Ylläksen hiihtoladut / Kaupallinen yhteistyö: Visit Ylläs

Kiitos kaikista lukuisista viesteistä tammikuiseen postaukseen Ylläs perheen talvilomakohteena. Asiaa oli niin paljon, että kaikki mitä halusin kertoa ei mahtunut samaan juttuun, joten nyt hiihtoloman kynnyksellä on paikallaan pieni jatko-osa. Hiihdimme siis Ylläksellä vuoden alussa pari viikkoa ja Ylläksen-matka oli meille neljäs. Ylläksen hiihtoladut ovat tulleet tutuksi pienten taaperoiden ja nyt myös vähän isompien lasten kanssa. Missä Ylläksellä on parasta hiihtää lasten kanssa? Pääseekö tunnelmallisiin latukahviloihin vain hiihtämällä? Mistä varusteet? Tuleeko ahkiossa kylmä? Tässä meidän perheen kokemuksia reissusta.

Ylläksen hiihtoladut ja latukahvilat – paljon valinnanvaraa

Ylläksellä on Suomen laajin latuverkosto. Osa laduista on auki koko talven, osa aukeaa vasta hiihtolomien ja pääsiäislomien tienoilla. Löytyy valaistuja latuja keskitalven hiihtäjille ja ylempänä tunturissa kulkeva lämpölatu, joka on hyvä paikka hiihtää hurjilla pakkasilla.

Vaikka latuverkosto on laaja ja kovatasoinen ja siellä suihkii kovaa vauhtia jos jonkinnäköistä treenaajaa ja kovakuntoista hiihtäjää, me emme sunnuntaihiihtäjinä ole koskaan kokeneet olevamme tiellä tai tunteneet oloamme hitaiksi. Pienten lastenkin kanssa hiihtäminen on sujunut tosi hyvin. Nopeampaa menevät aikuiset väistävät hitaampia ja lyhyempiä eikä keskelle latua pysähtynyt lapsihiihtäjäkään ole koskaan ollut kenellekään ongelma. Nämä seuraavat Ylläksen hiihtoladut ovat suosikkejamme, kun hiihtoretkellä ovat mukana myös lapset. Eikä tietenkään ole sattumaa, että jokaisen hiihtolenkin varrella on ainakin yksi erämaakahvila. Jamm!

Helppo hiihtolatu: Äkäslompolon keskusta – Velhon kota

Jos majoittuu Äkäslompolon kylässä, matka Velhon kodan latukahvilaan on miellyttävä ja reitti helppo. Yhteen suuntaan matkaa kertyy noin neljä kilometriä, eikä matkan varrella ole jyrkkiä ylä- tai alamäkiä. 9-vuotias esikoinen – joka ei ole murtomaahiihtoa juuri treenannut, mutta on muuten urheilullinen – jaksoi tehdä tämän reissun kahtena päivänä. Neljän kilsan matkaan meni noin 40 minuuttia, kun rauhallisesti hiihdettiin. Velhon kodalla juotiin kaakaot ja syötiin letut, käytiin vessassa ja jatkettiin matkaa samaa reittiä takaisin. Tämän saman reitin voi myös pyöräillä tai kävellä. Yhtenä päivänä teimmekin niin, että siskoni veti Pampulan perille pulkalla muun porukan tullessa suksilla. Polku oli tasaiseksi tampattu eli kävely sujui hyvin ilman lumikenkiäkin.

Velhon kodalle pääsee Äkäslompolosta kahta reittiä. Tämä kuvailemani on se lyhyempi. Lännenpuoleinen latu, joka menee Kuertunturin vieressä, on pitkää ja paikoin jyrkkää ylä- ja alamäkeä (senkin 9-vuotias jaksoi yhtenä päivänä), mutta kilsoja kertyy yhteen suuntaan seitsemän.

Helppo latu aloittelijoille: Ylläsjärvi – Aurinkotupa

Tämä reitti on täydellinen valinta, jos majoitus sijaitsee Ylläsjärven kylän puolella ja matkassa on mukana aivan aloittelijahiihtäjiä. Pari vuotta sitten opettelimme hiihtämään esikoisen kanssa juurikin tällä ladunpätkällä. Matkaa kertyy yhteen suuntaan kolmisen kilometriä ja latu on tasaisessa maastossa. Aurinkotuvalla on hauskaa laskea pulkkamäkeä ja nauttia lämpimät kaakaot.

Pituutta mutta tasaista: Äkäslompolo – Kesängin keidas

Nyt kun Ylläksen hiihtoladut ovat alkaneet tulla pikkuisen tutuiksi, tämä reitti on tullut erittäin tutuksi. Alkuvuodesta taisimme hiihtää tämän pätkän ainakin neljä kertaa. Tämä reitti taisi olla myös yksi ensimmäisiä hiihtoretkiämme Ylläksellä vuonna 2013. Äkäslompolosta Kesängin keitaan erämaakahvilaan kertyy noin 5 kilometriä. Matka on suurimmaksi osaksi tasaista. Mennessä on yhdessä mutkassa yksi hieman jyrkempi ylämäki, joten paluussa voi joko jarrutella, kävellä ladun viertä sukset kainalossa (minä) tai laskea täysillä (esikoinen). Kesängin keitaalla on kivaa juoda kaffet ja syödä letut ja jatkaa siitä matkaa joko takaisin samaa reittiä tai jos energiaa vain vielä riittää, voi hiihtää vielä reilu pari kilometriä Latvamajalle, ihanan tunnelmalliseen erämaakahvilaan pienen mäennyppylän päälle. Sekä Latvamajalle että Kesängin keitaalle pääsee myös talvimaastopyöräillen.

Ylläksen latukahvilat autoreitin varrella

Jos matkassa on mukana niin pieniä lapsia, että ahkiolla kulkeminen ei vielä onnistu, tai aikuisia, jotka eivät hiihdä, ei erämaakahvilakokemuksesta tarvitse jäädä paitsi. Ylläksen latujen varsilla on parikymmentä latukahvilaa, ja niistä osaan pääsee perille myös autolla. Mekin teimme muutamana päivänä siten, että osa porukasta lähti hiihtämään aamuvarhaisella ja teimme aamupäiväkahvitreffit latukahvilaan, jonne äitini tuli autolla.

Karilan Navettagallerian kahvila sijaitsee muutaman kilometrin päässä Äkäslompolon keskustasta. Täällä on vakkarijuttujen (kuumaa mehua, kahvia, teetä, kaakaota, munkkeja) lisäksi herkullinen kakkuvalikoima, ja lounastakin saa. Ihanan tunnelmallinen kahvilatila ja sisävessat. Navettagallerialle on Äkäslompolosta helpohko hiihtoreitti: aluksi tasaista järven yli, sitten hieman pitkää mutta loivaa ala- ja ylämäkeä metsässä.

Velhon kota on hirmuisen suloinen Ylläksen latukahvila. Sinne pääsee hiihtämisen ohella myös autolla. Parkkipaikka on muutaman sadan metrin päässä kahvilasta, mutta kävelypolku on helppo. Velhon kodan takassa rätisee tuli, munkit ovat hyviä ja letut lakkahillolla ehkä parasta, mitä tiedän. Ulkovessat.

Luosun kahvila sijaitsee latujen varressa, mutta pihaan pääsee myös autolla. Kiva kahvila, luonnonrauhaa ja sisävessat. Ylläksen latukahvilat tunnetaan hyvistä munkeistaan ja mehän testasimme niitä oikein urakalla. Söimme reissun aikana kymmeniä munkkirinkilöitä ja munkkipossuja. Joka paikassa munkit olivat tavattoman hyviä mutta parhaasta yksilöstä tiimimme oli yksimielinen: täältä hirsimökkikahvilasta sai Ylläksen parhaat munkkirinkilät. Sisältä pehmeät, päältä hieman rapeat. Että tänne kannattaa todellakin tulla munkkikahville pidemmänkin matkan takaa. Uuh saisinpa nyt kouraani sellaisen vastaleivotun munkin.

Aurinkotupa löytyy Ylläsjärven kylän puolelta. Monen hiihtoladun risteykseen pääsee myös autolla. Pihassa on poroja ja Aurinkotuvan kahvilassa on laaja valikoima syötävää ja juotavaa. Pihan pulkkamäki on hauskaa ajanvietettä lapsille. Ainakin viimeksi kahvilalla oli pulkkia ja liukureita, joita sai lainata mäenlaskuun. Tänne voi tulla myös ihan vain harjoittelemaan hiihtämistä. Lasten hiihtokamat takakonttiin ja Aurinkotuvalle lounaalle. Kun pienet jaksavat, on Aurinkotuvan edustalla kivasti tilaa harjoitella murtsikkahiihtoa. Sisävessat.

Ylläksen hiihtoladut ja hiihtovarusteet

Me emme koskaan tuo omia hiihto- tai laskukamoja näille reissuillamme. Ne vievät älyttömästi tilaa ja kuljettaminen maksaa. Ylläkseltä voi vuokrata kaiken tarvittavan. Vuokratessa hyvät kamat voi olla myös varma siitä, että ne ovat priimakunnossa. Olemme jokaisella Ylläksen reissulla vuokranneet kamat Äkäslompolon SportShopista (osa varusteista ollaan saatu heidän kautta käyttöön maksutta). Karvapohjasukset ovat osoittautuneet todella toimiviksi: ei tarvitse miettiä voitelemista vaan sukset toimivat lähes säässä kuin säässä. SportShopista saa hiihtosuksien lisäksi vuokralle myös laskukamoja, ahkioita, lumikenkiä ja maastopyöriä ja kaupan päälle reittineuvoja ja jeesiä. Jos ei tiedä mistään mitään, sieltä on hyvä aloittaa. Ylläksen laskettelukeskuksissa on molemmissa välinevuokraamot ja Ylläksen kylissä on pari muutakin paikkaa, joista saa välineitä vuokralle.

Pari vuotta sitten tein jutun talven ulkoilukamoistani eli millaiset vaatteet päällä ladulle. En ole supernopea spandex-hiihtäjä, vaan hitaamman vauhdin ihminen ja luotan villapuseroon ja paksuihin housuihin. Mottoni myös on, että mieluummin aivan liian kuuma kuin vähääkään kylmä.

Meillä on ollut joka talvi vuokralla myös tuollainen perässä vedettävä ahkio, jossa perheen pienin on matkustanut. Ahkion mukana tulee valjaat, jotka kiinnitetään vetäjän vyötärölle. On hyvä muistaa, että vaikka pulkan vetäjän tulee vetäessä lämmin, pulkassa paikallaan istuvan lapsen tulee nopeasti kylmä. Olemme pitäneet vilua loitolla laittamalla ahkioon kuumavesipullon ja pari villavilttiä. Oikein kylmällä ilmalla lapsi on kääritty vielä yhteen puolison isokokoiseen untuvatakkiin.

Erinomaista kuntoilua muuten tuo pulkan vetäminen. Kivan lisäbuustin vetämiseen teki yhdellä reissulla se, että eräällä pikkuisen liian pitkäksi venyneellä koko perheen yhteisellä hiihtoreissulla esikoinen väsähti pitkässä ylämäessä. Hän istahti pulkkaan Pampulan taakse ja puoliso veti reilun kilometrin mittaisen ylämäen loppuun kaksi lasta pulkassa.

Vielä yksi juttu! Kun lähdette Ylläkselle hiihtämään, laskemaan, moottorikelkkailemaan, lumikenkäilemään tai pyöräilemään tai muuten vain ulkoilemaan, ostakaa Ylläksen talviuhreilukartta (kesäisin kesälajien kartta). Niitä saa diginä suoraan luuriin tai paperisena. Itse suosin paperikarttoja. Ne eivät jäädy pakkasella, ne saa taiteltua taskuun pieneen tilaan ja niihin on kivaa tehdä omia merkintöjä seikkailuntäyteisten päivien jälkeen. Alueen karttoja ostamalla tuet samalla myös voittoa tavoittelemattoman Ylläksen Matkailuyhdistyksen toimintaa.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

The post Ylläksen hiihtoladut lasten kanssa – 5 x suosikkilatu appeared first on Satu Rämö.

Ulkosuomalaisen raha-asiat ja sijoittaminen levällään maailmalla – minne sijoitan ja säästän kun asun ulkomailla? On muuten jännä juttu, että en ollut tullut edes ajatelleeksi koko asia sen tarkemmin, ennen kuin aihe tuli puheeksi kavereiden kanssa. Olen suurimman osan aikuiselämääni ollut ulkosuomalaisen saappaissa ja raha-asiat ovat olleet jatkuvasti läsnä vähintään kahdessa maassa, joten tästä on tullut vahingossa niin arkipäiväistä. Nyt kun aloin asiaa tarkemmin miettiä, niin itse asiassa tässähän on todella monta liikkuvaa osaa.

Minulla on yritys Islannissa, ja tuo yritykseni maksaa minulle palkkaa. Yritykseni maksaa veronsa tänne Islantiin ja minä maksan omat tuloveroni ja yrityksen osingoista johtuvat verot tänne Islantiin. Islannissa on monta ihanaa ja upeaa asiaa, mutta talouden vakaus ei tosiaankaan ole yksi niistä. Maan talous on kärpäsenkakan kokoinen ja valuuttakurssi heiluu enemmän kuin aallot talvimyrskyssä. Koska emme ole EU:ssa emmekä eurossa, korkotaso ei tosiaan vastaa euroalueen korkotasoa. Asuntolainamme korko huitelee jossain neljässä prosentissa plus inflaatio. Kerran vuodessa lainapääoma kasvaa inflaation verran. Jep, islantilainen erikoisuus…

Sijoittaminen Islantiin – miksi ei?

Lyhyt vastaus: Islannin talous on niin pieni, että minun on vaikea luottaa siihen. Pidempi versio: Islannin pörssi on niin pieni, että yhdenkin yrityksen konkurssi tai negatiivinen tulosvaroitus heilauttaa kunnolla koko markkinaa. Kaikki tuntevat toisensa ja meno tuntuu välillä suoraan sanoen aika banaanivaltiolta. En kuulu täällä mihinkään sisäpiiriin, joten en pääse hyödyntämään mitään niin sanottua hiljaista tietoa. Koska epävarmuustekijöitä on niin paljon ja koska tunnen markkinaa niin vähän, en sijoita Islannissa mihinkään ja lainaa otan niin vähän kuin mahdollista. Automme ostin käteisellä ja aina kun mahdollista, maksan asuntolainaa alas ylimääräisillä lyhennyksillä.

Ainoa sijoittaminen mitä teen täällä nykyisessä asuinmaassani on lapsilleni. Joka kuukausi omalta pankkitililtäni menee lasten nimiin avatuille tileille tietty summa. Niillä tileillä on inflaatiota korkeampi korko, eikä raha saa nostettua sieltä pois nopeasti. Siksi niille maksetaan edes pikkuisen korkoa. Jos käy niin, että joku päivä säästämäni summa ylittää sen summan, minkä valtio on sitoutunut korvaamaan tallettajille pankin ajauduttua vaikkapa konkurssiin, siirrän rahat sieltä muualle ja luultavasti Suomeen.

Kyselin Instan puolella ulkosuomalaisilta kollegoilta heidän raha-asioistaan. Aika moni kertoi toimivansa samoin. Asutaan muualla mutta sijoitetaan tai säästetään Suomeen, koska se on tutumpaa, helpompaa ja tulevaisuudessa on aikomus muuttaa takaisin. Mutta on toki heitäkin, jotka sijoittavat nykyisessä asuinmaassaan.

Suomeen rajoitetusti verovelvollinen – eli siis mitä?

Olen rajoitetusti verovelvollinen Suomeen, koska muutostani on jo yli kolme vuotta, minulla ei ole vakituista kotia Suomessa enkä kuulu Suomen sosiaaliturvaan. Rajoitetusti verovelvollisena maksan Suomeen verot sellaisista osingoista, myyntivoitoista ja vuokratuloista, jotka ovat syntyneet Suomessa.

Ulkosuomalaisen raha-asiat ja etenkin se osa mikä liippaa kansainvälistä verotusta voi olla todella monimutkaista. Verokohtelu riippuu monesta asiasta: missä asuu, miten kauan, mitä tienaa, kuka maksaa palkan, onko asuinmaalla ja Suomessa olemassa verosopimus… Liikkuvia osia on niin paljon, että jos olet epävarma omasta tilanteesta Suomen verottajan suhteen: ota selvää. Jos ulkosuomalaisen raha-asiat mietityttävät on kaksi vaihtoehtoa. Hanki avuksi kansainvälisen verotuksen taitava konsultti. Jos jaksat säätää itse, tutustu Verohallinnon sivuihin ja ota tavaksi rimpautella heidän palvelunumeroonsa. Kyllä siellä lopulta aina joku vastaa.

Olen ulkomailla asuessani ollut Verohallintoon yhteydessä aina silloin kun on tullut jokin kinkkisempi juttu eteen. Esimerkiksi silloin, kun aloin saada kirjoittamistani kirjoista kirjastokorvauksia, olin vähän haavi auki että mites ne verot. Miten saan Sanaston maksamat kirjastokorvaukset verotukseen oikein, koska niitä ei voi laskuttaa yrityksenä ja ne ovat syntyneet tuloksena sellaisesta työstä, mitä olen tehnyt asuessani täällä Islannissa? Maksan Islannissa tehdyistä tuloista verot Islantiin, mutta Sanasto haluaa kuitenkin tehdä niistä ennakonpidätyksen ennen minulle maksamista enkä tosiaan aio maksaa niistä veroja kahta kertaa enkä jaksa alkaa jälkeenpäin hakea jotain oikaisua. Juttelin Verohallinnon kanssa, sain ohjeet ja asia selvisi.

Tällaisia miten ihmeessä minun nyt kuuluu toimia -juttuja tulee eteen jatkuvasti vähemmän, koska vuosien saatossa on kertynyt tietoa käytännön ihmettelyn, kysymisen ja saatujen vastausten kautta. Muille kysyjille joudun silti sanomaan: en tiedä. Jokaisen tilanne on erilainen, eri mailla on erilaisia käytäntöjä ja kansainvälinen verotus on ainakin omasta mielestäni tosi monimutkaista. En halua antaa ohjeita muille, että en vain vahingossa neuvo väärin.

