Pehmeä korvapuusti, jonka sisältä tursuaa voita, sokeria, kanelia ja kaardemummaa. Aahh. Se on leivonnaisten klassikko ja oma kestosuosikkini nyt ja iankaikkisesti. Haukkaus. Ainoa vaan, että vaikka pullataikina on päällisinpuolin aika helppo tehdä ja korvapuusti ohje -hakusanalla löytyy 58 900 ohjetta, olen kokenut vaikeaksi saada korvapuustit onnistumaan. Pehmeä korvapuusti ei ole mikään helppo juttu, vaikka olen monen monta kertaa jo yrittänyt.

Isoin ongelmani on, että pullat eivät nouse kunnolla. Tai sitten niistä tulee kuivia vartti uunista ottamisen jälkeen. Onpahan niinkin käynyt, että lopputulos on ollut kova kikkare, joka sattui, kun se tipahti varpaille. Kirjoitin aikanaan korvapuustipohdinnoista tänne blogiin ja sain hirvittävän paljon hyviä vinkkejä. Korvapuustiklinikka-juttu on muutaman vuoden takaa, mutta pullajututhan eivät vanhene.

Pullista tuli ajankohtaista, kun sunnuntaina vietettiin korvapuustipäivää. Pavlovin koirana katselin aikani Instan korvapuustien loputonta kanelintuoksuista kuvavirtaa ja totesin, että ei auta. Nyt on lähdettävä kauppaan ostamaan kaardemummajauhetta (rouhetta täältä ei saa) ja lisää voita. Oli nimittäin aivan pakko saada korvapuusteja! Valmistin korvapuustit Kinuskikissan korvapuustiohjeella.

Näin syntyi pehmeä korvapuusti

En pidä teitä jännityksessä kauempaa: sain aikaan ihmeen nimeltä pehmeä korvapuusti. Hitsiläinen sentään, näistä tuli todella, todella hyviä! Mielettömän kuohkeita. Korvapuustit olivat pehmeitä vielä kolme päivää leipomisen jälkeen. Juuri äsken söin nimittäin viimeisen, eikä sitä tarvinnut käyttää edes mikrossa.

Nämä minun pullani eivät vieläkään ole mitään visuaalisuuden ilotulituksia, mutta sillä ei ole yhtään mitään väliä. Pääasia, että ne nousivat ja niistä tuli hyviä. Noudatin tuota linkkaamaani Kinuskikissan ohjetta pilkuntarkkaan ja tein parit muut temput, jotka listaan nyt tähän alle. Ehkä näistä korvapuustihoitajan vinkeistä on apua teillekin.

• Jätin taikinasta pois kananmunan (ja vähensin jauhoja noin 1 dl).
• Jätin taikinan niin löysäksi, että se ”valui kädessä” – eli siitä ei tullut jämäkkää palloa vaan ennemminkin sellainen lötkö märkä rätti. Kuulostaapa herkulliselta!
• Nostatin taikinan kannellisessa kulhossa. Laitoin kulhon kuumavesihauteeseen keittiön lavuaariin, laitoin kannen päälle ja odottelin pari tuntia.
• Käytin jauhoja vaivaamisessa ja taikinan kaulimisvaiheessa vain todella, todella vähän.
• Laitoin järjettömän määrän täytettä. Täytteisiin meni yhteensä 200 g voita, 3 desiä fariinisokeria, 1 desi kaneli-sokeriseosta ja 3 tl jauhettua kaardemummaa.
• Nostatin pullia pellillä pyyhkeen alla noin 30 min. ennen uuniin laittoa. Voitelin ne hetkeä ennen uuniin lykkäystä maito-voiseoksella, eli en käyttänyt kananmunaa voiteluvaiheessakaan.
• Paistoin pullat uunin ylätasossa ja varoin ylipaistamista. Otin pullat pois heti, kun ne olivat hailakanvaaleanruskeita ja pohja vaaleanruskea.
• Heti kun pullat tulivat ulos uunista, laitoin ne kannelliseen säilytysastiaan.
• Kehu tekee kaikesta parempaa! Hankin riippumatonta todistusaineistoa. Vein naapurille pussillisen, joka kehui aikaansaannoksiani vuolaasti.

Hyviä pullahetkiä!

The post Pehmeä korvapuusti – muutama niksi appeared first on Satu Rämö.

Kaupallisessa yhteistyössä: If

Ihmisen on aika vaikea kuvitella itselleen muuta elämää kuin sitä mitä hän parhaillaan elää. Siksi ajatus esimerkiksi läheisen kuolemasta, omasta sairastumisesta tai muusta isommasta kriisistä, jota ei ole aikaisemmin kokenut, tuntuu kaukaiselta ja sen seurauksia on tahmea kuvitella. Jos ei ole kokenut aiheesta itse tai läheisen kautta mitään, on vaikea kuvitellakaan siitä aiheesta mitään, paitsi sen mitä on aiheesta nähnyt elokuvissa tai lukenut kirjoista. Mutta ne tarinat eivät kerrokaan minun elämästäni.

