuoksumaan kivalta, tuntumaan tietynlaiselta ja säilyttämään tietynlaisen ”ylellisen koostumuksen”. Pesuaineissa on vähän sama juttu. Toimivan ei tarvitse olla monimutkainen. Ecokodin hajusteettomassa pyykinpesuaineessa on vain muutama raaka-aine: natriumkarbonaattidekahydraattia (eli soodaa), natriumbikarbonaattia (arkisemmin soodaa tämäkin), magnesiumsulfaattia (arkikielessä tästä käytetään esim. nimitystä karvassuola) ja merisuolaa. Entäs astianpesupulveri? Siinä on neljää (!!) raakaainetta: natriumbikarbonaattia (soodaa), sitruunahappoa, magnesiumsulfaattia (suolaa) ja vettä. Tämä konetiskiaine ei RÄJÄYTÄ likaisia astioita puhtaiksi. Se pesee ne puhtaiksi. On kuitenkin hyvä muistaa, että koska rasva ei liukene matalissa lämpötiloissa, kannattaa käyttää vähintään 50 asteen pesuohjelmaa tai esipestä rasvaisimmat astiat ennen konepesua.

Ecokoti on suomalainen perheyritys, joka valmistaa tuotteensa itse käsin. Ostaja voi siis luottaa siihen, että myyjä tietää mitä myy. Tuotteissa ei ole mitään muita kuin luonnon omia kemikaaleja. Ecokodin valikoimassa on konetiskiaineiden, pyykinpesuaineiden, pyykkietikan ja esimerkiksi lattiapesuun mainiosti soveltuvan yleispesutiivisteen lisäksi tarjolla myös muita tuotteita.

Vielä kertauksena. Tuotteet eivät vahingoita luontoa, ihmistä eikä eläimiä, sillä ne ovat ovat täysekologisia eli sisältävät vain luonnon omia, ei lainkaan synteettisiä kemikaaleja. Tuotteet ovat myös vegaanisia eli eivät sisällä eläinperäisiä raaka-aineita. Kaikista pesuaineista löytyy myös täysin tuoksuttomat versiot, joihin ei ole lisätty edes eteerisiä öljyjä. Ne ovat hyviä vaihtoehtoja hajusteherkille.

Alekoodi Ecokoti-verkkokauppaan

Sain tarjota alekoodin Ecokodin verkkokauppaan. Alekoodilla SATU20 saat 20 prosentin alennuksen kaikista Ecokodin tuotteista 10.2.2020 asti. Saat alennuksella ekologiset pesuaineet mutta myös kaiken muun, mitä Ecokodilla on valikoimissaan. Toki hinta on tällaisissa pesuaineissa hieman korkeampi kuin marketin tavallisissa pesuaineissa, mutta sisältökin on täysin eri. Ja minäpä ihan huvikseen laskeskelin yhden pyykinpesukoneellisen hinnan. Ecokodin pyykinpesuaine kestää noin 40 pesukertaa, eli hintaa tulee 20 prosentin alennuksen jälkeen 0,4 € per pesukerta. Kyllä se nyt jo melkein vaatii kokeilemaan.

Tänään on taas uintipäivä JA naisten saunavuoro, joten seuraavaksi kaappaan puhtaat pyyhkeet pussiin ja lähdemme täältä nukkekotimme uumenista liukastelemaan kohti kuumavesialtaita. Heipat!

The post Ekologiset pesuaineet – esittelyssä meidän koti appeared first on Satu Rämö.

Tänä talvena moni on kysellyt kirjavinkki-jutun perään, jossa suosittelisin islantilaisia kirjailijoita. Mahtava toive, kiitos! Islantilaisethan ovat perinteisesti kovia kirjoittamaan. Täällä julkaistaan eniten kirjallisuutta maailmassa henkilömäärään suhteutettuna. Oikeastaan koko maan 800-luvulta alkanut historia näkyy ja kuuluu nimenomaan tarinoissa: ensin suullisissa, 1200-luvulta eteenpäin nahoille kirjatuissa käsikirjoituksissa ja sitten myöhemmin printtitavarassa. Kirjakaupat mukavine kirjakahviloineen ovat Reykjavikissa auki joka päivä kello kymmeneen illalla. Todellista arjen luksusta!