Ulkosuomalaisen raha-asiat sijoituskohteittain: osakkeita eri muodoissa

Sijoitan siis Suomeen. Olen suomalaisen varainhoitoyrityksen Seligsonin asiakas. Kartutan massia matalien kulujen passiiviseen osakerahastoon. Olen siirtänyt sinne osan tuloistani noin kymmenen vuoden ajan. Valitsin rahaston aikanaan siksi, että sillä oli todella matalat kulut kaikkiin muihin siihen aikaan tarjolla oleviin vaihtoehtoihin verrattuna, rahasto hajautti tehokkaasti ja nimenomaan osakkeisiin ja tuoton pystyi lisäämään pääomaan.

Rahasto on siis sellainen, että kaikki tuotot lisätään suoraan pääomaan, eli en nosta tuottoja enkä siis maksa näistä tuotoista veroa niin kauan kuin pidän ne siellä rahastossa kasvamassa lisää. Tililtäni menee automaattisesti rahastoon rahaa joka kuukausi – ilman suoraveloitusta unohtaisin tehdä tilisiirrot. Sijoitan vain tähän yhteen rahastoon, jotta kulut pysyvät mahdollisimman matalina.

Minulle sijoittaminen on mielekästä nimenomaan osakkeisiin (yrityksiin) eikä esimerkiksi valtioiden velkakirjoihin, koska luotan sijoituskohteina enemmän kansainvälisiin yrityksiin kuin kansallisvaltioihin ja osakkeet tuottavat valtion velkakirjoja enemmän. Mutta on valintaani muitakin tärkeitä syitä kuten vastuullisuus. Vastuullisuus ja ilmastonmuutoksen huomioiminen alkaa olla jokaiselle isommalle yrityksille jo kilpailutekijä ja yhä useampi on älynnyt siirtää vastuullisuuden bisneksen teon ytimeen. Jos ei ole, yrityksellä on käsittämättömän huono hallitus ja huonosti tulee käymään.

Menestyvien yritysten on pakko olla vastuullisia, jos ne haluavat tehdä bisnestä hyvin. Maailma on muuttunut jo, vastuullisuus valuu bisneksen ytimeen ja ne jotka eivät vastuullisuutta huomioi, jäävät takamatkalle. Vastuulliset yritykset saavat esimerkiksi rahaa lainaksi pienemmällä korolla, jos yritys täyttää lainan ehdoissa olevat vastuullisuuskriteerit. Pitkälle viety vastuullisuus (eikä silloin puhuta vain kertakäyttöpillien kieltämisestä palaverihuoneessa) on kilpailuvaltti niin monella tasolla. Mutta kirjoitan tästä aiheesta joskus ihan oman jutun!

Tuo passiivinen osakerahasto on minulle se tärkein sijoituskohde. Sen lisäksi olen sijoittanut muutamaan suomalaiseen pörssiyritykseen pitääkseni yllä mielenkiintoa ja tatsia suomalaiseen yrityselämään. Nesteeseen sijoitin silloin kun se alkoi puhua biopolttoaineista. Se oli hyvä sijoitus! Mutta sitten samaan aikaan sijoitin myös Nokiaan, ja sehän ei ole liikahtanut minnekään vuosiin. Sampo valikoitui sijoituskohteeksi kovamaineisen johdon takia. Olen todella laiska pörssiin sijoittaja, eli minä todellakin ostan ja sitten pidän – siis unohdan. Maksan osingoista verot Suomeen, ja sitten joskus aikanaan myyntivoitoista myös, mutta siihen on vielä paljon aikaa.

Sijoittaminen ja hauskat pienet kokeilut eli pienet firmat ja hikipääoma

Kolmantena sijoitusmuotona ovat niin sanotut hauskat pienet kokeilut eli suomalaiset pienyritykset. Islantilainen firmani osti taannoin Myssyfarmin osakkeita. Lisäksi teen sweat equity eli niin sanottuja hikipääomasijoituksia. Se tarkoittaa, että teen töitä muutamalle nyt pienelle ja tulevaisuudessa toivottavasti suurelle yritykselle osuutta vastaan. Jos yritys alkaa joskus tuottaa tai jos se joskus myydään, koittaa palkkapäivä ja villa Pohjois-Italiassa. Hah! Jos yritys ei menesty, tein ilmaiseksi duunia. Esimerkki tällaisesta työkuviosta on Tripsterin matkailumedia.

Neljäntenä sijoituskohteena minulla on niin sanotut konkreettiset omistukset (kuten vuosia sitten kuolleelta isoisältä jäänyt osuus kesämökistä), mutta niitä en kyllä oikeastaan laske sillä tavalla sijoitukseksi, koska ne eivät tuota mitään eikä niitä ole hankittu varojen kartuttamismielessä. Kiinteistöverot maksetaan ja pikkuisen remppaa tehdään, siinä se.

En stressaa: sijoittaminen, unohtaminen, rentoutuminen

Otan sijoitusasiat aika lunkisti. Seuraan talousuutisia, luen silloin tällöin alan kirjallisuutta ja kirjoitan aiheeseen liittyviä juttuja. Minulla on suurempiakin kiinnostuksen kohteita kuin raha ja sijoittaminen, mutta tykkään silti välillä jutella aiheesta. Tärkein ”mottoni”, mitä omassa taloudenpidossani seuraan on, että yritän joka vuosi olla paremmassa taloustilanteessa kuin edellisenä vuonna. En osta hölmöjä juttuja, mutta en toisaalta myöskään pihistele tavallisessa arjessa voidakseni sijoittaa enemmän.

Sijoitan vain sen, mitä en sillä hetkellä arjessa tarvitse elämiseen nyt tai seuraavan vuoden tai kahden aikana. Riskiä otan lähinnä vain noissa hikipääomasijoituksissa: jos menestystä ei tule, menetän vain ne tehdyt työtunnit. Taiteilua ja pelisilmää sekin tietysti vaatii: ei voi tehdä liikaa sellaisia töitä, joissa tienataan osuuksia yrityksistä, koska muutoin jää ne heti rahaa tuovat työt tekemättä ja kassavirta hyytyy ja siinähän sitten ollaan keskellä vetelää suota loppuunpalaneena. Ei hyvä juttu sekään, itse asiassa ihan saakelin huono sijoitus sellainen!

Ulkosuomalaisen raha-asiat: paljonko sijoittaa kuukaudessa?

Juttelin Instan puolella aiheesta ja moni kysyikin, mikä on sopiva määrä sijoittaa kuukaudessa ja miten kannattaa aloittaa. Olen nyt vähän tylsä, mutta vastaukseni on, että ihan mahdoton sanoa. Se riippuu ihan kaikesta! Itse sijoitan joka kuukausi vähintään muutaman satasen. Jos on hyvä kuukausi ja rahaa jää yli, saatan sijoittaa useamman tonnin. Silloin kun olin työuralla alkuvaiheessa ja rahaa oli paljon vähemmän kuin nyt, siirsin sijoitusrahastoon pari kymppiä kuussa ja sekin oli parempi kuin ei mitään.

Jos mietit rahastosijoittamista (helppo vaihtoehto), kannattaa tarkastella ainakin rahastojen kuluja (osto, säilytys, myynti). Jos taas haluat sijoittaa suoraan osakkeisiin, kannattaa tutustua yrityksiin kunnolla eli niiden tuloksentekopotentiaaliin tulevaisuudessa. Tutustu ainakin sen verran, että osaat perustella itsellesi, miksi uskot yritykseen. Minä ostin aikanaan Nesteen osakkeita, koska he olivat ensimmäisiä suuryrityksiä Suomessa, jotka ottivat ilmastokysymykset strategiaan asti. Koska ilmastoasiat ja yritysvastuu olivat teemoina tuttuja, tajusin, että tässä on nyt firma, joka katsoo tulevaisuuteen. Kurssi on noussut ostohetken 12 eurosta paljon (nyt: noin 40 euroa). Nokian kanssa tein virheen: luulin, että 5 euroa per osake olisi jo ”historiallisen alhainen” ja että iso laiva kyllä kääntyy vielä. No se päivä ei ole kyllä vielä koittanut.

Yksi ainoa sijoitusvinkkini

Minulla on oikestaan vain yksi neuvo jonka haluaisin antaa sijoittamisesta. Tämä oli sellainen juttu, jossa sekoilin itse työuran alkuvaiheessa ja se toimii niin Suomessa asuville kuin ulkosuomalaisen statuksella oleville. Älä sekoita säästämistä ja sijoittamista keskenään.

Jos laittaa huntin sivuun joka kuukausi ostaakseen uuden pesukoneen puolen vuoden kuluttua, sitä kutsutaan säästämiseksi, ei sijoittamiseksi. Pesukoneeseen säästämiseen tarvittavaa rahaa ei kannata säästää sijoitusrahastoon tai osakkeisiin, koska ostat ja myyt lyhyen aikavälin sisällä, jolloin riski kurssiheilahteluihin on isompi ja kulujakin kertyy. Pesukoneen kanssa toimii se, että säästät, pidät rahat tilillä ja sitten ostat sen pesukoneen.

Jos haluat kartuttaa varallisuutta (pesukone ei ole varallisuutta, se on käyttöesine), täytyy sijoittaa tulevaisuuteen eli vähintään useamman vuoden päähän. Älä silloin hilloa rahoja nollakorkoisella pankkitilillä vaan laita ne poikimaan johonkin sinulle sopivaan sijoituskohteeseen. Käsilaukku, vaikka olisikin älyttömän kallis ja harvinainen, ei myöskään ole sijoituskohde: se ei tuota mitään paitsi silloin jos onnistut myymään sen ostohintaa kalliimmalla, mutta käsilaukut kai yleensä ostetaan käyttöä varten eikä vitriiniin.

Niihin sijoitettuihin rahoihin ei sitten kosketa, vaikka tulisi mikä pörssiromahdus. Jonkun sortin notkahdus tapahtuukin varmasti melko pian. Nousukautta on jatkunut nyt todella pitkään. Korot ovat alhaalla (paitsi meillä, haha), asuntojen hinnat ovat nousseet hurjasti, osakkeiden hinnat ovat korkealla. Tällaista huvipuistopäivää ei voi jatkua ikuisesti; jossain kohtaa tulee tasaisempi kausi tai notkahdus. Silloin ei saa pelästyä ja myydä paniikissa, vaan pitää vain malttaa odottaa ja antaa ajan kulua. Ja jos vain mahdollista, osta silloin lisää kun muut myyvät kiireessä.

Me aikanaan odotimme Islannissa aikanaan talouskriisin alkua ja asuimme vuokralla. Ja kas: saatiin kivitalon keskustasta samalla hinnalla millä nyt saisi puolikkaan perunakellarin. Siinä kaupassa oli toki mukana onnea, mutta myös kokemukseen perustuvaa kärsivällisyyttä. Olinhan nähnyt, kuinka Suomen lama 1990-luvulla eskaloitui valuuttalainoineen ja kolmen asunnon loukkoineen. Emme ostaneet Islannista asuntoa vuonna 2008 valuuttalainalla hintojen ollessa korkealla, vaan pankkien romahduksen jälkeen vuonna 2009, jolloin eurolla sai noin 80 % enemmän kruunuja kuin pari vuotta aikaisemmin. Kun aallolla ratsastaminen onnistuu, siitä tulee kyllä valtavan hyvä mieli! Esimerkkejä huonoistakin sijoituksista on, mutta kerron niistä sitten joskus toiste

Muista aina, että et ole hintojen laskiessa tehnyt yhtään tappiota ennen kuin myyt sijoitukseksi. Joten: sijoita sen verran kuin voit ilman että joudut kurjistamaan päivittäistä arkea. Sen jälkeen pidät ne sijoitukset etkä myy, ellei ole aivan äärimmäinen pakko.

Kiinnostaako sijoittaminen? Tässä muutama hyvä kirjavinkki

Tässä muutama hyvä ja helppolukuinen opas liittyen sijoittamiseen.

Julia Thurén: Kaikki rahasta. Tämä on älyttömän hyvä kirja säästämisestä, sijoittamisesta, kuluttamisesta ja talouskasvatuksesta. Kirjoitin kirjasta aikanaan arvostelun tänne blogiin:

Thurénin omakohtaiset kokemukset tuovat kirjaan sopivasti tarttumapintaa, mutta juttu ei pyöri kuitenkaan liikaa oman navan ympärillä. Ääneen pääsee moni muukin. Eikä kirja lässytä pienituloisille tai muutoin tiukassa rahatilanteessa olevalle. Se sangen raivostuttava ”kerää metsästä ilmaista ruokaa ja laitat sitten vaan säästyneet rahat puskurirahastoon” -russutus puuttuu kokonaan. Upeaa.

Ninni Myllyoja ja Emilia Kullas. Mitä jokaisen kotiäidin ja kaikkien muidenkin naisten tulee tietää sijoittamisesta? Klassikkoteos useamman vuoden takaa. Hehkutin tätä kirjaa näemmä jo seitsemän vuotta sitten täällä blogissa. Erittäin validi opus yhä edelleen:

Naisen tulot laskevat äitiys- ja vanhempainvapaiden aikana noin 35 prosenttia. Tulotason lasku alentaa tietty myös tulevaisuuden eläkkeitä. Ja joo, tiedetään, että nainen synnyttää ja imettää eli äiti on pakostakin kotona isää pidempään. Mutta kun vanhemmuus ei pitkässäkään juoksussa tee hyvää vanhempien palkkatasolle. Siis äitien palkkatasolle: 26-40-vuotiaiden työssäkäyvien äitien palkka on jopa kolmanneksen pienempi kuin samanikäisten isien palkka. Wotwotwot.

Seppo Saario. Miten sijoitan pörssiosakkeisiin? Kaikkien aikojen myydyimmästä suomalaisesta sijoitusoppaasta ilmestyi juuri 17. painos ja siinä käsitellään osakkeiden lisäksi myös indeksirahastosijoittamista. Jos sijoittaminen kiinnostaa ja pohdit sijoituskohteena etenkin osakkeita, tämä on oiva käsikirja.

Unna Lehtipuu ja Merja Mähkä. Sijoittajaksi 7 päivässä. Mahtavan käytännönläheinen opas sijoittamisen aloittamiseen. Jos et tiedä sijoittamisesta vielä paljoakaan mutta tiedät, että haluaisit aloittaa, tämä kirja on sinulle. Kirjassa on hyviä vinkkejä ja check-listoja myös pidemmälle ehtineille.

The post Ulkosuomalaisen raha-asiat – sijoittaminen Suomeen appeared first on Satu Rämö.

Kaupallisessa yhteistyössä: Plan International Suomi

Kummiksi kehitysmaan lapselle? Mitä hyötyä tuosta kummitoiminnasta oikein on? Kannattaako sinne asti nyt lähteä auttamaan? Saan aina välillä tällaisia kysymyksiä, kun kerron julkisesti kummina olemisesta ja työstäni Planin hyväksi. Miksi ette auta suomalaisia? Mihin ne varat käytetään? Mitä järkeä tuossa on?

Niin. Mitä järkeä missään on?

12 miljoonaa tyttöä joutuu joka vuosi naimisiin alle 18-vuotiaana.
Joka vuosi 2 miljoonaa tyttöä synnyttää alle 15-vuotiaana.
Maailmanlaajuisesti yli 130 miljoonaa 6–17-vuotiasta tyttöä ei pääse kouluun.

Lähde: Plan

Kummitoiminta on pitkäjänteinen keino tukea kaikista köyhimmissä olosuhteissa eläviä. Olen kummitoiminnassa mukana Planin kautta, koska Planin kärki kaikessa toiminnassa on lasten ja erityisesti tyttöjen koulunkäynnin tukeminen. Kestävin tie pois köyhyydestä on panostaa tyttöjen ja naisten koulutukseen. Olen kirjoittanut aiheesta jutun täällä: koulutukseen panostaminen on paras tapa auttaa. Tsekkaa juttu, jos aihe kiinnostaa.  

Kannustin teitä kysymään minulta kaikki kriittisimmätkin kysymykset eli mikä kummitoiminnassa mietityttää tai epäilyttää. Kiitos tosi paljon kaikissa Instan kautta tulleista kysymyksistä. Tässä jutussa vastaan niihin ja keskustelu toivottavasti jatkuu kommenttiboksissa.

Kummilapsi kehitysmaasta, kokemuksia siitä miten kummius vaikuttaa kohdemaassa? Aiheuttaako se esimerkiksi kiusaamista?

Kummitoiminta ei eriarvoista lapsia ja siksi tämä yksityiskohta on älyttömän tärkeä:  kummilapset eivät saa erityiskohtelua muihin yhteisössä eläviin lapsiin verrattuina. Kaikki alueen lapset hyötyvät kummituesta tasavertaisesti. 

Koko yhteisö on siis saamapuolella ja samassa yhteisössä on monia kummilapsia.  Minulle itselleni jäi viikon vierailun jälkeen kokemus, että kummius koetaan perheissä positiivisena asiana: se ei nosta perhettä erityisasemaan, mutta yhteisössä tiedetään, että se, että yhteisössä kummilapsia, joilla on kummeja, mahdollistaa esimerkiksi paremman terveydenhuollon kaikille.

Esitin tämän kysymyksen myös Suomen Planille, koska heillä on enemmän kokemusta useammasta tilanteesta ja vastaus oli:

”Kummiudella on runsaasti positiivisia vaikutuksia! Olemme saaneet työmme päätökseen lukuisissa eri yhteisöissä, jotka tulevat nykyisin toimeen ilman Planin tukea. Yhteisöissä pystytään nyt itsenäisesti ylläpitämään positiivista kehitystä ja ymmärretään koulutuksen merkitys, osataan rakentaa esimerkiksi kouluja, käymälöitä ja kaivoja ja huolehtia niiden kunnossapidosta. Lapset saavat parempaa ravintoa ja pysyvät terveempinä, vanhempien elinkeinot ovat turvatummat, vesi- ja sanitaatiotilanne on kohentunut ja yhteisöissä osataan valmistautua luonnonkatastrofeihin. Lastensuojelu on paremmalla tolalla ja lasten mielipide otetaan huomioon päätöksenteossa. Lapset ovat myös itsevarmempia ja aktiivisempia yhteisön jäseniä osallistuttuaan toimintaamme ja saatuaan kannustusta kummeiltaan. Lapset ja aikuiset tietävät, että heillä on mahdollisuus vaikuttaa omaa elämäänsä koskeviin asioihin.”

Jos lähtee kummiksi kehitysmaan lapselle, kuinka suuri osuus lahjoitetusta summasta menee perille?

Tätä kysytään ehdottomasti kaikista eniten. Hyvä, että nyt pääsen avaamaan näitä asioita tarkemmin. Kummina sitoudun maksamaan kuukausittaisen kuukausimaksun (30 €), jonka Plan ohjaa kummilapsen koko yhteisön hyväksi. Näin ei pääse syntymään eriarvoisuutta ja kateutta, ja kehitys on kestävää.