Kirjoitin muutama kuukausi sitten jutun Ifin vakavan sairauden turvasta. Sain jutun julkaisun jälkeen paljon Instagramin kautta yksityisviestejä, joissa ihmiset kertoivat omia kokemuksiaan vakavasti sairastumisesta, joko omasta sairaudesta tai läheisen. Lasten sairastuminen iskee aina lujiten, myös minua, ulkopuolista. Koska se on niin väärin ja epäreilua ja kamalaa, että pieni ihminen, joka ei välttämättä ole vielä oppinut ajamaan edes pyörällä joutuu kokemaan niinkin vittumaisen sairauden kuin leukemia. Sellaisen edessä on ihan sanaton. Teiltä tulleissa viesteissä osa kertoi myös vakavan sairauden varalle otetusta vakuutuksesta ja sen vaikutuksesta arkeen. Monenlaisia kokemuksia siitäkin.

Koska vaikeasti hahmotettavista ja vieraista asioista on vaikea saada otetta, yritän hahmottaa itselleni näitä vaikeita aiheita konkreettisilla määreillä. Raha on siinä hommassa kätevä työkalu. Ihan ensiksi haluan kuitenkin sanoa sen mikä on itsestään selvää: Mikään rahasumma maailmassa ei korvaa vakavaa sairastumista, siitä aiheutuvaa huolta, stressiä ja surua. Ei mikään. Mutta kun se kamala tapahtuu, rahallinen tuki on enemmän paikallaan kuin rahan puute. Vaikeassa tilanteessa turnauskestävyyttä lisää edes vähän tieto siitä, että voi vaikka tilata ruoat kauppakassipalvelusta kotiin ilman miettimistä, hoitaa asuntolainan lyhennykset tai asunnon vuokran ilman stressiä siitä, riittävätkö rahat lääke- ja muiden sairastamiskulujen jälkeen, järjestää lasten syntymäpäiväjuhlat, hankkia itselleen uutuuskirjoja, tehdä  äänikirjatilaukset ja kuitata Netflixin kuukausimaksut.

Jos sairastuisin niin vakavasti että en voisi käydä töissä pitkään aikaan, tipahtaisin paikalliselle sairaspäivärahalle.

Syöpäkorvaus – paljonko se maksaa, paljonko on korvaussumma?

Jos mulla olisi Ifin vakavan sairauden turva – täällä voi tehdä laskelman – ja sairastuisin vakavasti sairauteen, jonka diagnoosi oikeuttaa kertakorvaukseen, laskin, että rahani riittäisivät vakuutuksen turvin normaalin elämän ylläpitoon todennäköisesti noin kaksi vuotta. Oletan, että olisin valinnut suurimman eli 50 000 euron kertakorvauksen. Se maksaisi  minulle laskettuna piirun alle 300 euroa vuodessa. 

Mitä tuolla 50 000 eurolla saisin kahden vuoden aikana? Tein pienen ostoslistan.

• Oman osuuteni asuntolainalyhennyksistä (1000 €/kk) * 24 kk = 24 000 €
• Suoratoistopalvelut ja äänikirjapalvelut (50 €/kk) * 24 kk = 1 200 €
• Kuukausittaisen minimin sijoitusrahastoon (200 €/kk) * 24 kk = 4 800 €
• Lasten synttärijuhlat lahjoineen & joulut (1000 €) * 2 vuoden ajalta = 2 000 €
• Kirja- ja lehtiostokset, elokuvat ym. muut kulttuuripalvelut (100 €/kk) * 24 kk = 2 400 €
• Matka perheen kanssa, yksi matka vuodessa (jos jaksaisin lähteä?) * 2 = 6 000 €
• Vaateostokset ja urheiluvälineet itselle ja puoliksi lapsille (2000 €/v) * 2 = 4 000 €

Näiden listattujen jälkeen reilu viisituhatta euroa jäisi korvaussummasta vielä ”yli”. Ruoat ja muut elämisen kulut maksaisin niistä tuloihin sidotuista etuuksista, joihin sairastuneena olisin oikeutettu.

Tuntuu kieltämättä aika karmealta laittaa hintalappua ”omille tuleville syöpävuosilleen”. Mutta se, että rahasummien miettiminen tuntuu karmealta, ei ole syy olla tekemättä tällaista pohdintaa. Sillä: huonoimpiin asioihin varautuminen ei tarkoita niiden huonojen asioiden esille manaamista. Oikeastaan se on päinvastoin. Jos asioita ei mieti yhtään etukäteen, ei niihin pysty varautumaan mitenkään. Avioero, ero, kuolema, vakava sairastuminen tai muu vastaava iso ryppy elämässä voi sattua kenelle vain. Surullisia ja vaikeita asioita ei tietenkään kannata märehtiä loppuelämää ja kaikkea valveillaoloaikaa, mutta itse koen, että niille kannattaa silti antaa huomiota. Se kasvattaa panssaria edes pikkuisen.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson (kuvat viime talvelta, ihan vielä ei ole näin paljoa lunta!)

The post Syöpävakuutus – varautuminen onnettomaan ei tarkoita onnettoman manaamista appeared first on Satu Rämö.

Islannin kartta on ihana, sellainen hassu lammas, jossa on perävillat itävuonoilla, etelässä pyöreä maha ja lännessä etujalat. Pää ja sarvet ovat Länsivuonoilla. Kirjoitin viimeksi matkajutun Islannin ympäri ajamisesta. Se onkin Islannin-reissujen klassikko. Mutta entä jos haluaa perehtyä tarkemmin vain yhteen alueeseen – ajaa vähemmän, tehdä enemmän? Minne kannattaa mennä? Tässä jutussa on vinkkejä Islannin itäisiin, pohjoisiin, eteläisiin ja läntisiin osiin.