Tässä jutussa suosittelen muutamaa omaa nykypäivän islantilaissuosikkiani. Jätän keskiaikaiset saagat ja Edda-runot tästä listasta pois – vaikka ne todellakin kuuluvat maailmankirjallisuuden klassikkoihin – ja keskityn vain uudempaan kirjallisuuteen. Ja kuten listat aina, tämäkin on rajallinen. Islantilaisia kirjailijoita on hyvin hyvin paljon enemmän kuin vain ne, joita tässä mainitsen. Jos teillä on itsellä islantilaisia kirjailijoita, joista tykkäätte paljon ja joita en ole tässä maininnut, jakakaa ilman muuta kirjavinkki tai pari kommentteihin, niin muutkin kiinnostuneet voivat löytää itselleen uusia suosikkeja. Islannin kirjallisuuskeskuksen nettisivuilta löytyy todella kattava lista, jossa on lueteltu suomeksi käännettyä tai suomeksi kirjoitettua islantilaiskirjallisuutta. Tuo lista tosin on vuodelta 2014.

Islantilainen rikoskirjailija Arnaldur Inðridason

Myyntilistojen kunkku ja tämän vuosituhannen Islannin tunnetuin ja myydyin kirjailija myös ulkomailla. Arnaldur kirjoittaa dekkareita, mutta on tärkeä pointti, että nämä eivät ole vain niin sanottuja perinteisiä juonivetoisia dekkareita. Arnaldurin tarinat ovat suuria kertomuksia maailmasta, Islannista, ihmisenä olemisesta ja kohtalosta. Arnaldur toistaa dekkareissaan hienosti vanhoja saagaperinteitä, jotka ovat antaneet kiehtoneet islantilaisia kirjailijoita läpi koko maan historian. Menneisyydessä, ehkä hyvin hyvin kauan sitten, on tapahtunut jotain, mikä on vaikuttanut monien ihmisten elämään pitkän aikaa – ja aiheuttaa rikoksen, jota sitten ryhdytään selvittämään. Arnaldurin kirjoista oppii tavattoman paljon Islannin yhteiskunnasta ja niistä asioista, joita ei perinteisistä matkailujutuista näe. Erlendur-poliisin mukaan nimetty sarja on todella tasokas ja suosittelen myös heille, jotka eivät Nestböistä välitä. Arnaldurin kustantaja Suomessa on Blue Moon ja Erlendur-sarjan teokset on suomentanut Seija Holopainen. Olen kirjoittanut tarkemmin kahdesta sarjan kirjasta täällä:

Arnaldur Inðridason: Menneet ja kadonneet
Arnaldur Inðridason: Jyrkänteen reunalla

Islantilainen rikoskirjailija Yrsa Sigurðardóttir

Ainoa islantilaiskirjailija, joka on viime vuosina pystynyt myyntimäärissä haastamaan Arnaldurin. Hänkin on tunnettu dekkareistaan. Yrsalta on suomennettu kahta sarjaa: yliluonnollisistakin ilmiöistä ammentavaa Thóra-sarjaa ja nyt tätä uudempaa Freyja-sarjaa. Jälkimmäisessä sarjassa päähenkilö Freyja on poliisin kanssa yhteistyötä tekevä lastensuojelun ammattilainen, joka auttaa poliisia rikosten selvittämisessä. Freyjan työpaikka on kirjoissa tämä Islannin Lastentalo, josta kirjoitin aikaisemmin juttua. Tietenkään Freyjan työ ei oikeasti vastaa Lastentalon ammattilaisten työtä, mutta paikka on toiminut sarjan innoittajana.

Freyja-sarjasta on käännetty kolme teosta, ja niistä uusin nimeltään Synninpäästö (Otava, suomentanut Tuula Tuuva) on siitä ihmeellinen dekkari, että juonen edetessä aloin olla tekijän puolella. Pimeimmissä ajatuksissani toivoin, että tappaisipa se ne kaikki, aivan jokaisen! Yrsaan minulla on läheinen suhde myös siksi, että kirjailijan suomalainen kustantaja pyysi minua taannoin lukemaan Freyja-sarjan ensimmäisen osan ja tekemään arvioni sen kiinnostavuudesta ja sisällöstä. Kannattaisiko se julkaista? Olin sitä mieltä, että ehdottomasti!

Yllättävä kirjavinkki Bergsveinn Birgisson

Musta viikinki on yksi viime vuoden puhutuimpia tietokirjoja Islannissa – ja miten upeaa, että se on käännetty suomeksi. Kiitos Bazar-kustannus (suomentanut Marjakaisa Matthíasson). Norjalaiselle kuninkaalle syntyy poika, joka näyttää vähän toisenlaiselta kuin keskimääräinen vaaleatukkainen viikinki. Poika saa nimen Geirmundur Heljarskinn eli Tummanahka. Hän muuttaa Islantiin ja hänestä kasvaa suuri ja pelätty hallitsija, mutta hänestä ei koskaan kirjoiteta omaa saagaa. Ei mitään sellaista kuin Egill Kalju-Grímurin pojasta tai Gréttir Väkevästä. Kuka tämä Tummanahka siis oikein on? Miksi hänestä ei ole juurikaan juttua perinteisessä historiankirjoituksessa? Kirjailija Bergsveinn kuuluu Tummanahan jälkeläisiin. Hän alkaa selvittää esi-isänsä tarinaa ja se ei olekaan sitten mikään ihan pikkuinen homma. Apuna kirjailijalla ovat paljon vanhoja asiakirjoja, moderni genetiikka ja huima määrä eri puolilta maailmaa koottuja tiedonjyviä. Kirja on massiivinen, mutta se tempaa mukaansa nopeasti. Kirjan lopussa on massiivinen lähdeluettelo.