Varoja suunnataan opettajien kouluttamiseen, koulujen rakentamiseen, vessojen rakentamiseen kouluihin, hygieniatuotteisiin, perusterveydenhuollon kehittämiseen, vaikuttamistyöhön, asennekasvatukseen, infrastruktuurin parantamiseen (esim. kaivojen rakentaminen) ja niin edelleen. Kaikkeen sellaiseen, jolla pyritään poistamaan esteitä kouluttamattomuuden tieltä ja vähentämään köyhyyttä.

Kummin maksama kuukausilahjoitus ei siis mene kummilapselle, vaan kummilapsen yhteisölle. Ideana on, että ei tueta yhtä perhettä muiden seuratessa sivusta, vaan tuetaan aluetta, jonka kohentuneet olosuhteet valuvat hyötynä kaikille alueella asuville. Kummilapsi toimii oman yhteisönsä edustajana kummille päin, ja raporttien kautta saa tietää, mitä hankkeita asuinalueella on toteutettu. Kummilapsen kanssa voi myös olla kirjeenvaihdossa.

Kummiksi kehitysmaan lapselle eli mihin se raha siis oikeasti menee?

Valtaosa menee avustustyöhön apua tarvitseville. Viime vuonna (2019) kansainvälinen Plan käytti kokonaistuotoista 78 prosenttia ohjelmatyöhön. Uusien tukijoiden hankkimisen, hallinnon ja tietoteknologian osuus tuotoista on 22 prosenttia. Suomessa Plan käytti kokonaistuotoista 76 prosenttia ohjelmatyöhön ja uusien tukijoiden hankkimisen, hallinnon ja tietoteknologian osuus tuotoista oli 24 prosenttia.

 
Hallinnon kuluja ovat esimerkiksi Planin työntekijöiden palkat. On todella tärkeää, että tätä työtä tehdään ammattimaisesti, suunnitelmallisesti, tuloksia seuraten ja toimintaa valvoen. Hallinnon kuluja ovat myös esimerkiksi asiantuntijapalkkiot, kuten ulkopuoliset tilintarkastajat. Avustustyötä ei ole mahdollista tehdä kestävästi ja pitkäjänteisesti niin, että kaikki raha menisi kohteeseen ilman, että kukaan olisi tekemässä käytännön avustustyötä tai valvomassa rahojen käyttöä.

Plan on uskonnollisesti (tärkeää minulle) ja poliittisesti sitoutumaton (erittäin tärkeä pointti myös!) säätiö, joka ei tuota voittoa eikä jaa osinkoa. Jos haluat tarkempaa tietoa tulojen ja varojen käytöstä, tsekkaa Planin vuosikertomus. 

Kummilapsi kehitysmaasta; kokemuksia siitä kuinka kyseinen yhteisö on valikoitunut kummitoiminnan kohteeksi?

Kummilapset valitaan yhdessä eri maiden paikallisten työntekijöiden ja yhteisöjen kanssa. Kaikilla lapsilla on mahdollisuus ryhtyä kummilapseksi ja jokaisella kummilapsella voi olla vain yksi kummi.

Kysyin Planista, miten tietty alue ylipäätään valikoituu avustustyön kohteeksi. Sain heiltä tällaisen vastauksen:

”Plan valitsee toiminta-alueekseen yhteisöt, joissa tarve on suuri ja työllä on mahdollista saada aikaan merkittäviä muutoksia. Yhteisöjen valintaan vaikuttavat mm. lapsi- ja äitiyskuolleisuus, maan köyhyys, lukutaidottomuus ja halu tehdä yhteistyötä Planin kanssa lasten elämän parantamiseksi. On tärkeää, että yhteisöt ovat sitoutuneita ja osallistuvat kehitystyöhön pysyvän muutoksen aikaansaamiseksi.”

Miten white saviour -asenne ja sen riskit huomioidaan?

Paikalliset ovat oman elämänsä parhaita asiantuntijoita ja paikalliset tuntevat parhaiten yhteisöjen ja yhteiskuntansa tilanteen ja tarpeet. Siksi esimerkiksi Plan ei Suomesta lähde näyttämään, miten nämä hommat kuuluu tehdä – koska emmehän me täällä ole heidän arkensa asiantuntijoita. Plan ssuunnittelee kummiohjelmat yhteistyössä paikallisten yhteisöjen kanssa. Työtä tekevät yhteisön paikalliset työntekijät – joita minäkin sain tavata taannoisella kenttämatkalla ja osa heistä vilahtelee näissä kuvissakin. Valtaosa Planin asiantuntijoista, johdosta ja työntekijöistä on paikallisia sen sijaan, että Plan lähettäisi vain länsimaisia asiantuntijoita työskentelemään kehitysohjelmiin.

Haluan kertoa myös omista pohdinnoistani avustustyön tekijänä. Minä pyrin itse omassa toiminnassani ottamaan tämän WS-näkökulman huomioon niin hyvin kuin vain pystyn. En esimerkiksi haluaisi julkaista kuvia, joissa poseeraan hienoissa vaatteissa kummilasta ”ylempänä”, etteivät kuvat vahingossakaan pönkitä sellaista ällöttävää kuvaa, että minä hyvinvoiva länkkäri täällä olen auttamassa näitä muita ja voi että miten hyvä ihminen olenkaan.

On hienoa, että siitä mitä tekee, saa itselleenkin hyvän mielen. Jos ihmiset tekevät hyväntekeväisyystyötä saadakseen siitä itselleen hyvän olon, se on tosi hieno juttu! Antaminen muille tuntuu mukavalta, sitä ei käy kiistäminen.

Avustustyön pitää olla läpinäkyvää ja vaadin sitä myös itseltäni. Siksi haluan kertoa omista vaikuttimistani suoraan. Minulle hyvän olon saaminen ei ole itselleni avustustyön pointti. Minulla on hyvä mieli jo valmiiksi. Minulla on kaikki asiat ihan hemmetin hyvin kaikissa mahdollisissa mittakaavoissa. Minulle tulee hyvä mieli siitä kun voin lukea kirjaa viltin alla sohvalla, vetää leukoja tai sukeltaa kuumavesialtaaseen pitkän työpäivän jälkeen. En tarvitse kummilasta voidakseni itse paremmin.

Minä teen tätä, koska minä voin tehdä tätä ja koen, että minulla on siihen velvollisuus. Tämä on minun tyylini tehdä. Minä puhun mieluummin tyttöjen kouluttamisen vaikutuksesta kansantalouden kasvuun ja köyhyyden vähentämiseen kuin julkaisen  kuvia surusilmäisistä lapsista kerjäämässä ruokalahjoitusta, vaikka niillä viimeksi mainituilla saattaisi onnistua saamaan enemmän lahjoituksia.

Auttaako Plan suomalaisia millään tavoin?

Plan on keskittynyt toiminnassaan tyttöjen koulutukseen, koska tyttöjen ja naisten koulutukseen panostaminen on yksi varmimpia keinoja vähentää köyhyyttä. Suomessa Plan toimii samalla tontilla: työtä tyttöjen oikeuksien puolesta. Käytännössä se tarkoittaa panostamista nuorten mahdollisuuksiin vaikuttaa yhteisiin asioihin, vaikuttamistyötä poliitikkojen suuntaan ja globaalikasvatuksen järjestämistä opettajille ja koululaisille. Täältä voit lukea lisää Planin toiminnasta Suomessa. 

Kummilapsi kehitysmaasta kokemuksia on, että oma kummilapseni lopetti koulun 14-vuotiaana. Miksi Plan ei lopeta kummisuhdetta, jos lapsi lopettaa koulun?

Kestävässä avustustoiminnassa jatkuvuus on älyttömän tärkeää. Plan on sitoutunut kohteiden pitkäaikaiseen kehittämiseen ja olemaan läsnä kummiyhteisössä niin pitkään, kunnes yhteisö pärjää omillaan. Jos kummituki yhtäkkiä lopetettaisiin, se olisi isku koko yhteisölle. (Toki kummina voi toimia niin kauan kuin itse haluaa.) Suomalaisesta näkökulmasta koulunkäynti vain peruskoulun loppuun tuntuu ”vähältä”, mutta yhteisöissä joissa osa lapsista ei ole koskaan edes päässyt ensimmäiselle luokalle asti, 14-vuotiaaksi opiskelu on jo iso juttu.

Plan tiedottaa perheitä opintojen tärkeydestä ja järjestää vapaamuotoista opetusta koulupudokkaille. Monet perheet ovat ymmärtäneet keskustelutuokioiden jälkeen, miksi tyttöjenkin olisi tärkeää jatkaa opintojaan.

Planin mukaan kummimaksulla on kymmenkertainen vaikutus yhteisössä. Kun kummilla on yksi kummilapsi Planin kautta, tukee kummi samalla yhdeksää muutakin yhteisön jäsentä. Tuesta hyötyy myös moni sellainen lapsi, jolla ei ole lainkaan omaa kummia. Kummituki kohdistuu siis koko yhteisön hyväksi, ja vaikka kummilapsi ei kävisi enää koulua, voi hän edelleen osallistua kaikkiin muihin alueella toteutettaviin kehityshankkeisiin.

Pelkään, että tukemani tyttö kuitenkin pakotetaan naimisiin ja lopettamaan koulu. Eli tukeeko tytön perhe tarpeeksi koulunkäyntiä? Onko siihen sitouduttu jotenkin?

Koulutus on tutkitusti yksi parhaista keinoista suojata tyttöjä varhaiselta avioliitolta, vaikkei se täysin poistakaan riskiä joutua varhaiseen avioliittoon. Koulutus auttaa tyttöä tiedostamaan omat oikeutensa ja kertomaan niistä myös perheelleen ja yhteisölleen. Näin ymmärrys lasten oikeuksista ja esimerkiksi varhaisen avioliiton riskeistä lisääntyy.

Jos ryhtyy kummiksi kehitysmaan lapselle, Voiko kummilasta lähteä tapaamaan? Voiko hänelle lähettää lahjoja?

Kummilasta voi lähteä tapaamaan, mutta se tapahtuu aina yhteisön ehdoilla. Matkajärjestelyt pitää aloittaa ajoissa, viimeistään kahdeksan viikkoa ennen toivottua tapaamispäivää. Ensin pitää olla yhteydessä oman kotimaan Planiin, joka hoitaa yhteydenpidon paikalliseen Planiin, jonka kautta tapaaminen sitten järjestetään. Tapaamiselle voi viedä mukaan pieniä lahjoja. On suositeltavaa huomioida myös yhteisön muut lapset jakamalla vaikkapa paikallisia makeisia. Itse vein Hannen ja Lauran kanssa omalle kummilastemme yhteisölle koulutarvikkeita (koulutarvikkeita koko koululle), koko perheelle elintarvikkeita (kysyin paikalliselta Planilta, mitkä tuotteet ovat kannattavampia viedä, ja päädyimme viemään esimerkiksi öljyä ja riisiä sekä hygieniatarvikkeita).

Suomesta lahjoja tai rahaa suoraan kummilapselle ei voi lähettää. Se ei tue Planin perusajatusta kaikkien lasten yhtäläisistä mahdollisuuksista. 

Kummilapselle voi kirjoittaa sähköisiä tervehdyksiä Oma Plan -palvelun kautta. Kirjeet tulostetaan paikallistoimistoissa ja käännetään sitten lapsen kielelle.

Miten voisi saada kummilapsen tietystä maasta?

Planin verkkosivuilla voi ilmoittautua kummiksi.  Siellä kummiksi haluava voi halutessaan valita maan tai pelkästään ”eniten apua tarvitseva”, jolloin Plan tekee kummivalinnan puolestasi.

Kummilapsi kehitysmaasta kokemuksia toiminnan läpinäkyvyydestä. Kuinka valvottua toiminta on?

Erittäin valvottua.  Plan käyttää noin kolme neljäsosaa saamistaan lahjoituksista ja muista varoista lasten elämää ja oikeuksia parantaviin ohjelmiin. Neljännes käytetään ylläpitokustannuksiin, viestintään ja varainhankintaan. Ne mahdollistavat toiminnan laadun, jatkuvuuden ja laajentumisen ja sen, että muutokset lasten elämässä ovat pysyviä.

Kansainvälinen Plan valvoo, että varat käytetään jokaisessa Planin toimintamaassa tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti. Ulkopuoliset ja riippumattomat tahot seuraavat varainkäyttöä säännöllisesti.

Esimerkiksi Suomessa vuosittaisen tilintarkastuksen tekevät tilintarkastajayhtiö PWC:n auktorisoidut KHT-tilintarkastajat. Kansainvälisen Planin Global Assurance -yksikkö tekee projekti- ja toimintatarkastuksia Planin ohjelmamaissa. Suomessa toiminnan rahoittajat, kuten Suomen ulkoministeriö ja EU, asettavat rahoituksensa ehdot ja tekevät säännöllisiä tilintarkastuksia ja pistotarkastuksia. 

Mikä sai minut lähtemään kummiksi kehitysmaan lapselle?

Kiitos tästä kysymyksestä! Tuossa alla olevassa 30 sekunnin mittaisessa videossa tiivistyy oma näkemykseni kummiuden tärkeydestä.  

Täältä löytyy lisää kirjoittamiani juttujani kummiudesta:
Plan-matkalla Ugandassa: Paikallisia onnistumisia
Tapasin kummilapseni Ugandassa

Hanne ryhtyi kummiksi kehitysmaan lapselle Planin kautta, täältä voit lukea Hannen kirjeen omalle kummilapselleen.

Ryhdy siis sinänkin kummiksi. Se on järkevää ja se on oikein. Eikä sitä käy kieltäminen, ettäkö se ei tuntuisi mukavalta. Kirjeiden kirjoittaminen kummilapselle ja kummilapsen tervehdysten vastaanottaminen tuo avustustyöhön konkretiaa.

The post Kummiksi kehitysmaan lapselle – miksi? appeared first on Satu Rämö.

Hupsista, mutta nyt tämä mimmi saatiin yllätettyä! Islantilainen anoppini täyttää tänä vuonna pyöreitä vuosia, hänestä tulee syyskuussa 80-kymppinen. Juhlavuoden kunniaksi hän oli järjestänyt itselleen, kaikille kolmelle lapselleen ja lapsenlapsilleen kunnon yllätyksen. Hän oli ostanut koko porukalle matkan Kanarialle. Ja lähtö on siis huomenna. Huomenna!

Myyntipuhe oli lyhyt ja ytimekäs: viikko yhdessäoloa auringossa, kivassa hotellissa ja kävelyretkiä halukkaille. Mitä niitä rahoja säästelemään tai aikatauluilla stressaamaan, kun voi tehdä jotain hauskaa yhdessä tärkeimpien ihmisten kanssa! Ooh, miten mahtavaa. Tässä on sellaista elämänasennetta, josta toivon saavani palasen joskus itsellenikin. Joten ei kai tässä muuta, kuin että bikinit laukkuun ja lentokentällä nähdään. Hyvää reissua!

The post Ensimmäistä kertaa yllätysmatkalle appeared first on Satu Rämö.

Mainos Vakavan sairauden turva / If

Sen jälkeen kun äitini sairastui syöpään, olen lukenut aika paljon kaikenlaisia syöpäsairauteen liittyviä juttuja ja päättänyt, että syöpävakuutus pitäisi olla.  Kirjoja, blogeja, lehtijuttuja, lekureiden haastatteluita. Välillä kun olen isommassa porukassa yhteisessä tilassa, mieleeni juolahtaa joskus Syöpäjärjestöjen sivulta lukemani lause: joka kolmas sairastuu syöpään. Yksi, kaksi…

Vittu. Se on sysipaska sairaus. Minulla leikkaa moottori heti kiinni, kun luen jostain, miten TAISTELIN SYÖPÄÄ VASTAAN JA VOITIN SEN. Syöpä ei ole mikään punnerruskilpailu, jossa reippaimmin harjoitellut voittaa. Eikä sitä paranneta positiivisilla ajatuksilla, pukeutumalla värikkäisiin vaatteisiin tai vähähiilarisella ruokavaliolla. Rajuinta tilastotiedettä: osa sairastuu, osa ei. Sairastuneista osa selviää, osa ei.

Hyvät uutiset ovat, että yhä useampi kuitenkin nykyään paranee syövästä. Tässäkin asiassa suomalaiset ovat  todella onnekkaita: meillä syövän hoitotulokset ovat kansainvälisesti vertailtuna huippuluokkaa. Jokainen saa Suomessa syöpähoitoa, oli syöpävakuutus tai ei.

Ja ihan kuten siinä sijoitusasiassa, olen myös tässä poiminut ainakin ajatustasolla rusinat pullasta. Olen syöpähoitoja sekä täällä että Suomessa seuranneena päättänyt, että jos minä tai joku perheestämme sairastuu vakavasti, muutamme saman tien Suomeen.

”No nyt ei enää tarvitse huolehtia. Lasten elämä meni hyvin”, tokaisi eräs ikivanha islantilaismummo minulle, kun hänen elossa olevista lapsistaan nuorin pääsi eläkkeelle.

Niinpä. Jokainen toivoo kuolevansa vasta tosi vanhana. Mielellään vasta sitten, kun omat lapset ovat alkaneet saada kuukausieläkettä ja lapsenlapset ovat saaneet hiuksiin iän tuomaa harmautta.

Elämä ei kuitenkaan oikein koskaan mene kuten toivoo. Tulee hyviä yllätyksiä ja sitten niitä huonompia.

Vakavan sairauden turva tekee arjesta pikkusen helpompaa

Jos syöpä tai joku  muu vakava sairaus tulee, sitten se tulee. Etukäteen siitä ei kannata mieltään pahoittaa, koska etukäteishuolehtimisesta ei ole mitään hyötyä. Etukäteishuolehtimista voi saada aisoihin varautumalla niihin synkimpiinkin skenaarioihin.

Minulla on henkivakuutus, oikeusturvavakuutus, matkavakuutus, irtaimistovakuutus, palovakuutus, kiinteistövakuutus, sairausvakuutus (että voin soittaa yksityiselle ajavaraukseen ja päästä heti hoitoon, jos tarve on), autovakuutus. Vakuutus ei estä onnettomuuksia tai sairastumista, mutta sen avulla voi minimoida vaurioita ja jatkaa elämää tilanteeseen nähden mahdollisimman tavallisesti.