Oikeastihan ei ole niin suurta väliä, minne täällä menee. Pysähtyy minne tahansa yöksi tai kävelee mitä tahansa polkua eteenpäin pienenkin matkaa, melkein aina kokee jotain jännää. Pikkuisen erilaista, kuin muualla. Maisemat vaihtuvat Islannissa niin nopeasti ja jokaisen maiseman sisällä on niin monta kosketeltavaa ja koettavaa pientä maisemaa, että ei kannata ottaa stressiä siitä, valitsinkohan nyt oikein. Ihan turhaan mietit, onkohan jossain päin saarta vieläkin hienompaa kuin täällä, minne nyt tultiin. Joka paikassa vastaus on sama: tottakai on. Et silti voita mitään vaihtamalla paikkaa ja kiirehtimällä yhdeltä mäeltä toiselle. ”Kaunein paikka” on kuin sateenkaari. Ei sitä saa kiinni. Mutta se voi silti olla läsnä ihan joka paikassa. Tässä jutussa kerron, miten Islannin eri osat eroavat toisistaan ja minne kannattaa minkäkin aktiviteetin perässä mennä.

Etelä-Islanti – kuvatuimmat maisemat ja jäätiköt

Islannin kartta ja sen eteläinen reuna, siis lampaan vatsanahka. Jos haluat valokuvata jäätiköitä tai päästä jäätikköretkelle Islanissa, kannattaa mennä Etelä-Islantiin, koska jäätiköt ovat lähellä autotietä ja retkijärjestäjät organisoivat jäätikölle erimittaisia reissuja: jääkiipeilyä, jäätikkövaelluksia, jääluolaretkiä ja myös yli viikon kestäviä hiihtovaelluksia.

Jäätiköllä parasta on minusta hiljaisuus. Silloin tällöin ilmaan kajahtaa kova pamauksenomainen ääni. On hieno hetki kuulla, kun uudet railot syntyvät ja vanhat syvenevät.

Euroopan suurimman jäätikön Vatnajökullin kokee parhaiten etelärannikolla Skaftafellin luonnonpuistossa. Puiston kävelypolkuja pitkin pääsee kulkemaan aivan jäätikön äärelle. Skaftafellistä starttaa joka päivä useita opastettuja retkiä jäätikölle. Sólheimajökull Etelä-Islannissa noin parin tunnin ajomatkan päässä Reykjavíkista on loistava kohde lyhyille jäätikkövaelluksille. Sinne kannattaa ajaa, vaikka ei osallistuisikaan retkelle, sillä jäätikköä voi mennä pällistelemään jo Sólheimajökullin parkkipaikalta. Parkkikselta jäätikön reunaan kävelee noin 20 minuttia. Kannattaa muuten muistaa, että jäätikölle ei nimessä saa nousta ilman asiantuntevaa opasta ja kunnollisia varusteita. Jos jäärailoon tipahtaa tennareissa ja ilman kypärää, matka saattaa jäädä elämän viimeiseksi.

Etelä-Islannissa on liuta Islannin instagrammatuimpia paikkoja. Seljalandsfossin (tämän takaa voi kävellä) ja Skógafossin vesiputoukset sijaitsevat ihan ykköstien varressa. Reynisfjaran musta hiekkaranta kallioineen on Islannin eteläisimmässä kohdassa lähellä Víkin kylää. Maagisen kaunis jäätikkölaguuni Jökulsárlón löytyy sieltä mistä Vatnajökullin jäätikkökin. Eldhraunin jättiläismäinen laava-aukio sammaleen peittämine laavamöykkyineen tulee vastaan automaattisesti kun autolla ajaa Víkin eteläisestä kylästä kohti itää. Jaaaaaaaa…näiltä seuduilta löytyy myös Sólheimasandurin lentokoneenhylky, Fjadrárgljúfurin rotko, Katlan, Heklan ja Eyjafjallajökullin tulivuoret, Stokkseyrin kummitusmuseo…

Etelä-Islannissa sijaitsee myös Islannin suosituin päiväretki Kultainen kierros. Olen tehnyt tästä retkestä jutun reittiohjeineen Tripsterin puolelle (edellinen linkki), sieltä löytyy vinkit perinteisen Geysirin ja Gullfossin vesiputouksen lisäksi myös uimapaikoille ja hauskoihin ravintoloihin.

Etelä-Islannissa on paljon hienoja maisemia ja alueella tiet ovat melko suoria ja matkanteko nopeaa. Alueelta löytyy paljon hotelleja, hostelleja, vuokramökkejä, uimaloita, kahviloita ja ravintoloita. Siksi tällä seudulla vierailee normiaikana (koronan myötä kaikkialla on nyt hiljaista) myös ylivoimaisesti eniten turisteja. Alue on silti järkyn iso, eli tilaa kyllä riittää.

Etelä-Islanti sopii parhaiten jos mielit: jäätikköretkelle, päivän mittaisille issikkaretkille, päivävaelluksille, valokuvaamaan maisemia.

Itä-Islanti – upeat vuonot, hiljaiset kylät

Islannin itäiset vuonot ovat edelleen saaren kiertävän ykköstien hidaskulkuisin alue. Islannin kartta näyttää itävuonot aika pienenä alueena, mutta täällä pitää kuitenkin varata matkailuun paljon aikaa, sillä vuonot ovat pitkiä ja tie paikka paikoin kapea. Matka taittuu hitaasti.