Lyyrinen Sjón

Jos pitäisi nimetä kauneimpia tekstejä kirjoittavia islantilaisia kirjailijoita, Sjón nousisi listalla korkealle. Hän on paitsi kirjailija myös runoilija ja lauluntekijä ja ainakin islantilaiset muistavat hänet Sugarcubes-yhtyeestä, jossa myös Björk vaikutti. Yksi hänen tunnetuimmista teoksistaan on Skugga–Baldur (Like, suomentanut Tuomas Kauko). Se on minulle kaunein koskaan lukemani islantilainen kirja. Reilu 100 sivua pitkä proosaruno, lyyrinen kertomus, joka sijoittuu 1800-luvun islantilaiselle maaseudulle.

Vanhoissa islantilaisissa kansantarinoissa vilahtaa välillä hahmo nimeltä Skugga-Baldur. Se on eläin, jonka emo on kettu ja isä kissa. Siis epämuodostuma, joka on jäänyt elämään, koska on sattunut syntymään villinä luonnossa. Skugga-Baldurin serkku, jonka isä on kettu ja äiti kotikissa, taas ei yleensä selviä syntymäänsä pidemmälle. Yhteiskunnalla kun on ollut tapana karsia kaikki erilaiset joukoistaan:

”Ennen kuin ne ehtivät päästää ensimmäistäkään parkaisua, kätilö sulki niiden nenän ja suun palauttaen hengen takaisin siihen suureen sielujen kattilaan, josta koko ihmiskunta on kauhottu.”

Skugga-Baldur puhaltaa menneestä mutta suunta on meihin täällä nyt. Se pohtii, kenellä on oikeus elää ja kenellä siitä oikeus päättää. Kirja on rankka mutta se on kaunis, kuin iso upea maisemamaalaus jonka takaa kurkista peto. Siis ihminen.

Postmodernisti Vigdís Grímsdóttir

Ensimmäinen koskaan lukemani islantilainen romaani, jonka on taidokkaasti kääntänyt Tapio Koivukari. Z – rakkaustarina (Like) on yhtäaikaa kaunis ja ihan hullua suihketta. Se kuvaa kahden naisen rakkaustarinaa, joista toinen, Anna, on kuolemansairas, joka jättää puolisonsa ryhtyäkseen väistämättä lyhyeen suhteeseen Z:n kanssa. Kaiken muun ohella Anna haluaisi kehittyä runoilijana, mutta aika ei tahdo riittää. Kirjan sivulla olevat hapuilevan huonot (tai no, minua ne kyllä miellyttivät) runot korostavat kaiken keskeneräisyyttä ja kesken jäämistä.

Tietokirjailija ja lastenkirjailija Andri Snær Magnason

Yksi kirjavinkki pitää lastenkirjojenkin puolelta tähän juttuun nostaa, sillä Tarina sinisestä planeetasta (Pieni Karhu, suomentaja Tatja Pirinka) on kerrassaan mahtava lasten fantasiaseikkailu. Ne jotka ovat Pikku Prinssinsä lukeneet ja siihen ihastuneet, kiintyvät varmasti myös tähän kirjaan.

Kaukana avaruudessa sinisellä planeetalla asuu vain lapsia. He elävät onnellista ja tyytyväistä elämää aina siihen asti, kunnes eräänä päivänä rauha rikkoutuu omituisen pölynimurikauppiaan laskeutuessa isolla raketilla lasten keskuuteen. Hän tuo lasten arkeen kaikenlaisia keksintöjä, kilpailunaihetta ja meteliä. Upea tarina, jota aikuinen lukee Pikku Prinssin tapaan myös ihan itselleen. Andri Snær tunnetaan Islannissa etenkin perusteellisista ja taidolla kirjoitetuista asiaproosateoksista, joissa möyhitään muun muassa maan energiapolitiikkaa ja ilmastonmuutosta.