Minulla on myös vakavan sairauden turva. Eli jos sairastun johonkin vakavaan sairauteen, kuten syöpään, saan vakuutusyhtiöltä kertakorvauksen.

Syöpähoidothan voivat olla tosi rankkoja ja ne saattavat kestää pitkään. Oma vointi voi olla mitä tahansa välillä pikkuisen väsynyt tai täysin katkipoikki. Tilanteet eroavat sairauden, potilaan, hoitovaiheen ja monen muun tekijän osalta. Osa käy hoitojen ohessa töissä, osa ei. Osa jaksaa normiarkea, osalle kaupassakäynti on fyysisestikin mahdotonta. Kun sairaus tulee osaksi elämää, normiarki menee telakalle ainakin joksikin aikaa.

Suomessa on hyvä erikoissairaanhoito, eikä hoitoa saadakseen tarvitse olla vakuutusta. Vakavan sairauden turvan ideana on turvata se kaikki muu sairauden yllättäessä. Totta kai sairastunut saa sairaslomaa ja siihen liittyviä tukia, mutta riittävätkö ne? Miten turvata lasten hoito ja kodinpyöritys, jos on itse sairaana ja toipuminen kestää positiivisimmassakin tapauksessa kuukausia?

Syöpävakuutus on kertakorvaus

Olen ajatellut omalla kohdalla tämän niin, että tuo veroton kertakorvaus mahdollistaisi esimerkiksi jatkuvan siivous-, lastenhoito-, ruoanlaitto- ja pyykkäysavun kotona. Se auttaisi asumiskuluista selviämisessä. Ehkä voisin toivuttuani tarpeeksi tehdä jonkun kivan matkan yhdessä perheen kanssa tai vain viettää heidän kanssaan kotona aikaa tekemättä yhtään mitään muuta. Vakavan sairauden turva jeesaisi pitämään arjen mahdollisimman lähellä sitä, mitä se oli ennen sairastumista.

Ifin vakavan sairauden turvaa kutsutaan usein syöpävakuutukseksi, mutta se kattaa muutakin, yhteensä kymmenen sairautta ja vammaa. Ne eivät sulje toisiaan pois, eli jos käy niin onnettomasti, että sairastuu vakavasti kahteen eri sairauteen, voi saada korvaukset esim. syövästä ja sydäninfarktista.

On muuten hyvä ottaa huomioon, että tämän Ifin vakuutuksen saadakseen vakuutetun kotipaikan pitää olla Suomessa ja hänellä pitää olla suomalainen KELA-kortti. Minulla on samantyylinen vakuutus, mutta täällä nykyisessä kotimaassa.

Tein silti tuon Ifin laskurilla  arvion vakuutuksen kuukausimaksusta. Valitsin korvaussummaksi korkeimman mahdollisen (50 000 €) ja minun ikävuosilla kuukausimaksuksi muodostui noin 25 euroa. Pikkuisen edullisempi kuin extra larege Tropicana-pitsa ilman valkosipulia.

Kuukausisumma vaihtelee iän ja valitsemasi korvaussumman mukaan. Voit tsekata oman kuukausimaksun suuruuden Ifin laskurissa.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

The post Syöpävakuutus auttaa vastatuulessa appeared first on Satu Rämö.

Tuplanaruhyppyjen harjoittelu on ollut mulle aina yhtä tuskaa. Aloitin crossfit-treenaamisen kuusi vuotta sitten ja siitä asti olen opetellut. Kävin parilla hyppynarukurssillakin, kun tuntui, että en tavallisilla tunneilla oppinut. Homma vaati aika paljon kärsivällisyyttä, sillä minulta kesti viisi vuotta oppia. Vasta viime vuonna opin tekemään DU-hypyt jokseenkin oikein.

Tuplanaruhyppyjen harjoittelu on homma, jossa päti sama periaate kuin melkein kaikessa: ei kannata tuhlata aikaa, jos homma ei kiinnosta. Ja jos ei harjoittele, ei voi oppia.

Harjoittelun alkuaikoina naru sotkeutui aina jalkoihin. Välillä se tarttui ponnariin, sitten aukesivat kengännauhat ja lopulta lorahti kusta punttiin. Välillä treenikertojen jälkeen ohut hyppynaru jätti käsivarsiin ja reisiin ja välillä niskaankin ikävännäköisiä ja kipeitä naarmuja.

Oliko mitään järkeä jatkaa viisi vuotta? Ei se kyllä kovin loogiselta kuulosta. Olisin voinut lopettaa narun kanssa sekoilun ja tehdä vain niitä yksinkertaisia naruhyppyjä (raskaita nekin ovat), enkä olisi hävinnyt yhtään mitään. Paitsi että… En samperi sentään halunnut antaa periksi. Olen nähnyt muiden tekevän näitä samoja hyppyjä, ja ajattelin, että jos tuokin, niin kyllä minäkin. Perhana. Tavoiteorientoituneelle ihmiselle tavoite se on kuulkaa tuplanaruhyppykin. Päätin, että en hitto soikoon anna periksi vaan aion olla paremmassa kunnossa nelikymppisenä kuin kolmekymppisenä ja oppia uusia taitoja, mukaanlukien tämän narulla lattian piiskaamisen. Ihan vain koska minä halusin.

Päämäärätietoisen tuplanaruhyppyjen harjoittelu alkoi reilu vuosi sitten. Päätin, että teen tästä eteenpäin joka kerta treenaamassa käydessä kymmenen tuplanaruhyppyharjoitusta, ja kaikki onnetonkin räpiköinti lasketaan. Asetin pienin askelin eteneviä päämääriä. Etenin kutakuinkin tähän tapaan.

• Tuplanaruhyppyjen harjoittelu kannattaa aloittaa hyppimällä aluksi ihan mitä vaan. Sata yksinkertaista hyppyä putkeen ainakin kerran viikossa seuraavan neljän viikon aikana.

• Sen jälkeen vuorojaloin hyppelemistä 2 kertaa viikossa minuutti putkeen seuraavan neljän viikon aikana. Vuorojaloinhyppelyssä rytmi on melko lähellä tuplanaruhyppelyn rytmiä.

• Kolmannella harjoituskuukaudella tein pingviinihyppyjä 10 x 10 jokaisen treenin jälkeen. Eli hypin ilman narua ja jokaisella hyppykerralla läpsäytin käsiä reisiini kaksi kertaa. Tämä oli hyvä rytmiharjoitus, jonka opin toiselta treenaajalta.

• Neljännellä harjoituskuukaudella jokaisen treenin jälkeen tein vähintään 5 onnistunutta tuplanaruhyppyä eikä väliä, kuinka monta yksinkertaista hyppyä sinne väliin meni. Parhaimmillaan riitti yksi yksinkertainen hyppy, sitten tuplahyppy, yksinkertainen hyppy jne.

Tuplanaruhyppyjen harjoittelu: muutama toimiva vinkki

Mieti ensin, mikä hommassa on isoin ongelmasi. Mulle itselleni alussa vaikeinta oli onnistua hyppäämään niin korkealle, että hyppynaru vaivatta ehti kaksi kertaa jalkojen alta yhden hypyn aikana. Niinpä keskityin ponnistusvoiman kehittämiseen. Niin kutsutut ”pingviinihypyt” auttoi tässä paljon. Pingviinihyppy tarkoittaa sitä, että hyppäät ilmaan ilman narua kädet vartalon vierellä. Jokaisen hypyn aikana lyöt kämmenillä kaksi kertaa reisien ulkoreunoihin. Tap-tap. Tap-tap. Tap-tap. Voit keskittyä pelkästään hyppäämiseen ja unohtaa narunpyörityksen. Samalla saat jujua tuplanaruhyppyjen rytmistä. Tap-tap. Tap-tap. Tap-tap. Pidä keskivartalo eli koko matka navasta pyllyreikään koko ajan tosi tiukkana. Hih!

Totea sitten toiseksi isoin ongelmasi. Kun tuplanaruhyppyjen harjoittelu eteni ja ponnistusvoimaa alkoi löytyä, huomasin, että nopeuteni ei riitä. En pääse hyppäämään niin korkealle niin nopeasti, että tuplanaruhypyt narun kansa onnistuisivat. Naru sotkeutui aina jalkoihin ja teki raipanjälkiä käsivarsiin. Ratkaisu: ostin paksun ja painavan eli hitaan hyppynarun. Se on tuo kuvissa näkyvä köysi, jossa on sisällä ohut puuvillanaru ja sen päälle muovisia putkilohelmiä. Tällä pystyn nykyään tekemään parhaimmillaan 40 tuplahyppyä putkeen. Väsyneenä kymmenen. Se ei sotkeudu jalkoihin enää niin usein eikä minun ei tarvitse hypätä niin nopealla temmolla. Painava naru vaatii toisaalta paljon pyöritysvoimaa, koska naru on raskas. Narua pitää ihan huolella ”hakata lattiaan”. Tilasin oman painavan nauruni Roguelta ja lisäsin siihen pituutta itse (ostin hölmönä vähän liian lyhyen narun, joten jos tilaatte niin olkaa tilatessa tarkkoja että saatte oikean mittaisen narun). Mulle itselleni sopii parhaiten sellainen naru, että kun astun sen päälle yhdellä jalalla, kahvat osuvat vaivatta kainaloihin.

Viimeisenä varotoimenpiteet. Sido kengännauhat todessa hyvin, että ne eivät pääse aukeamaan hyppimisen aikana. Pitkätukkaisten kannattaa laittaa fleda nutturalle niskaan tai takaraivolle. Ponnari on itselleni no-no, koska se on jäänyt välillä kiinni naruun. Jos on lirautteluongelmia (kenelläpä ei), käy ennen hyppelyä veskissä vaikka sata kertaa ja tunge housuihin tarpeeksi paksu satsi terveyssiteitä. Kyllä se siitä!

Jos crossfit-jutut kiinnostavat, täältä blogista löytyy crossfit-kategorian alta lisää aiheesta.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson, otettiin nykyisellä kotisalilla Crossfit Isafjördurissa.

The post Tuplanaruhyppyjen harjoittelu appeared first on Satu Rämö.

Kaupallinen yhteistyö: Reima

Mitäpä jos lasten ulkovaatteet saisi kuukausimaksulla, ilman hikisiä shoppailusessioita ja loputonta materiaalien, vedenkestävyysmerkintöjen ja ulkohousuvertailujen upottavaa suota? Sanon, että kyllä kiitos mulle heti sellainen. Joskus tulee eteen palvelu, jonka tiedän haluavani heti. Tämä juttu kuului siihen mappiin.

Reima kehitti viime vuonna kuukausimaksullisen lastenvaatepalvelun. Olin mukana testiryhmässä vuoden ajan ja kyllä ei ole kausivaatteiden hankkiminen ole koskaan aikaisemmin ollut niin helppoa. Pim! Tuli sähköpostia, jossa ilmoitettiin, että nyt olisi aika tilata syysvaatteet. Klik vaan ja tilaus sisään. Muutaman kuukauden päästä olikin jo talvivaatesesonki ovella – ja meillä kerrankin oikeanlaiset vaatteet eteisessä ajoissa. Tässä lapsille oikeat vaatteet, tilaa nyt, toimitus pian. Klik, klik, valitsin koot ja värin ja tilaus lähti kotiini mutta minun tarvinnut lähteä yhtään minnekään. Kaikkein vähiten kiertelemään vaatekauppoja. Ja katsokaas vaikka esimerkiksi tätä talvivaatepaketin sisältöä, ihan nappivalinnat! Lapset ovat käyttäneet koko talven näitä haalareita, takkia, housuja ja hanskoja, ihan joka säässä eikä ole tullut kylmä tai märkä.

Kevään Reima Kitissä valitsin kuopukselle haalarit ja esikoiselle takki&housu-yhdistelmän sekä molemmille kengät. Kokoja riitti 140 senttiin asti, eli esikoisella menee nyt viimeinen lasten ulkovaatteet kuukausimaksulla -kausi, ellei Reima lisää isompia kokoja Reima Kitiin. Toivon, että lisää!

Minua ei siis yhtään kiinnosta vaatteiden ostaminen. Ei itselleni (oli kauhean kätevää silloin kun omisti itse vaatekaupan, sieltä valitsin sopivat ja kassan kautta kassiin omalla työvuorolla) eikä lapsille. Ja kun ne kaudet vielä vaihtuvat ihan koko ajan. Yhtäkkiä onkin talvi ja eteisessä on vain välikausihaalari ja kumisaappaat. Varastosta löytyisi ehkä viimevuotinen talvihaalari, mutta kappas, siinä onkin lahkeet nousseet puoleen pohkeeseen. 

Kaltaiselleni eijjaksa, ei kiinnosta -ihmiselle lasten ulkovaatteet kuukausimaksulla toimittava palvelu, joka lupaa toimittaa kauteen sopivat ja lapsen kokoon sopivat releet kotiovelle ja hoitaa pieneksi jääneet vaatteet kiertoon, iskee isoon mielihyvähermoon. Lapset oikean kokoisissa ja säähän sopivissa vaatteissa on rentouttava näky. Koin tämän palvelun jopa sen arvoiseksi, että tilasin nämä kamat ensin äitini luokse Suomeen, josta sitten työreissullani noudin paketin tai pyysin äitiä lähettämään ne postitse meille Islantiin. Ottakaa vaikka kaikki rahani, kunhan vain huolehditte tästä asiasta puolestani. Kiitos.

Mitä tämä huvi maksaa? Lasten ulkovaatteet kuukausimaksulla -palvelu ei ole edes kamalan kallis. Alle neljällä kympillä kuussa saa kaikki vuoden aikana tarvittavat lasten ulkovaatteet (haalarit tai takki&housut, hanskat ja pipo) ja samalla voi valita pakettiin kengät (valitsin Pampulalle joka kerta, koska edelliset jäivät muutamassa kuukaudessa pieniksi) ja esimerkiksi sadevaatteita. Vuoden aikana kertyy maksettavaa reilu 400 euroa. Neljä hunttia on tietenkin aika paljon rahaa. Mutta lasten ulkovaatteet, sellaiset millä täällä pohjoisenkin sääolosuhteissa pärjää, ovat hintavia ja voi olla, että ne saisi halvemmallakin.

Jos etsii käytettyjä Reimoja kirppiksiltä, saattaisi varmasti löytää hyvät haalarit ja takit edullisemmin. Uutena ostavaakin voisi onnistaa, sillä erilaisilla myymälöillä on silloin tällöin alekamppiksia. Mutta kun en vaan jaksa kytätä tarjouksia. Reima Kit ei luultavasti ole se kaikkein edullisin tapa hankkia lasten kausivaatteet, mutta yksi helpoimmista se on.

Olen sellaisessa elämänvaiheessa, että minua ei todellakaan haittaa maksaa vuoden aikana muutamaa kymppiä enemmän lasten ulkovaatteista, jos se poistaa sen lastenvaatesäädön omasta arjesta. On kiva juttu, että Reima Kitissä myös kierrätys on tehty helpommaksi.

Reiman vaatteet kestävät eli niiden jälleenmyyntiarvo on aika hyvä. Jos facebook-kirppikset eivät hotsita (nostin jo käden ilmaan), kannattaa hyödyntää pakettilähetyksen mukana tuleva kierrätyspussi*, jolla voi palauttaa pieneksi jääneet vaatteet myyntiin. Myyntituotot kilahtavat omalle tilille sitten, kun joku MUU KUIN MINÄ ITSE  on myynyt ne. Ihanan helppoa, totta tosiaan.  

Kuinka fanitankaan ajatusta vaihtoehtoiskustannus. Vaihtoehtoiskustannus tarkoittaa siis sitä, että jos valitsen jonkun asian, valitsen samalla pois jonkin toisen asian, koska kahta asiaa voi harvemmin tehdä tai saada yhtä aikaa. Jos menen aamupäiväksi vaatekauppaan, vaihtoehtoiskustannukseni on se, että minulla on aikaa kolmisen tuntia vähemmän tehdä töitä. Kolme tuntia tehokasta työaikaa tarkoittaa noin 300 euron myyntilaskutusta. Jos kaupassa olisi ollut ale ja olisin säästänyt vaatehankinnoissa 40 euroa, shoppailupäivän vaihtoehtoiskustannus on siis 260 euroa. Olen siis ihan rahankin kannalta mieluummin töissä – ja vaatteet saapuvat kotiini. 
Eikä vaihtoehtoiskustannus tarkoita aina vain rahaa – se voi olla myös perheaikaa. Lähden mieluummin lauantaina iltapäivällä lasten kanssa hiihtämään kuin vaatekauppaan sovittelemaan.

Lasten ulkovaatteet tulevat kotiin kuukausimaksulla ja minä saan niiden vaatteiden lisäksi sujuvamman arjen. Sujuvan arjen avain on siinä, että luokittelee paitsi ne asiat, mitä on ehdottomasti saatava itse tehdä, myös ne asiat, joita ei ole pakko tehdä itse vaan jotka hoituvat paremmin jonkun muun tekemänä. Meillä on kaikilla erilaisia preferenssejä.  Sitä voi tykätä lastenvaatteiden vertailusta, työnteosta, polttopallosta, kalastuksesta, lukemisesta tai vaikka ilmajoogasta. Täytyy vain selvittää itselleen, mitkä asiat on pakko tehdä itse ja mitä tykkää tehdä itse ja hankkiutua niistä muista eroon. Niitä asioita, joista pitää, kannattaa lisätä omaan arkeen. Ja ne asiat, joista ei pidä, pitää pystyä mahdollisuuksien mukaan joko jättää tekemättä tai ulkoistaa. 

Reiman kuukausimaksullista lastenvaatepalvelua testattiin viime vuosi. Miten siistiä, että sitä päätettiin jatkaa! Palautetta tuli kuulemma paljon ja palvelulle tuntui olevan kysyntää. Pienen viilauksen jälkeen tätä ruuhkavuosikeksintöä kehitettiin eteenpäin ja nyt se on lanseerattu koko Suomeen nimellä Reima Kit. Jea!

Jos lasten kausivaatteiden ulkoistaminen ja väljempi eteinen kiinnostelee, Reima Kitin voi tilata täältä.

*) Reima Kitin mukana tulee ohjeet Emmyn käyttöön, vaatteiden lähetykseen ja koodin, jolla saa sen ilmaisen toimituksen Emmylle.

Kuvat Björgvin Hilmarsson

The post Lasten ulkovaatteet kuukausimaksulla – rakastan! appeared first on Satu Rämö.