Itä-Islannissa on muuten usein sumuista. Sumu ei ole pahus maisemien pilaaja, vaan se on ihanaa! Sumu on liikkuva mutta vahva rajaverho meidän maailmamme ja piilokansan maailman välissä. Kun sumu laskeutuu, kulkija tietää, että piilokansa on lähellä. Piilokansan edustajat tulevat auttamaan hyviksiä, ja pahiksille ne antavat köniin. Islannin eri seudut ovat täynnä tarinoita, joissa menninkäiset eksyttävät röyhkeitä ihmisiä pois kotipihaltaan, käärivät heidät sellaiseen sumuun etteivät he enää koskaan palaa takaisin tilalleen. Siitäs sai!

Itä-Islannissa on aika vähän Instagramin ”kuuluisia Islannin-nähtävyyksiä”, koska näin kauas ei muutaman päivän Islannissa matkaileva viitsi lähteä ajelemaan. Mutta kun tänne tulee, koettavaa kyllä riittää. Kannattaa käydä ainakin Stokksnesin mustalla hiekkarannalla, joka sijaitsee Islannin kaakkoiskulmassa. Otin tämän blogiyhteistyön kuvat tuolla upealla rannalla.

Islannin kartta on täynnä pieniä kyliä. Eivät ne kaikki islantilaiset Reykjavikissa asu! Noin kaksi kolmasosaa 360 000 asukkaasta on pääkaupunkiseudulla, mutta loput ripoteltuna pitkin rannikon pikkukyliä. Eskifjördurin pikkukylässä on ihana ulkouima-allas ja vähän turisteja. Tämä on se kylä, jossa rikoskirjailija Arnaldur Indridasonin luoman Erlendur-sarjan päähenkilöllä on juurensa. Mjóifjördurin kylässä asuu kymmenkunta ihmistä eikä kylään vievä tie ole auki talvisin. Ruoka ja posti tuodaan laivalla kerran viikossa. Kesäisin kylässä on ihana vaeltaa luonnonrauhassa. Kylästä löytyy pieni telttailualue ja pari vuokramökkiä. Seydisfjördurin kylä on Islannin hipahtavin kylä, jonka vireästä ilmapiiristä pitävät huolta taidenäyttelyt, taitelija-asunnot ja kaikennäköiset kulttuuriyrittäjät.

Stödvarfjördurin kylään taas kannattaa pysähtyä kivien takia. Petran Kivimuseo on liikuttavan kaunis kotimuseo. Vuonna 1922 syntynyt Petra María ihastui lapsena kiviin ja alkoi kerätä niitä kotiseudullaan. Vuosien kuluessa kiviä kertyi lisää ja lisää ja nyt niitä on kokoelmassa useita tuhansia. Kaikki Petra Marían keräämät kivet ovat esillä kivimuseossa joka sijaitsee hänen kotonaan ja puutarhassaan. Petra kuoli joitain vuosia sitten, ja nyt museota pitävät hänen lapsenlapsensa.

Luonnossa kuljeskelusta innostuneiden kannattaa suunnata Bakkagerdin pikkuruiseen kylään koilliseen Islantiin. Se on pienikokoinen suuri salaisuus Islannin itärannikolla. Harva islantilainenkaan on käynyt täällä, niin syrjässä tämä on kaikesta. Täällä pikkuisen lahden poukamassa asuu alle kaksisataa ihmistä. Alueen vaellusmaastot ovat todella hyvin merkityt. Vaelluskarttoja voi ostaa kaikista kylän kioskeista ja majataloista. Päivävaelluksia löytyy kolmisenkymmentä ja useamman päivän mittainen vaellus Bakkagerdistä Seydisfjördurin hippikylään on hyvin merkitty eikä syrjäisen sijaintinsa takia täynnä muita turisteja.

Kylän läheisyydessä nousee Islannin kaksi kauneinta vuorta, suuri Dyrfjöll ja punaisen, valkoisen, vihreän sekä mustan väreissä loistava Hvítserkur. Molemmille vuorille vievät erinomaisen selkeät vaellusreitit. Täällä oleva ryoliittialue on muuten Islannin suurimpia. Eli paljon kirjavanvärisiä vuoria näköpiirissä.

Itä-Islanti sopii erityisesti luonnonrauhaa rakastaville, paljon vaeltaville (tsekkaa ainakin luontomatkailijan monitoimipaikka Wilderness Center, jonka kautta järjestyy luontoretket, ratsastusvaellukset ja valokuvaussafarit) ja pienten merenrantakylien tunnelmasta ammentaville.

Pohjois-Islanti – luonnon ihmeitä, vaelluksia, kylpylöitä, hevosia

Olisi hyvä, jos Islannin kartta hälyttäisi pohjoisen kohdalla merkkivaloa. Tämä on erikoinen paikka, jossa on ihan älyttömästi nähtävää! Ei riitä viikko eikä edes kaksi, jos täällä haluaa kaikki paikat koluta…

Vuoristomuodostelmien ja islanninhevoslaumojen lisäksi Islannin pohjoisosa on parhaiten tunnettu Mývatnin järven alueen suhisevista höyrypatsaista ja puna-keltaisista vuorenrinteistä. Järvikierrokseen kannattaa varata ainakin kokonainen päivä, sillä nähtävää riittää. Pikkuisilta kraattereilta näyttäviä pseudokraattereita voi löytää vain Marsista ja Islannista (ihme juttu tämäkin!). Dimmuborgirin laavapuistossa menee useampi tunti laavamuodostelmia pällistellessä ja trollitarinoita sepitellessä. Kraflan tulivuorelle voi tehdä retken. Námafjallin kuumien lähteiden alueella saattaa kurkata kiehuviin muta-altaisiin, sihiseviin kaasupurkauksiin ja tuntea vulkaanisuuden voiman kumisevan jalkojen alla. Älä poikkea merkityiltä poluilta, sillä maankamarassa on siellä täällä syviä reikiä, joissa tulikuumat ja tummanharmaat mutalammikot kilpaa kurnuttavat. Jalkakylpy olisi turhan kuuma.