”Islantilainen kirjailija” eli Hallgrímur Helgason

Islannin tunnetuimpia nykykirjailijoita, toimittajia ja aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija Hallgrímur Helgason tunnetaan ainakin ulkomailla parhaiten kulttikirjastaan 101 Reykjavík, josta tehtiin myös samanniminen elokuva. Halusin tässä nostaa esille Hallgrímurin suomennoksen Islannin kirjailija (Otava, suomentanut Juha Peura), joka käsittelee riemastuttavan rienaavasti islantilaista kansalliskirjailijaa Halldór Laxnessia. Kirja aiheutti ilmestyessään pienen kohun, koska aikaisemmin kukaan ei ollut vitsaillut Nobel-voittaja Laxnesilla kuten Hallgrímur tekee tässä kirjassa.

Tässä kirjassa Laxnessia muistuttava henkilö on kirjailija nimeltä Einar, joka herää ”kirjasta”, joka muistuttaa kovasti Nobel-voiton saanutta Laxnessin teosta Läpi harmaan kiven. Tuon Nobel-voittajateoksen päähenkilö on köyhä ja itsenäinen lammaspaimen Bjartur, joka pitää lammasta hyvinvointinsa lähteenä. Lampaan eteen tehdään kaikki eikä yhtään vähempää. Kirja on tarina loputtomasta taistelusta, jota Bjartur käy vapautensa puolesta. Bjartur on karikatyyri islantilaisesta, joka haluaa pärjätä ilman muiden apua. Hän pitää jääräpäisesti kiinni omasta mielipiteestään, jonka mukaan yhteiskunnan hyvinvointi tulee lampaista. Hän haluaa asua maalla lampaidensa kanssa ja olla viimeiseen hengenvetoon itsenäinen. Tämän itsepäisyyden takia kaikki ihmiset hänen ympärillään ajautuvat köyhyyteen ja kuolevat. Bjartur tappaa perheen lahjaksi saadun lehmän, koska se on lahja ja lahjan mukana tulee aina joku velvoite. Lehmä saa mennä, vaikka sen maidolla olisi pystynyt ravitsemaan nälkiintynyttä perhettä.

Islannin kirjailija vitsailee tämän kansallisikonin kustannuksella ja voi että sitä on riemastuttavaa lukea! Islannin kirjailijan voi lukea, vaikka ei olisi tuota Laxnessin Nobel-teosta lukenutkaan, mutta enemmän siitä tietysti saa irti, jos viitattu teos on entuudestaan tuttu. Yhtä kaikki: tämä Hallgrímur Helgasonin teos on loisteliasta luettavaa etenkin kirjallisuusfaneille.

Konkarikirjailija Einar Már Guðmundsson

Einar Már Guðmundsson on julkaissut paljon ja suomennoksiakin on kertynyt aikamoinen pino. Oma suosikkini Einar Márin tuotannosta on hänen luultavasti tunnetuin teoksensa  Kaikkeuden enkelit (Like, suomentanut Tuula Tuuva), joka kestää monen monta lukukertaa. Kirjan suurta suosiota on siivittänyt kirjasta tehty samanniminen elokuva ja Islannin kansallisteatterissa esitetty näytelmä.

Kaikkeuden enkelit kertoo Pállista, joka sairastaa skitsofreniaa. Vaikka aihe on vaikea, kirjan kansiin laitettu tarina on toiveikas ja välillä jopa hyväntuulinen. Teos on läpeensä empaattinen ja sisältää äkkinäisiä naurunpyrähdyksiä aiheuttavaa tilannekomiikkaa. Mutta mikä tärkeintä: kirjassa ei naureta sairaudelle vaan sairauden kanssa.

Islantilainen runoilija Gerður Kristný

Kun listaa islantilaisia kirjailijoita, ei voi jättää mainitsematta Gerður Kristnýä, tämän hetken ehkäpä tunnetuinta islantilaisrunoilijaa. Viime vuonna häneltä ilmestyi suomennos Surmavirsi (kustantaja Enostone, suomentaja Tapio Koivukari), jossa kaikuvat päällekkäin islantilainen muinaisruno ja nykypäivässä tapahtuva huumemurha. Gerður Kristný on älyttömän taitava tuomaan vanhoja tekstejä nykymaailman tapahtumiin. Tässä tarinassa hän kertoo muinaisen runoelman muodossa tarinan Reykjavikin hämäriin nurkkiin sijoittuvasta huumeiden ja väkivallan maailmasta. Hyvin harvasanainen ja harkittu, hieno lukukokemus. Erinomaisesti suomennettu. Gerður Kristný oli muuten vakkariasiakas Reykjavikissa pitämässämme Suomi-kaupassa. Tosi kiva tyyppi – ja hyvä maku

Nyt kirjavinkki-kirjoitusvuoro on teillä! Kertokaas, mitä islantilaisia kirjoja olette viime aikoina lukeneet ja mistä pitäneet. Olisi mahtavaa kuulla ja jatkaa keskustelua tästä aiheesta. Heyrumst!

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

The post Islantilaisia kirjailijoita – muutama kirjavinkki appeared first on Satu Rämö.