No nyt kaikki freelancerit, kevytyrittäjät ja kaikki muutkin oman työelämänsä unelmaduunarit kuulolle! Haluaisitko tsempata omassa työssä pärjäämistä, oman työn hinnoittelua ja sulavampaa arkipäivää yhdessä mun ja Lähiömutsin Hannen kanssa? Järjestämme Helsingissä maaliskuun 23. päivä Unelmaduunarin tilipäivä -aamiaistilaisuuden.

Kirjoitimme yhdessä kirjan unelmatöiden tekemisestä ja niissä pärjäämisestä. Voit lukea kirjasta lisää täällä: Unelmaduunarin tilipäivä. Iltiksen sivuilta (ja kuulemma juttu oli julkaistu maakuntalehdissäkin) löytyy haastatteluni omaan työelämääni ja kirjaan liittyen.

Päätimme kirjan julkaisun kunniaksi ja yleisön pyynnöstä järjestää tilaisuuden, jossa olemme ruotimassa näitä aiheita: oman unelmatyön löytymistä, siinä pärjäämistä (hinnoittelu! myynti!) ja brändäämisen merkitystä (jälleen myynti! hinnoittelu!). Vaikka pyörimme rahan, myymisen ja tienaamisen ympärillä, tämä tilaisuus on ennen kaikkea rohkaiseva ja lämminhenkinen. Uskallamme luvata, että tämän tilaisuuden jälkeen paitsi tiedät  paremmin, miten nostat omaa tulotasoasi, vähennät stressiä ja lisäät työniloa, sinulla on myös hyvä fiilis omasta itsestäsi ja tekemisestäsi, inspiraatiota takataskussa ja mielessä muutama käytännön juttu, jonka haluat seuraavaksi toteuttaa.

Tilaisuuden tyyli ja fiilis on sama kuin kirjassammekin: paljon konkreettisia ja käytännöllisiä neuvoja esimerkiksi oman työn hinnoitteluun, myyntityöhön ja verkostoitumiseen. Olemme ilmeisesti osuneet kirjan kanssa juuri oikeaan hermoon, koska olemme saaneet kirjan lukeneilta ja kuunnelleilta niin paljon hyvää palautetta. Olemme välillä olleet täällä ihan naamat näkkäreillä kaikista palautteista. Kiitos niin paljon kaikille, jotka olette jakaneet tunnelmia kirjan ääreltä. Tähän sydän <3

Jos oot ikinä ajatellut yrittämistä tai vaikka oisit jo unelmaduunari, niin LUE TÄMÄ. Napakka, täynnä käytännön keissejä, totally no bs -asenne, ja erittäin maanläheinen opas. Rokkaa!!

Muutosvalmentaja, puhuja, kirjoittaja Anna Perho

Oon superinspiroitunut kirjasta Unelmaduunarin tilipäivä.

Sijoittaja, kirjoittaja, puhuja Merja Mähkä

Tilaisuus sopii erinomaisesti aloittelevalle yrittäjälle, freelancerille ja yrittäjyydestä haaveilevalle. Myös työsuhteessa puurtava löytää tapahtuman vinkeistä apua oman asemansa parantamiseen. Tilaisuudessa on esityksemme jälkeen hyvin aikaa esittää kysymyksiä ja keskustella.

Kulje siis kauemmas rahahuolista ja hanki vapaus keskittyä omaan unelmaasi – tämä tilaisuus on yksi tapa aloittaa! Mukaan mahtuu rajallinen määrä osallistujia. Lippuja on vielä pikkuisen jäljellä, joten rajatun tuolimäärän takia nopeat vievät hitaampien paikat. Parin tunnin mittaiseen Unelmaduunarin tilipäivä -aamiaistilaisuuteen voi ostaa liput Tiketistä. Hinta 29,90 € ja sisältää aamiaisen.

Jeijj, odotan niin paljon tätä tilaisuutta, mahtavaa päästä puhumaan tärkeistä asioista yhdessä kollegan kanssa. Siellä nähdään!

The post Unelmaduunarin tilipäivä – muista meidän timanttinen tapahtuma! appeared first on Satu Rämö.

Hiiohei, hiljentyneeseen arkeen. Minulla on täällä blogin drafteissa juttu korona-arjesta Islannissa, mutta se ei ole ihan vielä valmis. Tuuttaan eetteriin nyt ensin tämän kirjapostauksen, koska niin moni kanssaulkosuomalainen on kysellyt, voiko keväällä ilmestynyttä, minun ja Hanne Valtarin kirjoittamaa Unelmaduunarin tilipäivää ostaa ulkomaille. Verkkokirjakaupat kun eivät ole kovin innostuneita lähettämään Suomen rajojen ulkopuolelle. Mutta hei: nyt voi! Hankin nimittäin laatikollisen Unelmaduunarin tilipäivä -kirjoja tänne Islantiin ulkomailla asuvia perinteisen kirjaformaatin ystäviä varten. Lähetys saapui muutama päivä sitten.

Hinta 35 € sisältää omistuskirjoituksen ja postikulut minne tahansa. Saa tilata lahjaksikin, tietysti. Tilaus onnistuu laittamalla meiliä satu (ät) satu (piste) is. Vaihdetaan sähköpostitse maksu- ja osoitetietoja.

The post Unelmaduunarin tilipäivä – tilaa ulkomaille appeared first on Satu Rämö.

Jepsistä, koronavirustilanne Islannissa. Tässäpä aihe josta en olisi uskonut kirjoittavani blogiin ikinä. Ei siinä, että kovin moni olisi uskonut tällaista päivää tulevan näin nopeasti ja näin maailmanlaajuisesti. Yksi jos toinen maa sulkee rajojaan, lentoja on lakkautettu. SAS lomauttaa 10 000 ihmistä. Kouluja suljetaan, päiväkoteja suljetaan, joukkokokoontumista rajoitetaan. Mikä tilanne on Islannissa maaliskuun puolivälissä? Tässä muutamia faktoja 15.3.2020 (jos luet juttua tämän jälkeen, ota huomioon, että en välttämättä ole päivittänyt juttua sen jälkeen).

Lähdimme Kanarialle matkalle helmikuun lopussa ja silloin koronavirustilanne Islannissa oli vielä pikkuruinen puheenaihe. Lentokentällä check in -tiskien avautumista odotellessa luimme uutisista, että Teneriffalla yhdessä islantilaistenkin suosimassa hotellissa on todettu virustartunta ja hotelli on eristetty. Samassa jonossa seissyt pääministerin avustaja päätti perheensä kanssa perua reissun – ei kuulemma voisi ottaa riskiä tässä työtilanteessa joutua eristykseen. Me lähdimme reissuun, eikä koronoista sen aikana juurikaan puhuttu kovin isosti. Ainoa ohje oli, että jos oli ollut matkalla suurimmilla riskialueilla (esim. Pohjois-Italiassa hiihtoreissulla), pitäisi jäädä paluun jälkeen kahdeksi viikoksi kotiin eristykseen.

Maaliskuun puoliväliin mennessä tartuntaepäilyjä tuli lisää ja covid-19 todettiin useammilla. Tällä hetkellä (15.3.) virus on todettu 171 islantilaisella (3 on sairaalahoidossa, joista yksi on teholla), 1700 on määrätty karanteeniin kotiin, noin 600 on vapaaehtoisessa karanteenissa. Täällä on tehty noin 1800 koronavirustestiä eli noin puolelle prosentille asukkaista.

Loppuviikosta täällä Islannissa tehtiin päätös, että kaikki yli sadan ihmisen kokoontumiset kielletään tästä päivästä huhtikuun puoleenväliin asti. Kaikki konsertit, urheilutapahtumat, kirkkokokoontumiset (pääsiäinen!) ja vastaavat on siis peruttu, jos osallistujia on yli 100. Lukioissa ja yliopistoissa siirrytään etäopetukseen. Peruskoulut ja päiväkodit pidetään ainakin toistaiseksi auki, mutta tiloissa pitää tehdä eritysjärjestelyjä, jotta yli sata ihmistä ei olisi yhtä aikaa samassa tilassa. Meillä täällä Isafjördurissa peruskoulu ja dagis ovat huomenna kiinni, koska henkilökunta tekee uudelleenjärjestelyjä opetukseen ja fiksaa opetustiloja uusiin sääntöihin sopiviksi. Lapset saa halutessa ottaa etäopetukseen ja se on suositeltavaa, jos lähipiirissä on esimerkiksi pitkäaikaissairaita. Me emme vielä ihan varmaksi tiedä, mitä teemme tämän suhteen.

Koronavirustilanne Islannissa on aiheuttanut tottakai paljon kyselyitä ja huoltakin. Vessapaperi ei ole kaupoista loppu, eikä ruokaakaan ole ainakaan vielä hamstrattu isoja määriä, mutta epävarma tilanne aiheuttaa paljon epävarmuutta etenkin matkailualan yritysten keskuudessa. Eniten ihmisiä (myös minua!) tuntuu arjessa mietityttävän se, menevätkö uimalat kiinni. Päästäänkö kuumavesialtaisiin? Tuleeko jonotusnumerot? Noh, tämä kaikki selvinnee aikanaan.

Monet matkailualan firmat ovat syvässä lirissä, eikä vähiten esimerkiksi Icelandair, jolla on monta lentoreittiä Yhdysvaltoihin, jonne ei voi nyt lentää. Kun isot matkailuryhmät peruvat, riskit realisoituvat. Tyhjää bussi- tai ravintolapaikkaa ei voi varastoida ja myydä eteenpäin. Valtio on suunnitellut verojen ja eläkemaksujen helpotuksia yrityksille tässä hyvin epävarmassa tilanteessa. Mitä tuo helpotukset käytännössä ovat ja ketä ne koskevat selvinnee lähiviikkoina.

Reykjavikissa operoiva gentiikkafirma DeCode omistaa bisneksensä takia järeät testausolosuhteet ja labrat. Yritys laittoi pisti viime viikolla pystyyn ”yksityisen” testausaseman, jonne islantilaiset saivat mennä maksutta testauttamaan itsensä. Muutamien satojen testattujen jälkeen pystyttiin sanomaan, että noin prosentilta testatuista löytyi virus. Tuosta prosentista noin puolella ei ollut mitään oireita ja toisella puolikkaalla oli flunssan oireita. Uutisissa tosin kerrottiin, että testitulosten valossa näyttää siltä, että islantilaisista paljon harvemmalla kuin prosentilla on virus, koska testattavaksi ovat todennäköisemmin menneet he, joilla on oireita tai jotka tai joiden läheiset ovat matkailleet Alppien hiihtokeskuksissa lähiaikoina. Yritys testaa noin tuhat näytettä päivässä ja tulokset yritetään saada ihmisille seuraavana päivänä. Lisää testauksia tehdään kuulemma tulevina päivinä.

Islantilaisia on kehotettu olemaan matkustamatta ulkomaille, ellei ole pakottava tarve. Ulkomaalaiset matkailijat, jotka tulevat maahan riskialueilta (tällä hetkellä esim. Etelä-Korea, Kiina, Iran, Pohjois-Italia ja muutamat kohteet Alpeilla), eivät joudu kahden viikon mittaiseen eristykseen, mutta maahan palaavat islantilaiset joutuvat.

Matkailualan yrityksille on jaettu ohjeita siitä, kuinka alle sadan ihmisen sääntöä pystytään noudattamaan julkisilla paikoilla. Busseissa ei saa istua vierekkäin, ravintoloissa pitää olla vähintään kaksi metriä ihmisten välillä tilaa ja elokuvateattereissa täytetään vain joka toinen rivi ja joka toinen istuinpaikka.

Koronavirustilanne Islannissa arveluttaa tottakai Islantiin matkan varanneita ja tänne lähiaikoina reissua suunnittelevia. Islanti ei ole (ainakaan toistaiseksi) sulkenut rajojaan tai rajoittanut turistien liikkeitä maassa. Jos olet jostain syystä tulossa Islantiin tulevina viikkoina, kannattaa seurata aktiivisesti covid.is-sivustoa, josta löytyy ajantasaista tietoa Islannin koronavirustilanteesta, myös englanniksi.

Me jatkamme täällä vuonon perällä hengailua rauhallisin mielin. Peruin työmatkan Suomeen. Jatkan töitä etänä Suomeen kuten tähänkin asti ja jos (kun) jostain markkinahäiriöitä ja dippausta tulee, pitää kehitellä vaikeille ajoille jotain muuta tekemistä. Ehkä pitäisi vihdoinkin kirjoittaa se mielessä muhinut dekkari, viimeistellä webinaarikurssi ja järkätä vielä vähän enemmän aikaa ihan vain omille harrastuksille. Jos tästä ikävästä tilanteesta pystyy ottamaan irti jotain positiivista, niin eihän siitä haittaakaan ole. Eli ensi viikolla katselen, mihin hommaan tässä pitäisi seuraavaksi ryhtyä. Positiivisen kautta, ainakin yritän! Mutta samaan aikaan on kyllä myönnettävä, että kyllä minua tämä tilanne myös isosti vituttaa ja huolestuttaa. Senkin sanominen ääneen on todella ookoo: saa vituttaa.

The post Koronavirustilanne Islannissa appeared first on Satu Rämö.

Ootko haaveillut kirjan kirjoittamisesta, kiinnostaisiko kirjoittajakoulu? Tai ehkä sinulla on jo idea ja valmiita sivujakin, mutta kustantajaa ei ole lötynyt? Jospa saisi sen ensimmäisen apurahan! Tai ensimmäisen ison apurahan? Päätin pistää osaamiseni pakettiin ja tarjota mahdollisuutta osallistua järjestämääni koulutukseen. Nyt kun tähän hiljentyneen työkalenterin takia on aikaa.

Olen työskennellyt sivutoimisena kirjailijana reilut kymmenen vuotta ja julkaissut tusinan verran kirjoja seitsemän eri kustantajan kanssa. Kokemusta apurahojen hakemisesta (ja saamisesta), kustantajien kosiskelusta, käsisten puljaamisesta ja ideoiden hiomisesta, kirjojen markkinoinnista ja kirjojen monetisoimisesta (niillä itse kirjamyynneillä kun aika harva elää) on kertynyt kuljettujen kilometrien aikana reppuun jonkin verran. Olen pitänyt kirjoittajakoulutuksia kirjamessuilla ja matkamessuilla, kommentoinut yksittäisten kirjoittajien käsiksiä ja pitänyt verkkokoulutuksia eri aiheista. Multa on monta kertaa kysytty, voisinko järjestää kurssi kirjan kirjoittamisesta – ja olen monta kertaa vastannut, että sellainen on kyllä suunnitelmissa.

Nyt ovat olosuhteet sitä luokkaa, että minulla oli vihdoin aikaa rykäistä suunnitelma toteutukseen ja julkaista ensimmäinen Satun Kirjoittajakoulu!

Kenelle Satun Kirjoittajakoulu sopii? Kaikille, jotka haaveilevat kirjan kirjoittamisesta, joilla on jo ehkä idea, ehkä jo näkökulma, osalla ehkä jo käsiskin valmiina. Tällä kurssilla emme opiskele kirjoittamista (se vaatii pidemmän ajan ja paljon harjoitustehtäviä), vaan sitä, mitä kirjan kirjoittaminen vaatii, miten kirjan kirjoittamisen kanssa kannattaa edetä, että siitä saisi joskus valmiin, milloin kustantajaa etsitään ja miten, millaisia apurahoja voi hakea (apurahoja on tosi paljon erilaisia ja osa on sellaisia, jotka on tarkoitettu nimenomaan esikoiskirjailijoille) ja kuinka kivaa (tai kamalaa!) kirjan kirjoittaminen voi olla.

Haluan tehdä tämän ensimmäisen Kirjoittajakoulun mahdollisimman kevyenä, jotta hinta pysyisi mahdollisimman matalana eli mahdollisimman moni kiinnostunut pystyisi osallistumaan. Kyselin Instagramin puolella, paljonko ihmiset olisivat valmiita maksamaan tällaisesta kurssista ja sain ehdotuksia kahdestakympistä kolmeensataan euroon. Yleisin hintakipuraja meni noin sadassaviidessäkympissä. Koska taloustilanne on nyt epävarma ja kaikilla huolta toimeentulosta, halusin laittaa hinnan mahdollisimman matalaksi. Tämä on myös testikoulutus – jos kiinnostusta riittää ja tämä tuntuu toimivalta, saattaa olla, että järjestän vastaavan koulutuksen joskus uudestaankin.

Satun Kirjoittajakoulu järjestetään Facebook-livenä. Avaan yksityisen ryhmän, jossa julkaisen kaksi tunnin mittaista livevideota (27.3. ja 30.3.) kello Pikku Kakkosen aikaan eli 17.-18.30). Tallenteet jäävät katsottavaksi myöhemmin, jos joku osallistujista ei pääse mukaan livelähetykseen tai ehdi katsoa koko lähetystä putkeen.

Kahden tunnin mittaisen luennon lisäksi kirjoittajakouluun osallistujat saavat kukin puolen tunnin mittaisen henkilökohtaisen mentoroinnin, jonka sisältö räätälöidään osallistujan omien tarpeiden mukaan. Voin auttaa tekemään apurahahakemusta, kommentoida käsistä/käsisideaa, neuvoa kustantajan löytymisessä tai pallotella ideoita. Voin myös oikolukea, mutta puolessa tunnissa ei kovin montaa sivua ehdi… Yksityinen Kirjoittajakoulu-ryhmä jää linjoille kuukaudeksi vertaistukikanava, jossa voimme kaikki keskustella yhdessä ja kommentoida toistemme ideoita ja ajatuksia.

Superia! Olen niin innoissani tästä! Jos sinäkin olet ja haluat ilmoittautua mukaan, tee näin. Laita minulle sähköpostia: satu(ät)satu (piste) is. Laitan sinulle laskun (maksuvaihtoehtoina PayPal tai tilisiirto) ja maksun jälkeen kuitin ja kutsun fb-ryhmään.

Sitten ryhdytään kirjoittamaan seuraavaa bestselleriä! Rakkautta koronan aikaan? Ystäviä, rakkautta ja etätöitä? Näin opettelet piirtämään käsijalkaisia?

Kysyttävää? Kommenttiboksi on auki.

The post Satun kirjoittajakoulu – kirjoita kirja! appeared first on Satu Rämö.

Erinomainen kysymys. ”Edelleen, en ole ennustaja. En pysty ennakoimaan kaikkia vaikutuksia ja seurauksia”, vastaisi Sanna Marin – jota muuten fanitan juuri nyt tämän kriisin keskellä vieläkin enemmän kuin aikaisemmin. Ei puhu löysiä, ei vastaile asian vierestä, on jämpti mutta ei aseta koskaan kysyjää hölmöön valoon.