Myvatn on kuulemma loistava paikka lintubongareille. Itse en lintulajeista mitään ymmärrä, mutta tänne monet lintujen kastelijat kokoontuvat, koska järven ympäristö on tärkeä pesimäalue Euroopan vesi- ja merilinnuille. Järvellä pesii kymmeniä sorsalintulajia, joille hyönteisrikas järvialue on paratiisi. Islannin ympäristöministeriön alaisen Mývatnin tutkimusaseman nettisivuilta löytyy alueen geologinen kartta ja tietoa alueella pesivistä linnuista.

Jos ykköstieltä poikkeaa vähän sivupoluille, voi löytää Vopnafjördurin söpön ulkoilmauima-altaan, Saenautaselin pannukakkukahvilan ja Skessugarðurin monta metriä korkean ja satoja metrejä pitkän, suurista kivistä muodostuneen vallin, jonka syntytarinaa kukaan ei varmuudella tiedä.

Uimapaikkojakin riittää: Jardbödinin maauimala on pienempi ja edullisempi versio Blue Lagoonista, Húsavikin kylästä löytyy ihana merikylpylä huikaisevilla merimaisemilla ja Dalvíkin lähistöllä pääsee olutkylpyyn. Hofsósin uima-allas meren rannalla taitaa olla Islannin kansanuimaloista se, jolla on upeimmat maisemat. Sisäänpääsy näihin kansanuimaloihin on alle 10 euroa, lapset useimmiten puoleen hintaan tai ilmaiseksi. Jos viettää samalla seudulla pidempään, kannattaa ostaa uimalaan kymppikortti, niin kertavisiitin hinta laskee rutkasti.

Pohjoisen maisemista löytyy myös Islannin isoin vesiputous Dettifoss. Leveä Godafoss on komea vesiputous ykköstien varrella Myvatnin ja Akureyrin kylän välissä.

Akureyrin kaupungin ympäristössä on hyvät maastopyöräreitit ja talvisin tänne tullaan laskettelemaan ja hiihtämään. Vuoristohiihtäjille seudut ovat paratiisi: koko vuoren voi saada ihan vain itselleen! Muutamat firmat tarjoavat laiskemmille (tai kiireisille) raharikkaille helikopterihiihtoretkiä: kopterilla huipulle ja sitten omin suksin alas.

Pohjoinen Islanti sopii aktiivilomailijalle. Pohjoisessa on enemmän palveluita kuin idässä: majapaikkoja, kauppoja ja muita palveluita löytyy lähes joka kylästä. Pohjoisesta löytyy parhaimmat mahdollisuudet koskenlaskuun, paljon issikkavaellustalleja ja valassafariyrityksiä on lähes joka kylässä. Ne issikkavaellukset, joita tarjoan kesäisin, tapahtuvat juuri täällä, pohjoisessa Islannissa.

Länsi-Islanti – pieniä ihmeitä ja henkimaailman hommia

Länsi-Islanti on vähän hankalasti hahmotettava alue. Jätän tämän osion ulkopuolelle oman asuinalueeni Länsivuonot, koska siitä seudusta voit lukea lisää esimerkiksi täältä jutusta päiväretket Länsivuonoilla. Länsivuonojen lisäksi länttä ovat myös Snaefellsnesin upea niemimaa, Húsafellin seutu lähellä Langjökullin jäätikköä ja tavallaan myös Reykjanes, jossa Islannin kansainvälinen lentokenttä Keflavik sijaitsee.

Jos olisi olemassa sellainen papru kuin koko saaren kattava henkielämän Islannin kartta, se hehkuisi Snæfellsnesin niemimaan kohdalla. Tälle alueelle liittyy nimittäin niin paljon menninkäistarinoita, kummitustarinoita ja muuta henkielämän saagaa, että niistä jutuista pitäisi kirjoittaa oma kirjansa.

Snaefellsnes samannimisine jäätikköineen on new age -piireissä tunnettu henkisten voimien keskittymänä. Maaginen nimennokka oli tunnettu energiavoimistaan jo 1800-luvulla, kun Jules Verne sijoitti Snæfellsnesin jäätikön korkeimman kohdan sisäänmenoaukoksi maailman keskipisteeseen. Teoksessa Matka maan keskipisteeseen saksalainen paleontologian professori Otto Lidenbrock löytää Snorri Sturlusonin kirjoittaman selostuksen siitä, kuinka muinainen tiedemies Arne Saknussem olisi laskeutunut maan keskipisteeseen asti. Professori laskeutuu yhdessä islantilaisen Hannu-oppaan kanssa Snafellsjökull-tulivuoren kraatteriin Snorrin kirjoittama opaskirja kainalossaan. Miehet päätyvät lopulta tulivuoren sisälle. Purkausten avulla he vähitellen nousevat lähemmäs maan pintaa ja putkahtavat ulos Sisilian pohjoispuolella, Stromboli-tulivuorisaaren kraatterista. Plop, plop. Kaksi matkaa yhden hinnalla!