Koska ei voi tietää, miten tässä käy, voi miettiä, miltä tämä kaikki sitten tuntuu. Ihan hemmetin sekavalta, epävarmalta ja oudolta, voimattomalta. Pimeässä harhailulta. Koronakriisin alussa olin pari päivää sellaisessa lämpöisessä defenssipumpulissa; hei hehheh jee, ei tarvitsekaan nyt matkustaa mihinkään, on aikaa kotona kirjoittaa käsistä, nukkuakin vähän pidempään. Oma mieli suojasi isosta muutoksesta. Niiden helppojen päivien jälkeen tuli vitutus ja ärtymys: miten tässä käy ja miten tästä kaikesta muka selvitään? Jos Islannin koronatilanne kiinnostaa, lue viime viikolla kirjoittamani juttu.

Tiedostan kyllä sen, että ei pitäisi antaa sellaisten asioiden stressata, joille ei voi yhtään mitään. Mutta en minä ainakaan pysty tällaisessa oudossa kriisitilanteessa ohjaamaan itseäni ajattelemaan jotain ihan muuta, kuten söpöjä pikkulintuja metsässä. Koska ajatusta siitä, että kohta joku meidän kylällä sairastuu, kohta me sairastumme ja kohta joku, jonka kroppa ei kestä sairastumista, sairastuu ja kuolee, ei voi kestää ajatella kovin pitkään ilman että vatsaa alkaa vääntää, stressaan taloutta. Kuolema ja sairaudet ovat liian vaikeita aiheita, siksi puran epävarmuusketutustani valuuttaan.

Luen talousuutisia, seuraan pörssikursseja, teen tälle vuodelle uusia, päivitettyjä budjetteja. Mietin, mihin haen seuraavaksi apurahaa. Yritän keksiä jotain, mitä voisin tehdä, jos talous menee (kun se menee) pitkäksi aikaa kuralle eikä kukaan pysty ostamaan samaan malliin kuin aikaisemmin tai edes maksamaan avoimia laskujaan.

En seuraa koronarokotteen kehittämistä, mutta liimaannun sellaisten uutislähetysten ääreen, joissa puhutaan talouden elvyttämisestä tai Yhdysvaltojen työttömyysennusteista. Kun ahdistun, kaivan esille excelin. On hetken helpompi hengittää, kun pistän itseni hetkeksi miettimään, miten tätä vaikeasti hahmotettavaa kriisiä voisi omassa taloudessa ohjata niin, että vahingot jäisivät mahdollisimman pieniksi.

Islannin elvytyspaketti koronakriisissä

Islannissa julkistettiin viikonloppuna iso talouden elvytyspaketti. Olen käytännössä viimeiset kaksi päivää istunut sitä lukien ja miettien, mitkä asiat tältä listalta kannattaa napsia itselle hyödynnettäviksi. Tässä suunnitelmassa oli monta mielenkiintoista pointtia. Yhteensä kohtia on kymmenen. Luettelen ne nyt kaikki tässä. Jos haluatte katsoa esitystä tarkemmin (se on islanniksi), yhteenveto talouspaketin pressitilaisuudesta löytyy täältä: Islannin talouselvytys koronakriisissä. Tykkäsin talousministerin kiteytyksestä: tällaisessa tilanteessa kannattaa mieluummin tehdä liikaa kuin liian vähän. Jeespaketin suuruus on noin 1,5 miljardia euroa ja se on vähän vajaa 8 prosenttia Islannin talouden suuruudesta (BKT:stä).

1. Valtio maksaa työntekijöiden palkkoja. Matkailu työllistää eniten islantilaisia tällä hetkellä ja juuri nyt matkailuala on käytännössä pysähtynyt. Jotta yritykset eivät irtisanoisi vaan leikkaisivat mieluummin työntenkijöidensä työaikaa, valtio sitoutuu maksamaan 75 %:a vähennettyä työaikaa tekevien palkoista. Jos tienaa 3000 € tai alle, palkan saa täysimääräisenä. Maksimimäärä, jonka voi saada osa-aikatyö & valtion tulonsiirto -yhdistelmällä on 5000 €. Kaikkien paitsi pienituloisimpien tulotaso tulee siis laskemaan, mutta se ei lakkaa kokonaan. Tämä pätee 15.3.-1.6.

2. Valtio takaa terveiden yritysten lainoja; jos pankki lainaa yritykselle 100 000 euroa, valtio takaa siitä puolet. Valtiontakauksen saa, jos yrityksen tulovirta laskee 40 % tai enemmän. Koskee siis etenkin esim. matkailualan firmoja. Lainaa voi saada korkeintaan kaksi kertaa sen verran, mitä yrityksen vuosittaiset palkkakustannukset ovat.

3. Verojen siirtäminen ensi vuodelle. Tänä vuonna saa kolmen kuukauden verot ja työnantajamaksut siirtää maksettavaksi vuodelle 2021. Tämä etu on käytössä niillä yrityksillä, jonka myynti ko. kuukauden aikana on vähintään 30 % matalampi kuin viime vuonna samaan aikaan.

4. Eristyksiin joutuneille maksetaan palkat. Islannissa on tällä hetkellä tuhansia ihmisiä eristyksessä. Valtio maksaa työnantajille näiden ihmisten palkat. Sama koskee freelancereita – he saavat 80 % viime vuoden keskiansiosta.

5. Lapsiperheille ylimääräinen lapsilisä. Kesäkuun alussa jokainen islantilaisperhe saa ylimääräisen 150 euron lapsilisän per lapsi (tulonsiirrosta menee vero). Jos perhe on pienituloisempi, summa on 300 € per lapsi.

6. Saa nostaa vapaaehtoista lisäeläkettä (en osaa kääntää tätä suomeksi sen paremmin). Lisäeläkettä saa nostaa itselleen seuraavan 15 kuukauden aikana korkeintaan 5000 euroa kuussa. Eläkesäästön nostamisesta joutuu maksamaan veron, mutta se ei vaikuta lapsilisien tai korkohyvitysten suuruuteen. Normaaleissa oloissa tätä saa alkaa nostaa itselleen vasta täytettyään 60.

7. Matkailualalle erityishelpotuksia. Esimerkiksi majoituspaikkojen maksama majoitusvero poistuu. Ulkomaankysyntää koitetaan elvyttää laittamalla 10 miljoonaa euroa Islannin markkinoimiseen sitten kun koronakriisi on ohi. Kotimaan kysyntää lisätään antamalla jokaiselle täysi-ikäiselle islantilaiselle lahjakortti kotimaanmatkailuun. Lahjakortin suuruudesta en vielä tiedä. Se on varmaankin jotain 50 euron pintaan per henkilö.

8. Kotitalousvähennys nousee 100 prosenttiin. Nyt kannattaisi siis remontoida ja hankkia kotiin kotisiivouspalvelu (tai perustaa sellainen!).

9. Tavaroiden tuontia helpotetaan vähentämällä tuotteiden tuontiin liittyviä kustannuksia (rajalla perittäviä erilaisia käsittelymaksuja).

10. Valtio lisää investointejaan. Ylimääräisiä julkisia investointeja lisätään noin 130 miljoonalla eurolla. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi teiden kunnostamista, investointeja digiyhteiskunnan kehittämiseen, kulttuuripalveluihin, liikuntaan ja niin edelleen.

Jepsulis! Ainakin kohdat 1, 3, 5, 7 ja 8 koskevat minua. Ehkä myös kohta 2, jos se yksi minulta palveluja ostanut iso islantilaisyritys, joka on laittanut maksut jäihin, ei pysty suoriutumaan veloistaan. Luultavasti myös kohta kymmenen. Koska jos valtion rahaa on jaossa, lähden todellakin hakemaan! Meidän kylään tarvitaan lisää yksilölajiharrastamista tukevia juttuja kuten kiipeilysali. Ehkä pitäisi harkita kotisiivousyrityksen perustamista? Tai ehkä keksin jonkun digitalisaatiohankeen, jolle haen rahaa? Tai ostan oman islanninhevosen ja alan tehdä meditatiivisia IGTV-lähetyksiä siitä, kun hevonen rouskuttaa heiniä.

Rouskista.

Kuvat viikonlopun hiihtolenkiltä, Björgvin Hilmarsson

The post Miten tästä kaikesta selvitään? appeared first on Satu Rämö.

On tämä ycsi viddujen kevät! Aloitan kuitenkin positiivisen kautta. Korona-arki ei ole ollut kokonaisuudessaan meille ihan tavattoman hankalaa. Meistä ei kukaan ole ainakaan vielä sairastunut. Mä olen tehnyt etätöitä, kuten viimeiset 15 vuotta. Puoliso on töissä matkailualalla, ja koska tiesimme, miten korona rajoituksineen tulee vaikuttamaan matkailuun, ei tullut yllätyksenä, kun hänen työnsä loppuivat kuin saksella leikaten viime viikolla. Jäätikköopas hoitaa nyt kaikki kotijutut, lapset, ruuat, siivoukset ja hartiahieronnan. Se on luksusta. Se, että meillä ei juuri nyt (eikä varmaan ihan vähään aikaan) ole toisen ihmisen palkkaa, ei ole luksusta, mutta eiköhän tässä jotain keksitä. Menoista voi aina karsia ja mulla on ainakin toistaiseksi riittänyt tekemistä. Tilannehan voi muuttua muutamassa viikossa, mutta en jaksa sitä vielä murehtia. Nyt haalin puskuria kasaan sanomalla ihan kaikille asioille KYLLÄ. Lapsilla on rajatusti koulua: esikoinen istuu koulussa neljä tuntua päivässä, kuopus on päiväkodissa joka toinen päivä.

Tässä perhanan korona-ajassa mulle vaikeinta ovat olleet aamut. Silloin huoli on suurimmillaan ja vitutuskäyrä nousee kuin orava puunrunkoa ylös. Aluksi kuvittelin nähneeni jotain kummallista unta, että työttömyys nousee, firmat kaatuu, megavirus iskee, mutta missä on Bruce Willis ja elokuvan lopputekstit? Eihän niitä tulee, niin. Aamulla murehdin uutisia – jotka luen heti herättyäni – ja muistan, että niinpä niin. Tänäänkään ei päästä uimaan, ei voida nähdä tiettyjä kavereita tai suunnitella mitään kodin ulkopuolisia pääsiäislomajuttuja. Meillä ei ole kunnon kylppäriä, uima-allas on kiinni ja aiottu söpö arki pienessä söpössä puutalossa on nyt lähinnä vain ahdasta. Muistan, että elämme pienessä kylässä, jossa on kaksi hengityskonetta ja yksi helikopteri, joka kuskaa vaikeimmat tapaukset jäätikön ja vuorten yli Reykjavikiin.

Iltapäivään mennessä, kun töitä on takana muutama tunti ja palailen yksinäiseltä toimistolta (siellä mulla on seurana Islannin yleisradion uutis- ja dokumenttimatskun hoitava kuvaaja ja leikkaaja, mutta häntä ei saa mennä kolmea metriä lähemmäs, koska yleisradio on pakko pitää toimintakykyisenä) takaisin kotiin, huoli vähän hälvenee, eivätkä ongelmat enää tunnu niin kovin isoilta. Juon ehkä yhden bissen, syödään yhdessä ruokaa. Luen Pampulalle kirjan, esikoinen lukee itse. Iltaisin en kuitenkaan tiskaa, en siivoa enkä laita lapsia nukkumaan, vaan jatkan töiden tekoa niin myöhään kuin jaksan. Kahden ihmisen edestä laskutettavaa tässä ajanjaksossa ei ole ihan kevyt homma, joten olemme sopineet että mun ei tarvitse tehdä kotona mitään arkiaskareita, vaan teen niitä töitä, mitä nyt on.

Viikonloppuisin fiilis on parempi, koska silloin on muutenkin lomaa, tekemättömyyttä ja sohvalla vellomista. Katsotaan elokuvia, pelataan, tehdään yhdessä ruokaa. Se on kivaa, hauskaa ja virkistävää ja mikä tärkeintä: se ei tunnu omituisen pitkältä joulupäivältä, jolloin kaikki paikat ovat kiinni ja oikein mihinkään ei voi mennä. Mutta ne samperin arkiaamut, ne tuntuvat vaikeilta.

Olen jo pitkään tiennyt, että en ole aamuihminen. Mutta nyt huomaan, että olen totaalisen ei-korona-aamuihminen. Muina mörökölleinä jöllitän päivän ekan tunnit. Ahdistun, kettuunnun ja sitten taas ahdistun vähän lisää. Ycsi viddujen kevät tämä tosiaan on!

Tässä suurinta perseilyä aiheuttavat faktat arjessani:

Asiakkaalta on tullut sähköposti. Ei se tilaakaan uutta projektia, vaan kertoo pahoittelevin sanankääntein, että nyt ei voidakaan maksaa näitä laskuja. Kiwa!

Meidän kylppäritilanne on huonompi kuin suomalaisella leirintäalueella suurfestarien aikaan. Ja sitten se naapurin uimala on kiinni.

Olin menossa ostamaan irtokarkkeja työpäivään. Ei ole enää irtokarkkibaaria. Nöyyhh.

Ruokakaupassa ei ole tuoreita hedelmiä. Nahkeita omenoita ja ruskeita banaaneja ei voi laskea tuoreisiin hedelmiin.

Ostan banaaneja ja omenoita, niistä voi tehdä kakkua! Mutta voi perskeles, voi on loppu. ”Huomenna tulee lisää.”

Naapuri tekee keittiöremonttia. ”Kerrankin on aikaa kotoilla ja laittaa kotia kuntoon!” Ihana yllättävä rauhoittumiskausi tekee hyvää -puhe ei juuri nyt rauhoita. Me kuollaan kaikki, jos tämä halvaannus jatkuu tällaisena koko vuoden.

Lapsen koulukaverin vanhempi tuli juuri Briteistä. ”Ei mun mihinkään eristykseen tarvii mennä, en ollut kaupungin keskustoissa ollenkaan (matkustin vaan maata ristiin rastiin bussilla) eikä oo mitään oireita!” Urpo.

Astuin vesilätäkköön ja huomasin, että kumisaapas vuotaa.

Mites teidän muiden korona-arki, mikä on ollut erityisen veemäistä? Ja siis nyt saa ihan vapaasti valittaa. Ei jäkätys tilannetta muuta, mutta joskus sellainen kunnon purnaus rentouttaa jotain kohtaa sielussa.

The post Korona-päivien ahdistus appeared first on Satu Rämö.

Meidän perheessä koronavirustilanne on tuonut näkyvimmät muutokset nimenomaan lasten arkeen. Nyt kun omien kavereiden kanssa ei voi viettää nassutusten aikaa, esikoinen keksi lähettää heille pullopostia.

Oma työnteko on ollut etätöitä jo viimeiset 15 vuotta ja iso osa ystävistäni on aina ollut nettiyhteyksien päässä. Lasten arkeen tämä erityistilanne on iskenyt huomattavan paljon kovempaa. Harrastusten tipahtaminen pois yksi kerrallaan, kaveritapaamisten jäädyttäminen ja kirjaston kiinni meno on tuonut valtavan tyhjiön arkeen. Mitä sillä kaikella ajalla pitäisi yhtäkkiä tehdä? Ei sitä tyhjiötä halua täyttää pelkästään pädeillä ja lastenohjelmilla. Kyllä meillä ruutuaika on kasvanut tässä erikoistilanteessa, mutta jos se venyy moneen tuntiin päivässä, lopputulos on kitinän kasvua, päreiden palamista ja sisarusten välistä riitelyä. Siinä palaa hermot ja tulee hikisen tunkkainen olo lopulta ihan kaikille.

Olemme yrittäneet – kuten varmaan aika moni muukin lapsiperheen vanhempi – kuumeisesti keksiä kaikenlaista aktivoivaa ja erilaista tekemistä, joka pitäisi puuhastelua yllä, riitelyn poissa ja korvaisi jotenkin sitä menetettyä kaveriaikaa. Ei se ohjelmatoimistona toimiminen ihan helppoa ole ollut.

Viime viikolla esikoinen keksi, että hänhän voisi lähettää hyvälle ystävälleen pullopostia. Koska he eivät voi tavata (ovat eri koululaisryhmässä ja eri ryhmissä olevat lapset eivät saa virustilanteen takia tavata toisiaan), ja kirjeitäkin on jo kirjoiteltu ja tehty kirjoituksista jopa yhteinen lehti, joka odottaa tuossa työhuoneeni kopiokoneen päällä monistamista. Whatsapissakin on juteltu melkein päivittäin. Siksi olikin erityisen hauskaa keksiä joku uusi juttu yhteydenpitoon. Mähän voisin lähettää pullopostia? Kirje pulloon ja pullo mereen! No mikä jottei.

Kirjeen parissa venähti esikoisella useampi tunti. Kuulemma salaisuuksia, tarinoita ja piirroksia. Kun kirje oli valmis, autoimme rullaamaan paperit tiiviiksi rullaksi ja suljimme viestin lasiseen viinipulloon. Suljimme pullon sen omalla luonnonkorkilla ja minä vielä vasaralla kevyesti naputtelin korkin tiiviisti paikoilleen, ettei nyt ainakaan ensimmäisessä aallokossa irtoa.

Pullopostia lähettääkseen ei ole pakko asua meren lähellä. Viestin voi viskata kohti ”tuntematonta” järvenkin rannalta. Eikä tietenkään mitään muovipulloja veteen, lasi on paljon parempi vaihtoehto.

Viime viikonloppuna teimme pienen purjehdusmatkan merelle tähän Ísafjördurin kylän edustalle. Jep, se oli luksusta. Meillä ei ole omaa purjevenettä, mutta ystäväperheemme kutsuivat mukaan retkelle. Lapsemme ovat koulukavereita samassa ryhmässä ja vielä viime viikonloppuna saimme viettää aikaa samassa tilassa, koska he viettivät aikaa yhdessä myös koululuokassa. Tänä viikonloppuna retki ei olisi enää onnistunut, koska kokoontumissäännöt muuttuivat täällä eilen. Nyt koulut ovat sulkeutuneet ja korkeintaan viisi ihmistä saa kokoontua samaan tilaan, turvavälit mielessä pitäen. Jos aihe kiinnostaa: täällä voit lukea päivitetyn juttuni koronatilanteesta Islannissa.

Retken kohokohta oli pullon viskaaminen mereen. Sinne se lähti salaisuuksia sisässään aaltojen matkaan ja merivirtojen saattelemaksi. Nähtäväksi jää, kumpi tulee ensin: vastauksen saapuminen vai koronan häippäisy.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

The post Pullopostia ystävälle appeared first on Satu Rämö.

Luin tänään uutisista, että Suomessa kehitetään koronaviruspotilaiden liikkeitä jäljittävää mobiilisovellusta – superhienoa yhteistyötä eri alan toimijoilta! Ehkä Suomessakin pian saadaan koronasovellus puhelimeen. Singaporessa tämäntyylinen sovellus on tuon saman lehtijutun mukaan kuulemma käytössä ja Saksassa samansuuntainen kehitystyö on käynnissä. Islannissa koronapotilaan liikkeitä jäljittävä mobiilisovellus julkaistiin pari päivää sitten ja minä latasin sen omaan puhelimeeni eilen.

Sovelluksen nimi on Rakning C-19. Latasin sovelluksen luuriin ja annoin sille luvan käyttää luurini paikannustietoja ja samalla viranomaiselle luvan tallentaa puhelinnumeroni yhteydenottoa varten.

Mobiilisovellus ei käytännössä näytä minulle mitään – ei edes omia päivittäisiä kävelyreittejäni saati sitä, kenen sovelluksen luuriinsa ladanneen kanssa olen ollut mihinkin kellonaikaan tekemisissä. Kun koronasovellus on ladattu puhelimeen se toimii niin, että paikkatietoni tallentuvat vain minun puhelimeeni. Jos saisin tartunnan, tiedot siitä, missä olen viimeisen parin viikon aikana oleskellut ovat automaattisesti olemassa eivätkä vain oman hataran muistini varassa.

Paikkatietoni eivät siis tallennu minnekään ulkopuoliseen pilveen, ainoastaan omaan puhelimeeni ja vain 14 päivän ajaksi. Kaksi viikkoa vanhempi paikkatieto tuhoutuu automaattisesti. Jos minulla todetaan virustartunta, saan puhelimeeni tekstarin, jolla minulta pyydetään lupaa jakaa nämä paikkatietoni tartuntalinjoja kartoittavalle viranomaiselle. Kännykänomistaja vahvistaa luvan paikkatietojensa eteen päin luovuttamiseen omalla sosiaaliturvatunnuksellaan.

Sovelluksen keräämien tietojen avulla ei siis pystytä vertailemaan eri käyttäjien kulkureittejä toisiinsa tai saada aikaan hälytystä omassa puhelimessa, jos on kulkemassa liian läheltä tartunnan saanutta. Koronasovellus ainoastaan kerää kännykänomistajan omat kahden viikon aikaiset paikkatiedot, jotka erillistä pyyntöä vastaan voi lähettää viranomaiselle.

Islannin terveysviranomainen on kehottanut kaikkia lataamaan sovelluksen puhelimeensa ja useampi kunta on omissa somekanavissaan kehottanut asukkaita lataamaan koronasovelluksen puhelimeensa. Sovelluksen kehittämisessä on terveysviranomaisen kanssa ollut mukana osaajia useammasta islantilaisfirmasta, ja ainakin tämän Islannin terveysviranomaisen uutisen mukaan ne ovat kaikki tehneet tähän sovellukseen liittyvän työn pro bonona. Ja ihan uskomatonta, että mobiilisovelluksen kehittäminen aloitettiin runsas viikko sitten. Siis reilu viikko ja se oli valmiina ladattavaksi! Tämän tästä kiroilen tämän maan suurpiirteistä menoa ja suunnittelematonta toimintaa, mutta sitten ne hitsi taas menevät ja yllättävät rykäisemällä kasaan jonkun tärkeän jutun 40 viikkotunnissa. Eli siis suurkiitokset: Aranja, Kolibri, Stokkur, Sensa, Samsyn sekä deCODE ja tietoturvafirma Syndis.

Kaikki korona-arkeen Islannissa liittyvät juttuni löytyvät tuosta linkistä.

The post Koronapotilaan liikkeitä jäljittävä koronasovellus puhelimeen appeared first on Satu Rämö.

Puoliso keksi ihan mahtavaa tekemistä lapsille: ne alkoivat piirtää kolmiulotteisia kuvia. En kestä, miten hienoja näistä ensimmäisistäkin kokeiluista tuli! Vau!

Mä olen meistä kahdesta tällä hetkellä vielä töissä. Puolisoni on matkailualalla ja sillä toimialallahan ei juuri nyt ihan hirveän vahvasti mene, joten kesälomasta tulikin hieman aiottua pidempi. Mies on siis kotona lasten kanssa ja pyörittää käytännössä kaiken arjen kotona ja piirtelee terassisuunnitelmia perhemme kesäpaikkaan. Oih, olisipa jo kesä. Normaali kesä!

Piirtämisharrastamisensa ohella hän sai idean, että lapsille voisi opettaa kolmiulotteisten kuvien piirtämistä. Siinä yhdistyy kivasti ohjeista seuraaminen, piirtäminen, oivaltaminen, ulottuvuuksien hahmottaminen ja ennen kaikkea se vaatii keskittymistä ja vie aikaa. Pitkäjänteisyys treenaantuu samalla.

Kolmiulotteinen piirtäminen on nelivuotiaalle vielä vähän liian vaativaa, tai ainakaan Pampula ei vielä jaksa keskittymä tähän hommaan, mutta hän seuraa älyttömän kiinnostuneena vierestä, kun isosisko piirtää kirjaimia ja samalla hän itse hahmottelee paperille peppujalkaisia prinsessoja ja syntymäpäiväkakkuja. Jos teillä on kotona ala-asteikäisiä lapsia, niin tästä saa useampaankin päivään nastaa tekemistä: kuviksen, matematiikan ja mediaopinnot samassa paketissa.

Kolmiulotteinen piirtäminen: paperia, sakset ja kyniä

Puoliso löysi Youtubesta hyvä manuaaleja, joista näkee askel kerrallaan, kuinka vaikkapa paperista ”irtoava” oman nimen alkukirjan piirretään. Hyviä kanavia on esimerkiksi tämä Drawing 3D Art. Välineinä on tarvittu vain valkoista paperia, sakset, puuvärejä/lyijykyniä ja käytöstä poistunut sukka, jonka avulla pystyy tekemään tuota värien blurraamista.

Meille on kotiin kertynyt näitä ”3D-printtejä” jo melkoinen läjä. Lasten serkulla oli 11-vuotissynttärit eilen ja esikoinen intoutui piirtämään hänelle kolmiulotteisen onnittelukortin, jossa kortinsaajan kaikki kirjaimet on tehty tällä samalla tekniikalla. Siitä tuli ihan valtavan hienoa! Tänään käyn kiikuttamassa kirjekuoren kortteineen postiin.

Tägään kaikki korona-arkeen liittyvät jutut korona-tägin alle, joten sieltä löytyy nyt ja tulevaisuudessa meidän perheen puuhastelujuttuja, joista on siis vastuussa itse jäätikköopas, koska minulla nyt vielä ainakin toistaiseksi on jotain tekemistä toimistollakin.

The post Tekemistä lapsille: kolmiulotteinen piirtäminen appeared first on Satu Rämö.

Kaupallinen yhteistyö: Biodelly

Tsäppädää, se on taas luonnonkosmetiikka-asian aika! Biodellyn verkkokaupassa on koko pääsiäisen ajan kaikki tuotteet vähintään 20 prosentin alennuksessa, joten nyt on mainio aika tehdä kevään ihonhoitotuote- ja meikkihankinnat! Tällä kertaa haluan esitellä teille yhden luottotuotteeni, joka on paitsi kapoisen meikkipussini perusta myös kuivalle iholleni hyvää tekevä tuubelo. Nimittäin: sävytetty päivävoide, joka kosmetiikkapiireissä tunnetaan myös BB voiteena. Ihan jouduin googlaamaan, mistä kirjainyhdistelmä BB tulee: blemish balm. Noh, yksi kuva kertoo enemmän, tällainen lopputulos:

BB voide on kuin kasvoja ravitseva ja kosteuden ihoon lukitseva päivävoide, mutta siinä on pikkuisen värisävyä. Voide tekee kasvojen ihosta tasaisen värisen, mattapintaisen ja samaan aikaan luonnollisen näköisen. Se ei peitä paljon, mutta tasoittaa juuri sopivasti. Lopputulos on kevyen ”meikitön”. Laitan joka aamu kasvoille kasvoveden, kasvoveden päälle seerumin ja levitän sen jälkeen ohuen kerroksen BB-voidetta. Se kosteuttaa ihoa ja samalla tuo iholle tasaisenoloisen pinnan. Tässäpä siis tuubi, jonka sisältö on kuin minulle suunniteltu. Nopea laittaa ja ratkaisee monta tarvetta. Valikoimaa näissä voiteissa riittää, mutta olen tehnyt valinnan vähän helpommaksi syynäämällä lähemmin kolmea merkkiä.

Olen käyttänyt viimeisen vuoden aikana kolmea BB-voidetta. Ne ovat kaikki luonnonkosmetiikkaa (tietysti) ja hinta-asteikolla joko edullista tai keskihintaa. Ja nyt näistä on nyt kaikista 20 prosentin alennus!

Lily Lolon BB-voide on hintaluokassaan (normihinta alle 20 €) täydellinen! Se levittyy nopeasti, tuotteessa on ihanan raikas tuoksu ja se peittää juuri sopivasti. Ihon pienet punaiset verisuonet, tummat silmänaluset tai edellisenä iltana puristelemani ja aamulla punoittavat finnit (yep, ei saisi, mutta en voi itselleni aina mitään) saavat voiteesta päälleen vaalentavan mattakerroksen. Luulen, että tämä on ollut suosikkini talviaikaan juuri siksi, että voide sisältää tehokkaasti kosteuttavia aineosia, kuten sitä hyrolaliini, eikun siis hydroliini – äähhhh… siis hyaluronihappoa. Tämän voiteen kun levittää kasvoveden ja seerumin päälle, niin iho tuntuu tosi pehmeältä ja kimmoisalta koko päivän.

Jos Lily Lolon BB-voiteen päälle laittaa vaikka saman merkin mineraalipuuteria, lopputulos on jo aika peittävä ja valmis vahvemmankin juhlameikin pohjaksi. Kyseessä siis ihanan monikäyttöinen ja edullinen arkipöllähdysaamujen luottotuote. Tästä tuotteesta minulla on kuvissa värisävy light. Näissä kuvissa en ole laittanut mitään muuta meikkiä kuin kyseisen voiteen.

Virossa valmistettu JOIK on ollut erittäin iloinen tuotemerkkiuutuus! Yritän olla käyttämättä ylisanoja kun kehun tätä, mutta on siis ihan h*mmetin hyvä! JOIK BB-voide levittyy näistä kolmesta kaikista parhaiten. Se imeytyy ihoon kuin vesi multaan, eikä varmasti jätä kökkäreitä. Tämä voide ei tuoksu yhtään millekään, eli jos olet tuoksuarka, tämä on näistä kolmesta paras vaihtoehto. JOIKin BB tekee kasvojen iholle hyvää; tyrniöljy virkistää väsähtänyttä ihoa (talven jälkeen todellakin tarpeen!) ja kehäkukkauute rauhoittaa. Tästä saa iholle nopeasti älyttömän kauniin pinnan, ja lopputulos on pikkuisen peittävä ja silti mattainen. Voisitko uskoa tuosta seuraavasta kuvasta, että nassussa ei tosiaan ole mitään muuta meikkiä kuin JOIKin BB -voide? Kyllä vaan!

Tämä voide on myös älyttömän helppo ostaa: vain yksi sävy, joka mukautuu oman ihon sävyyn. Itselläni on aika vaalea, hieman talvisin harmaantuva tai punoittava iho, ja tämä tuo siihen ihan täydellisen pikkuisen puunatun kerroksen. Hinnaltaan voide on 30 euron luokkaa.

Sitten se kolmas vaihtoehto! Tämä Nuin nestemäinen meikkivoide ei oikeastaan ole enää BB-voide, mutta se on niin tavattoman ohut, helppo levittää ja ihoa ravitseva, että minulle se osuu samaan laatikkoon tuon JOIKin ja Lily Lolon BB-voiteiden kanssa. Nuin voide sisältää ihoa rauhoittavaa kamomillaa ja kosteuden sitovaa ja ravitsevaa karitevoita. Nuin nestemäinen meikkivoide on peittävämpi kuin nuo kaksi edellistä, eli jos etsit pikkuisen peittävämpää mutta silti luonnollista meikkipohjaa, suosittelen ehdottomasti tätä. Tuote on älyttömän riittoisa. Lopputulos on kuulas, tasainen ja noh, sellainen virheetön. Tästä minulla on käytössä sävy Taiao (neutraali keskivaalea).

Pikkuisen puunattu. Noissa sanoissa tiivistyy meikkaamisfilosofiani. Tavallisessa arjessa en käytä paljoakaan meikkiä. Usein pelkkä BB-voide ja kulmakynä riittävät. Kuvauksia tai tärkeitä juhlia varten menen ammattimeikkaajalle, mutta tavallisessa arkipäivässä olen yleensä ihan vain pikkuisen puunattu, nopea lähtijä. Täällä on lisää asiaa omista ihonhoitoperiaatteistani ja tietoa suosimistani luonnonkomsetiikkatuotteista.

Jos haluaa tai ehtii meikata enemmän, BB-voiteen päälle voi askarrella luomiväriä, rajauskynää, kulmakynää, ripsaria, varjostuksia, huulimeikin.. BB-voide luo hyvän pohjan meikille, tai sitten voit tehdä kuten minä useimpina aamuina eli ihan antaa vain olla näin ja olla valmiina päivään.

Luonnonkosmetiikan aarreaitassa Biodellyssä on pääsiäisen yli käynnissä erinomainen kevätale. Ale kestää 10.–13. huhtikuuta ja silloin kaikki tuotteet 20 %:n alennuksessa ja muutamista erikoistuotteista on vieläkin isommat alennukset. Kurkkaahan katsomassa. Pikkuisen puunattua pääsiäistä kaikille!

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

The post Ihanan tasainen iho – BB-voiteet testissä appeared first on Satu Rämö.

Tiramisulettukakku meni kotonamme tämän pääsiäisen leipomusten ykköseksi suhahtamalla. Bongasin taannoin islantilaisen kaverini facebookista järjettömän hyvännäköisen jälkkärin. Siinä oli kasa lettuja, täyteläisen näköistä kastiketta ja otsikossa tiramisu. Wohoo! Pyysin saman tien reseptiä ja nyt pääsiäispyhinä kun on ollut aikaa kokkailla, laitoin lettupannun kuumaksi. Voi että mikä herkku sieltä syntyikään…

Tiramisulettukakun runko on samettinen ja paksu lettutaikina, johon on lorautettu vähän kuumaa kahvia. Tämä ei ole yhtään vaikea tai erityisen työläs jälkkäri, mutta aikaa sen tekemiseen pitää varata. Lettujen paistamiseen menee noin parikymmentä minuuttia, jonka jälkeen lettujen pitää antaa jäähtyä. Läähtyneiden jettujen (ü) väliiin kasataan muutama ruokalusikallinen täytettä ja päällimäisen letun päälle siivilöidään runsaasti kaakaojauhoa ja sokeria. Koko komeus laitetaan sen jälkeen tunniksi jääkaappiin – ja sitten leikataan palaset!

Lasten mielestä oli erityisen hauskaa syödä lettuja hassusti siivuina. Meidän aikuisten mielestä tämä oli ihan täydellinen jälkkäri kahvin tai kermaliköörin kera. Puolitin taikinan, mutta tätä tuli silti ihan järjettömän paljon. Tämä allaoleva resepti riittää nelihenkiselle porukalle ainakin kolme tarjoilukertaan.

Niin hyvää!

Tiramisulettukakku, ohje

• Hieman reilu 4 dl vehnäjauhoja
• Hieman alle 1 dl sokeria
• 0,5 tl ruokasoodaa
• 0,5 tl leivinjauhetta
• pikkuinen ripaus suolaa
• 1 tl vaniljasokeria (vai vaniljatippoja, jotka ovat täällä Islannissa suosittuja leivonnassa)
• 1 muna
• 4,25 dl maitoa
• 0,75 dl kuumaa kahvia
• 50 g sulatettua voita

Tee näin. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita maito, kahvi, muna ja mahdolliset vaniljatipat keskenään. Sekoita kuivat aineet maito-kahvi-munaseokseen ja kun sekoitus on tasaista, kippaa mukaan sulanut voi. Anna taikinan nousta vähän aikaa (odottelin itse noin vartin). Paista letut. Tästä satsista sain aikaiseksi parikymmentä lettua. Jätä lettupino jäähtymään ja valmista seuraavaksi täyte.

• 225 g tuorejuustoa (voi olla esim mascarponea, mutta tavallinenkin tuorejuusto käy)
• 2,5 dl kuohukermaa vispattuna
• muutama vaniljatippa (tai 1/2 tl vaniljasokeria)
• 2 rkl vahvaa kahvia
• 200 g tomusokeria
• koristeluun: kaakaota ja sokeria

Vatkaa kuohukerma. Vatkaa toisessa kulhossa sulatejuustoa ja tomusokeri. Sekoita varovasti kuohukerma juustosokeriseokseen ja lisää kahvi ja vaniljasokeri/vaniljatipat seokseen. Lettujen jäähdyttyä levitä 2–3 ruokalusikallista täytettä jokaisen lettukerroksen väliin, mutta jätä päällimmäinen lettu ilman täytettä. Ripottele päällimmäisen letun päälle kaakaota ja sokeria. Jos lettupino tuntuu huteralta, upota pari pitkäteräistä veistä lettupinon läpi (tai grillitikkuja, pitkiä puutikkuja, mitä ikinä keittiöstä nyt löydätkään…), jotta komeus pysyy kasassa. Siirrä lettukakku jääkaappiin tunniksi. Juustotäyte kovettuu jääkaapissa, eli torni pysyy hyvin kasassa jääkaappihoidon jälkeen.

Jääkaapista pöytään ja leikkamaan! Varoituksen sanana: tämä on ihan järkyttävän hyvää, pitäkää varanne että ette syö kerralla liikaa

Täällä on lisää islantilaisilta herkkusuilta nyysimiäni reseptejä.

The post Tiramisulettukakku, makoisa jälkiruoka appeared first on Satu Rämö.