Snaefellsnesin niemimaan ympäri luonnonnähtävyyksiä kierrellen ajaa noin päivässä.

Niemimaalta kun lähtee ajelemaan alaspäin kohti etelää, ei voi olla näkemättä Eldborgin suurta kraatteria joka nousee maisemasta esiin kuin nälkäinen kita. Kraatterin huipulle vie merkitty kävelypolku, joka alkaa läheiseltä Snorrastadirin maatilalta sillan jälkeen.

Húsafellin alue on islantilaisten matkaajien suosiossa. Alueelta löytyy paljon kävelyreittejä, Langjökullin jäätikkö, mökkikylä, suosittu leirintäalue joka täyttyy kesäisin islantilaisten matkailuautoista ja telttavaunuista ja alueen nimeä kantava Húsafellin hotelli, jonka ravintolasta näkee Langjökullin jäätikölle. Langjökullin jäätikölle järjestetään perinteisten jäätikkövaellusten lisäksi myös moottorikelkkareissuja ja sieltä löytyy myös yksi maailman suurimmista, ihmisen rakentamista jäätikkötunneleista Into the Glacier, jossa vierailu sopii myös perheen pienimmille. Húsafellissä on kiva kansanuimala liukumäkineen, ja seudulta löytyy myös privaattikäyttöön suunnattu luonnonkylpypaikka, jonne pääsee vain oman henkilökohtaisen oppaan johdolla.

Húsafellin läheltä löytyy myös upeat Hraunfossar ja Barnafoss, kaksi vierekkäistä vesiputousta. Hraunfossarin ihmeellisen kirkas vesi ilmestyy putoukseen kuin tyhjästä, Islannin mittakaavassa melko pienen Barnafossin putouksessa vesi kuohuu suurella voimalla. Jos reissulla on mukana hyvät vaelluskamat, kannattaa harkita Islannin korkeimmalle vesiputoukselle Glymurille kiipeämistä. Putous löytyy Valaan vuonon eli Hvalfjördurin pohjukasta.

Länsi-Islanti on loistava tapa nähdä Islannin monipuolista luontoa 3-4 päivän mittaisen miniloman aikana. Ehtii nähdä vesiputouksia, jäätiköitä, rantamaisemia, vuoria ja pieniä merenrantakyliä. Länsi-Islanti on vähän kuin mini-Islanti Islannissa.

Islannin kartta ja lisää Islanti- vinkkejä täältä:

Toivottavasti tästä tietopaketista oli iloa! Kysyä saa ja mielelläni vastaan ja jeesin eteenpäin.

Jos haluat tietoja näiden äskeisten paikkojen majoitusvaihtoehdoista, ravintoloista, retkien tarjonnasta sekä kattava Islannin kartta ja ajo-ohjeet eri paikkojen välillä kiinnostelee, lataa tekemäni Tripsterin Islanti -sovellus. Löydät sen tuon linkin takaa. Tripsteri Islanti löytyy myös perinteisenä opaskirjana, sen voi tilata vaikka tuolta Adlibriksestä. Tripsterin kirjassa on enemmän tarinoita, sovelluksessa taas yksityiskohtaisia vinkkejä karttoineen.

Kuvat Björgvin Hilmarsson

The post Islannin kartta – itä, pohjoinen, länsi, etelä eli minne mennä? appeared first on Satu Rämö.

Mainos: Suomalainen vaatemerkki Neulomo

Tervetuloa kurkkaamaan mun rakkaaseen ajatuspajaani, työhuoneistooni tänne Pohjolan perälle, mutkaisen tien päähän viimeiseen vuonoon. Vanhan kivitalon yläkertaan, missä lattiat natisee ja näppis soi. Where the magic happens! Samalla pääsen näyttämään teille nastan suomalaisen vaatemerkin Neulomon vaatteita.

Tämä suomalainen vaatemerkki on hiipinyt tietoisuuteeni jokin aika sitten. Tiedän, että ei ole vaatevalmistajille helppo nakki olla yhtä aikaa vastuullinen, mahdollisimman kotimainen, tehdä tyylikkäitä vaatteita kestävästä materiaalista ja pitää kustannukset sellaisella tasolla, että tavallinen suomalainen kuluttaja pystyy ostamaan. Monet yrittävät ihan kaikesta sydämestä ratkaista tämän palapelin, mutta eivät silti läheskään aina onnistu. Aikaa kestävän ja vastuullisesti valmistetun vaatteen on mahdoton voittaa hintakilpailu pikamuotiketjujen kanssa.

Nokialla on valmistettu trikoovaatteita jo noin sata vuotta. Paikkakunnalla sijaitsevan tekstiilitehtaan tarina oli päättymässä vuonna 2016, kunnes joukko yrittäjiä päätti yrittää pelastaa tehtaan. Syntyi Nokian Neulomo Oy ja suomalainen vaatemerkki Neulomo. Kaksi vuotta myöhemmin Nokian Neulomo Oy meni konkurssiin. Kuvioihin tuli 90 vuoden ikään ehtinyt vaatevalmistaja Tam-Silk Oy, joka päätti pelastaa vaatemerkin ja jatkaa sen hienoa tarinaa. Ja tässä sitä nyt ollaan, muikeina Neulomon trikoomekossa.

Ja onneksi näin! Neulomon koti Tam-Silk Oy on ensimmäinen suomalainen vaatevalmistaja, jolle on myönnetty Yhteiskunnallinen yritys -merkki. Jos vastuullisuusasiat kiinnostavat, voi yrityksen verkkosivuilta lukea lisää heidän vastuullisuustoimistaan, mutta tässä muutamia hajanaisia pointteja. Henkilöstölle maksetaan työehtosopimuksen minimipalkkoja suurempaa palkkaa ja vuosittaisesta voitollisesta tuloksesta maksetaan henkilöstölle tuotantobonusta. Verkkokauppatilausten kuljetuksista aiheutuneet hiilidioksidipäästöt hyvitetään. Langat ostetaan EU:n sisältä, ja ne ovat Ökötex-sertifioituja. Puuvilla on GOTS-sertifioitua. Ja paljon, paljon muuta.

Näissä kaikissa kuvissa mulla on päällä Neulomon vaatteita. Neulomon vaatteet suunnitellaan Helsingissä. Neulokset valmistetaan suomalaisten yritysten yhteistyönä: neulonta Orivedellä, värjäys Nivalassa ja painatus Aitoossa. Vaatteet ommellaan Tallinnassa ja Kangasalla. Neulomo on suomalainen vaatemerkki ja sen vaatteilla on todella korkea kotimaisuusaste. Kangasalla ommelluissa vaatteissa kotimaisuusaste on 100 %. Ne vaatteet, jotka on ommeltu Tallinnassa, kotimaisuusaste nousee 85 prosenttiin. Ihan kylmikset menee, kun mietin miten hienosto tämä kokonaisuus on rakennettu. Ja lukekaa tosiaan tuo yrityksen vastuullisuussivu, siellä on valtavan paljon tietoa niin vanhojen tuotteiden kierrätyksestä, varastoinnista kuin neuloksen käsittelystä.

Tottakai silläkin on väliä, miltä vaatteet näyttävät ja tuntuvat päällä. Nämä ovat ihan hirvittävän ihania! Kolmessa yllä olevassa kuvassa istun koneeni ääressä kirjoittamassa, oikoluen ikkunan ääressä kahta käsissivua ja seison toimiston pirtsakanvärisessä keittiössä suunnittelemassa kahvinkeittopuuhia. Ylläni oleva liituraitakuvioitu mekko Nora istuu kuin nakutettu. Mulla on mekosta koko M, ja mekko istuu ihan joka puolelta. Ahkeran kirjoittamisen ja pienten painojen nostelun kautta olen hankkinut itselleni aika paksut käsivarret ja leveät hartiat, mutta mekko ei silti kiristä. Lantiolla on tilaa, ja vyötärö istuu silti nätisti. Hyvin sujahtaa tämän mekon sisään myös nämä sopivan muhkeat ja lyhyehköt jalkani. Kaksi taskua tuo rennon fiiliksen ja valkoinen kuvio mustalla pinnalla on skarpin smart casual. Mekon hinta on 69,90 €.

Jos mun täytyy keskittyä johonkin juttuun ilman konetta ja kännykkää, istahdan pienen pöydän ääreen. (Tämän saman pöydän ääressä tallensin muuten nämä kirjoittamisen verkkokurssiluentoni.) Ylläni olevassa raidallisessa Hanna-puserossa (tästä koko M) on jännä leikkaus. Olkapäissä ja käsivarsissa on tilaa, ja vaikka pusero on löysä, se istuu silti hyvin. Ranteista ja vyötäröltä työköistuvampi, mutta yläosa ihanan ilmava. Tätä kutsutaan kuulemma lepakkoleikkaukseksi. Hauska! Hanna-paitaa saa eri väreissä, itse ihastuin tähän merenvihreään. Hinta verkkokaupassa on 34,90 €.

Sitten se vaatekaapin perustuote: valkoinen teepaita. Siitä onkin aikaa, kun kaapissani on viimeksi ollut hyvälaatuinen valkoinen teepaita, joka on ryhdikäs ja neutraali. Ei kuvioita, ei jippoja vaan ihan vain valkoinen ja sileä. Neulomon Aho-teepaita (mulla on koko M tästäkin) tuntuu oikealla tavalla jämäkältä päällä. Se on skarppi, mutta ei kinnaa.

Neulomon vaatteet pestään puhtaalla vedellä ilman kemikaaleja. Tämä suomalainen vaatemerkki kertoo pesevänsä vaatteet ennen myyntiä, jotta asiakas saa tuotteen, jonka ominaisuudet eivät muutu ensimmäisessä pesussa. Pääsin testaamaan tätä lupausta ihan käytännössä. Puin nimittäin tämän valkoisen teepaidan päälleni kuvauspäivän aamuna. Sain ideaksi syödä aamiaiseksi granaattiomenaa, ja tottakai siinä leikkuulaudan ääressä veitsen kanssa heiluessa roiskahti kirkaanpunaista mehua kunnon roiskaus paidan etupuolelle. Aaargh….. Äkkiä hieroin tahroille sappisaippuaa ja heivasin puseron ohjeen mukaan kuuteenkymppiin konepesuun. Ja ta-hiton-daa: ei jälkeäkään roiskeista ja paita on pesun jälkeen ihan samanlainen kuin suoraan paketista otettuna.