Oisko pokkaa vetää yksi leuka ilman apuvälineitä? Pitkään siitä haaveilin ja hyvin pitkään turhauduin. Ei meinannut tulla niin yhtään mitään. Olin nuorena kuntosalipimu ja hinkkasin niitä laitteita väsymiseen asti, näytin hassulta vakuumipakatulta nakkipaketilta, mutta en saanut vedettyä yhtä leukaa edes silloin. Nyt painan noin 20 kiloa enemmän, ja arvatkaa vaan! Nyt menee jo viisi putkeen ilman apuvälineitä. Wu-huu!

Leuanvedot alkoivat sujua sen jälkeen kun päätin alkaa säännöllisesti harjoitella niitä. Kas, miten yllättävää! Selässä, käsissä ja hartioissa oli ilmeisesti paljon sellaisia leuanvedossa tarvittavia lihaksia, jotka eivät olleet tarpeeksi vahvoja. En ollut myöskään osannut aikaisemmin ottaa keskivartaloa tarpeeksi jämäkästi mukaan leuanvetojen harjoitteluun. Viime vuonna bongasin Helsingin Sanomista vinkkijutun yhden leuan vetämiseen. Ihan älyttömän hyvä juttu, käykää lukemassa! Lisäsin jutussa avattuun ohjelmaan muutaman oman jutun ja aloin treenata. Melkein kolme kuukautta treenien aloittamisen jälkeen yksi leuka onnistui! Ensimmäisen jälkeen meni muutaman viikon päästä toinen, ja vähän pidemmän ajan päästä kolme peräkkäin. Yritän tehdä jokaisen treenin jälkeen vähintään viisi leuanvetoa, jotta saavutettu pokaali pysyy käsissäni. Näin korona-aikaan on hankalaa, koska meillä ei ole leuanvetotankoa kotona, ja lasten leikkipaikalla koulun pihassa on ollut niin paljon lunta, että kiipeilytelineen tangoissa ei ole pystynyt roikkumaan edes tällainen pätkä. Pari kertaa olen yrittänyt roikkua ovenkarmissa, mutta pelkään että se irtoaa…

Yksi leuka – oma treenini

Nyhersin tällaisen ohjelman parissa kolme kuukautta. Ensimmäisen kahden kuukauden aikana en huomannut mitään eroa; ei mennyt leuka ei. Roikun muina paisteina siellä tangossa mutta mikään osa kehoa ei noussut yhtään minnekään, paitsi hikeä otsalle. Kolmannen kuun puolivälissä alkoi tapahtua taikoja: meni eka leuka! Ei siis kannata missään nimessä pettyä, jos tuloksia ei tule heti. Mä treenaan itse aika paljon, olen aika vahva, en kovin kevyt ja mulla on lyhyet kädet (vähemmän vedettävää, hahaa). Toisenlaisella kropalla tämä voi olla paljon helpompaa tai paljon vaikeampaa. Mutta se on varmaa, että jos ohjelmaa noudattaa, jotain kehitystä tapahtuu.

Tämä yksi leuka -treeni tuntuu muuten pirullisen piinalliselta. Jos tämä treeni ei tunnu yhtään missään, ei tee tarpeeksi (käytät ehkä liian paksua kuminauhaa apuna). Sattua ei tietenkään saa, mutta treenin lopussa pitää olla sellainen olo että ei viddu miten kamalaa, en kyllä enää koskaan. Paitsi seuraavalla kerralla sitten taas, niihh!

Treenin idea on se, että viikon aikana tehdään kaksi leuanvetotreeniä ja yksi leuanvetoa tukeva voimatreeni. Aloita leuanvetotreenistä, sitten pari päivää lepoa, voimatreeni ja loppuviikosta toinen leuanvetotreeni.

3 x treenit viikossa

Yksi leuka – leuanvetotreeni:

• Ensin lämmitellään! Tee seuraava kahdesti.
• 10 lapapunnerrusta (punnerruksia kädet suorina, eli vain ”lavat” liikkuu)
• 10 lapaleuanvetoa (roiku tangossa ja pidä kädet suorina, aktivoi lavat eli sellaista pientä nylkyttämistä; muista pitää core tiukkana niin käy helpommin)
• 10 x 2 kuminauhalla soutuliike molemmilla käsillä (laita kuminauha kiinni suunnilleen kasvojen korkeudelle, tämän videon jälkimmäinen liike havainnollistaa hyvin)

• Sitten se itse treeni.
• 6 x 6 leuanvetoa (tee setit vuorotellen myötä- ja vastaotteella ja käytä kuminauhaa apuna – mitä leveämpi kumppari, sitä enemmän se auttaa)
• 3 x 3 negatiivista leuanvetoa (käytä korkeaa laatikkoa tms. jonka päällä voit seistä; ponnista hyppäämällä leuanveden yläasentoon eli leuka tulee tangon yli ja laskeudu piiiiiiirullisen hitaasti alas)
• 3 x 10 kuminauhalla soutuliike (molemmat puolet 3 x 10, katso mallia lämmittelyliikkeestä)
• 2 minuutin pito. Roiku oman jaksamisen mukaan joko leuanvedon yläasennossa tai aloitusasennossa, mutta pidä koko ajan kroppa jännittyneenä, eli ei roikuta rentona.

• Loppu”rentoutus” oli mulle viitisen minuuttia soutulaitetta rauhalliseen tahtiin.

Yksi leuka – voimatreeni:

• Tee tätä neljä kierrosta peräkkäin, ensimmäinen kierros pienillä vastuksilla ja kolme kovempaa.
• Lankkua 90 sekuntia vaihdellen perusasennosta kylkilankkuun.
• 10-15 kertaa lapojen kiusaamista kuminauhalla (ota kuminauhasta kiinni molemmilla käsillä, seiso suorassa ja pidä käsiäsi kasvojen korkeudella; levitä kädet suorassa sivuille eli oikeaa oikealle ja vasenta vasemmalle, kuminauha jännittyy käsiesi välissä ja pidä core tiukkana; pian alkaa tuntua ihana polte yläselässä – tämä on mun inhokkiliike numero uno!)
• 10 kertaa kulmasoutu molemmilla puolilla (kuntosaleilta tuttu liike, käytä käsipainoa jonka kanssa jaksat juuri ja juuri tehdä sarjan loppuun kuitenkin niin, että keho ei ala heilumaan ja että selkä pysyy suorassa)
• 6 kertaa negatiivinen punnerrus (mene punnerruksen yläasentoon -siis lankkuun – ja laskeudu ärsyttävän hitaasti alas ja ala-asennossa anna koko kropan osua lattiaan, nouse konttausasentoon ja takaisin lankkuun ja taas hitaasti alas…)

Yhden treenin tekemiseen menee noin 25 minuuttia. Useimmiten tein nämä leuanveto-ohjelman treenit tavallisen treenin jälkeen (silloin tein lämmittelyä huomattavasti vähemmän), mutta joskus kävin salilla tekemässä vain tämän treenin mutta skippasin kaikki muut jutut. Joustin kolmen kuukauden aikana kaikesta muusta, mutta en tämän ohjelman tekemisestä.

”Ei koskaan enää uudestaan”

Jokaisen treenin jälkeen tavoitteena oli yksi leuka eli yritin vetää yhden leuan ilman apuvälineitä ja reilun kahden kuukauden jälkeen onnistui ensimmäinen. Kolmen kuukauden ohjelman jälkeen olen jatkanut leuanvetoa tavallisten treenien yhteydessä eli aina kun käyn treenaamassa, vedän ennen loppuvenyttelyä vähintään viisi leukaa, vaikka sitten pitkillä tauoilla ja vaikka miten väsyttäisi. Tuo leuanveto-ohjelma oli mielestäni nimittäin niin piinallinen, että en halua joutua tekemään sitä enää toiste

Kysellä saa, jaan kokemusasiantuntijana mielipiteitäni. Mutta en siis ole minkään sortin personal trainer tai fysioterapeutti, eli jos olette yhtään epävarmoja liikkeistä tai oikeista liikeradoista, niin älkää tehkö ilman ammattilaisen apua. Ja lukekaa toi linkkaamani Hesarin juttu, siinä oli tosi hyvät videot näihin liikkeisiin.

Jos treenijutut kiinnostaa, ne löytyvät täältä liikunta-kategorian alta. Täältä löydät jutun tuplanaruhyppyhaasteesta (double unders).

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

The post Yksi leuka meni lopulta! appeared first on Satu Rämö.

Ja nyt viimein tämä juttu joka minun on pitänyt kirjoittaa jo kauan eli muutama perheemme suosikkieihin kuuluva päiväretki Islannin Länsivuonoilla, nykyisen kotimme huudeilla. Retkeilykokemusta on kertynyt kaikilta vuodenajoilta – pääsimme ulkoilemaan talvellakin, vaikka tänä talvena seudullamme on ollut runsaslumisin talvi 25 vuoteen ja myrskyjä on ollut lähes joka viikko. Kovalla tuulella pysyimme sisätiloissa, mutta heti kun sää vähän selkeni, lähdimme vähän katselemaan paikkoja.

Islannin Länsivuonot tuli kotiseuduksemme viime elokuussa, kun lähdimme testaamaan maaseutuelämää. Yksi asioista, joita halusimme saada elämäämme enemmän, oli satunnaiset retket lähiseudulle. Että voisi ihan vaan tehdä pienen reissun kävellen tai jos autoa tarvitaan niin vain lyhyen matkaa. Leipomosta pari pullaa reppuun ja kotoa termari kaffia mukaan ja kaakaota pulloon. Ei kai nyt aina luontoretkelle lähtiessä tarvitse pakata älytöntä määrää kamaa mukaan, valmistella reissua päiväkausia ja liikkua täydet rinkat mukana? No ei, jos asuu lähellä retkeilyalueita. Olen tosi iloinen, että olemme eläneet todeksi tätä suunnitelmaa. Välillä olemme viikonloppuisin piipahtaneet tekemään luontoon jotain kivaa, joskus ollaan pihistetty arkipäivistä aikaa retkiin, nyt kun sellaiseen valmistelemattomaan poukkoiluun on ollut mahdollisuus. Kun matkailu taas aikanaan joskus virkoaa, niin ehkäpä näistä vinkeistä on hyötyä tänne tulijoille. Nämä kaikki päiväretket voi tehdä Ísafjörðurin kylästä ja tänne meille siis pääsee ajaen Reykjavíkista (vähintään kuusi tuntia veskitaukoineen) tai maan sisäisillä lennoilla (30 minuuttia potkurikoneella Reykjavíkista). Paikkojen välillä liikkumiseen on hyvä olla vuokra-auto.

Vaeltamaan eli lyhyt päiväretki Islannin Länsivuonoilla

Ísafjörðurin kupeessa aivan kylän pikkuruisen lentokentän vieressä on parin tunnin mittainen retki ylös trollin tuolille (Naustahvilft). Vanhan tarinan mukaan laakso syntyi, kun trolli istahti siihen taukoa pitämään. Trollin leveä pehva muokkasi kauniin vuorten välisen korkean laakson ja Ísafjörðurin keskustaniemen mereen työntyvä muoto on peräisin trollin jalkapohjasta. Auto parkkiin ja sitten vain polkua ylös. Polku on paikka paikoin jyrkkä, mutta aina välillä voi istahtaa kivelle katsomaan maisemia ja lepäämään. Nousua ei ole kuin pari sataa metriä. Teimme tämän retken viimeksi syksyllä – kuvia löytyy tästä postauksesta: Iltakävelyllä työpäivän jälkeen.

Sijainti: Naustahvilftin sijainti (Goolge Maps) 3 kilometriä Isafjörðurin kylän keskustasta.

Päiväretki upealle rannalle

Siis miten missään voi näyttää tällaiselta? Se oli ajatus, jonka muistelen tulleen mieleeni ajaessamme ensi kertaa Holtin rannalle lähelle Flateryin kylää. Islannin Länsivuonot on todella upea matkakohde luontomatkailijalle ja hiljaisia elämyksiä etsiville ja tämä ranta on yksi niistä kohokohdan kohokohdista: satoja metrejä jatkuvaa hienohiekkaista rantaa, molemmin puolin vuonoa nousevat lumihuippuiset vuoret, auringonvalosta riippuen joko tummansininen tai hailakan turkoosi meri, paljon merilintuja, lukuisia simpukoita eikä ketään missään. Rannan massiivisella laiturilla voisi istua tuntikausia ja vain katsella eri ilmansuuntiin. Oikein lämpimänä kesäpäivänä rantavedessä pystyy kuulemma uimaan, mutta ei tänne silti aurinkoa tulla ottamaan. Rannalla kävellään, rakennetaan hiekkalinnoja, katsellaan luontoa ja käsi käy jatkuvasti taskussa tavoittelemassa puhelinta, koska upea maisema viettelee ottamaan aivan liikaa valokuvia.

Sijainti: Holtin hiekkaranta (Google Maps) sijaitsee noin 18 kilometrin päässä Ísafjörðurin kylästä. Tie kulkee osittain vuoren läpi ja menomatkalla rannalle täytyy väistää vastaantulevaa liikennettä (vuoren sisässä kulkeva tunneli on yksisuuntainen), joten matkanteko vaatii tarkkuutta ja sopivan rauhallista vauhtia.

Islannin Länsivuonot rannikkoineen ovat surffaajien suosiossa

Eläinten vuonossa eli Dýrafjörðurissa löytyy kaiken kauniin lisäksi yksi surffareiden suosikkipaikoista. Tänne ei lumitilanteen takia pääse talvisin, mutta lumien sulaessa peltotiemäinen kinttupolku aukeaa tavallisillekin autoille. Aallot ovat täällä surffaukseen erityisen suotuisat. Meren lämpötila on helkkarin kylmä myös kesällä, joten millään rantashortseilla ei täällä voi veteen mennä, märkäpuku on pakollinen. Mutta ei näistä maisemista nauttiakseen tarvitse itse edes surffata! Meren kohina, suuret aallot, mereen virtaavat kirkasvetiset purot, lumihuippuiset vuoret, meressä uiskentelevat hylkeet ja vaeltamiselle suotuisa maasto tekevät tästä ihan mahtavan luontoparatiisin. Loistavaa on sekin, että täällä ei ole ketään muita: tie on kapea ja päättyy näille main, joten ohikulkuliikennettä ei ole. Alueella on muutama autio maatila, jotka ovat kesäisin mökkikäytössä ja osassa niistä on pienimuotoista majoitustoimintaa.

Sijainti: Dýrafjörðurin surffimesta (Google Maps), on noin 40 kilometriä Isafjördurista.

Päiväretki Islannin Länsivuonoilla, rannalle boulderoimaan

Rantaretki Hnífsdaluriin eli ”veitsen laaksoon” on loistava retkipaikka aurinkoisella ja tyynellä säällä. Hnífsdalur on Ísafjördurin naapurikylä, jota asuttaa muutama sata ihmistä. Kylä sijaitsee aivan rannalla ja tuon rannan pohjoispäässä on upeita isoja kiviä ja kallioseinämiä, joita puoliso ja lapset ovat tämän koronakevään aikana hyödyntäneet boulderointiin. Auto parkkiin, kiipeilypatja kainaloon ja eväät messiin. Alueella hujahtaa helposti useampi tunti. Retkipaikka on varsin kiva myös meille ei-kiipeilijöille. Rantavedessä uiskentelee hylkeitä ja merilintujen touhuja on hauskaa seurata kiikareilla. Kivet hoitavat jakkaroiden ja retkipöydän tehtävää, ja isoimmat murikoista antavat tuulensuojaa. Etenkin aurinkoisella säällä täällä tulee jopa hieman lämmin.

Sijainti: Hnifsdalurin boulderointipaikka (Google Maps) on 5 kilometriä Ísafjördurista; jätä auto parkkiin vanhalle Bólungarvíkiin vievälle tielle (tunnelitie on se uusi tie ja vie vuoren läpi).

Talvipäivän retki Ísafjörðurissa

Islannin Länsivuonot on maan murtomaahiihtokeskus – KUINKAS SATTUIKAAN. Hiihtopirkko kiittää! Ísafjörðurin murtomaahiihtoalue on viitisen kilometrin päässä kylän keskustasta vuonon pohjukassa. Tänä talvena on ollut eniten lunta vuosikymmeneen eli mä olen päässyt murtsikkahiihtämään todella usein! Seljalandsdalurin hiihtoreitit vaihtelevat parista kilsasta 25 kilometriin. Pimeällä hiihtäjät voivat sytyttää hiihtoalueelle valot ja viimeisenä ladulta palannut sammuttaa ne lähtiessään. Normioloissa hiihtoalueen palvelumökki on auki arkisin kellon neljän jälkeen ja viikonloppuisin aamu yhdeksästä eteenpäin. Mökistä voi ostaa kahvia ja pientä purtavaa ja siellä toimii myös välinevuokraamo. Kesäaikaan alueella voi vaeltaa ja polkujuosta. Juoksureitti kylästä tänne on viisi kilometriä ylämäkeä ja osan siitä voi painella pienessä metsässä ja lumivyöryvalleilla.

Sijainti: Seljalandsdalur (Google Maps), 5 kilometriä kylän keskustasta.

Nämä kaikki jutussa mainitsemani päiväretket voi tehdä kotikylästämme Ísafjörðurissa, ja ne ovat alle tunnin ajomatkan päässä. Retkelle voi mennä ihan vain rentoutumaan ja juomaan kahvia termarista. Mutta jos on sporttimielessä liikkeellä, niin surffaukseen, maastopyöräilyyn (täällä on juttu maastopyöräilystä Islannissa), boulderointiin, hiihtämiseen, polkujuoksuun ja muuhun happihyppelyyn on ihan älyttömän paljon vaihtoehtoja. Lupasin ennen tänne muuttoamme, että nyt aion enemmän mennä vuorille enkä vain katsella niitä. Ja juuri niin olemme onnistuneet tekemään. Se on lisännyt onnellisuutta.

PS. Jos olet jossain vaiheessa suunnittelemassa matkaa Islantiin, olen listannut majoituspaikkoja, ravintoloita, päiväretkiä, audio-oppaita, uimapaikkoja ja muuta tarpeellista karttoineen Tripsterin matkailusovellukseen, lataa Android-luuriin tai iPhoneen. Siellä on paljon vinkkejä myös Länsivuonoille.

Kuvat: Parhaimmat on Björgvin Hilmarsson, tärähtäneet tai mähmäisen linssin läpi räpsäissyt on mun kännykkäotoksia retkiltä

The post Muutama ihana päiväretki Islannin Länsivuonoilla appeared first on Satu Rämö.