Aho-teepaidan hinta verkkokaupassa on 29,90 €. Minusta tämä on jo pieni uutisaihe: korkean kotimaisuusasteen valkoinen laatuteeppari alle kolmenkympin.

Minulla olisi myös etukoodi teitä ilahduttamaan. Lokakuun loppuun kaikki Neulomon verkkokaupan vaatteet 20 prosentin alennuksella, kun käytät etukoodiani SATU20

Iloista pukeutumista!

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

The post Suomalainen vaatemerkki – skarpisti smart casual appeared first on Satu Rämö.

Kaupallisessa yhteistyössä: Otava

Kysyin eilen lapsilta, miksi heidän mielestä on kivaa lukea. Kysymyksenasetteluni oli kieltämättä hieman velmu. En tietenkään kysynyt, onko kivaa lukea vaan kysyin, miksi on kivaa lukea.

Se vain on niin iihhhanaaaa, sanoi Pampula. Lukeminen on niinkuin seikkailu, totesi esikoinen ja jatkoi: kirjasta tulee sama tunne kuin elokuvasta, mutta kirjan jälkeen tekee mieli mennä nukkumaan.

Ja onhan näitä hyviä syitä lukea vaikka miten paljon lisää. Lukukeskus puhuu paljon lasten lukemisen puolesta. Heillä on hyviä pointteja lukemisen eduista ja poiminkin niistä muutaman tähän.

• Lukeminen kehittää sosiaalisia taitoja. Saksalaistutkimuksessa oikeudenmukaisena kaverina pidettiin 90 prosenttia niistä lapsista, joille luettiin säännöllisesti, ja 51 prosenttia niistä lapsista, joille luettiin vain harvoin. Kotona ääneen lukeminen vahvistaa koko perheen sisäisiä suhteita.
• Lukeminen vähentää stressiä. Lukemisen jälkeen syke alkaa laskea ja lihasjännitys vähentyä. Lukemisen stressiä alentava ja rentouttava vaikutus voi itsessään edesauttaa unta.
• Uusien asioiden oppiminen ja kokeminen. Hyvä kirja avaa ovia maailmoihin, joihin ei fyysisesti voi matkustaa.
• Lukeminen parantaa keskittymiskykyä etenkin lapsilla ja helpottaa koulunkäyntiä. Lapselle lukemisella on yhteys parempaan koulumenestykseen. Lukutaito lisää luovaa ja analyyttistä ajattelukykyä ja ongelmanratkaisutaitoa.
• Tämä ylevä yhteiskunnallinen taso on myös tärkeä: lukeminen edistää tasa-arvoa yhteiskunnassa. Lukutaito on yksi demokratian toteutumisen edistäjä. Jos ei osaa lukea, on ulkona päätöksenteosta ja elämässä muiden armoilla.

Vaikka lukemisesta ei olisi mitään näistä listattuja hyötyä, meillä luettaisiin silti. Koska se nyt vaan on kivaa. Asioita pitää tottakai tehdä myös siksi, että se itse tekeminen on kivaa. Ei maailmassa olisi muuten mitään järkeä jäljellä.

Kirjavinkit lapsille x 4

Poimin Otavan syksyn kirjauutuuksista luettavaa lapsille. Kävimme läpi muutamia kirjoja ja näihin neljään meillä erityisesti tykästyttiin.

Olafin pentupäiväkirjat – Tuli hännän alla. Tässäpä mainio kirja juuri lukemaan oppineille eläinrakkaille tyypeille! Meidän esikoinen on kymmenen. Kaksikielisenä hän lukee suomea hitaammin kuin islantia, joten hän tulee ikäsuosituksissa vähän jäljessä suomenkielisten kirjojen kanssa. Islanniksi hän lukee pidempiä kirjoja, mutta suomeksi esimerkiksi juuri tämä lukemaan oppineille suunnattu letkeä eläinsatu sopii hänelle hyvin.

Olaf oli hitti erityisesti siksi, koska esikoinen rakastaa koiria ja kaikkia eläimiä. Hänellä on huoneessaan omalle pehmolelukoiralle tehty lepokori. Tänään syyslomaperjantaina hän viettää kahden ystävänsä kanssa eläinpehmojen synttärijuhlia. Juhlat alkavat kello 12 ja ohjelmassa on ainakin serpentiiniä ja pehmoeläinleikkejä. Liikkistä.

Tuli hännän alla -kirjassa seikkaillaan maatilalla muiden eläinten kanssa. Olaf lähtee etsimään karkuria, kanaa nimeltä Kanelipulla. Siitä alkaa pieni mutta hauska ja mukavalla tavalla lapsekas seikkailu. Eläimet juttelevat ja touhuavat keskenään, maatilan omistajat pysyttelevät sivuosassa. Tarinassa ei tapahdu mitään pahaa tai pelottavaa, vaan tunnelma on läpi seikkailun letkeä, ystävällinen ja hyväntahtoinen. Iloista lastenkirjallisuutta ripauksella koirien pieruhuumoria. Toimii!

Tuli hännän alla on toinen osa Olafin Pentupäiväkirjat -sarjaa, jonka kirjoittaja on Helena Waris. Tämäkin teos on tosi kiva myös äänikirjana. Äänikirjan pituus on 40 minuuttia, ja lukija Markus Bäckmanilla on miellyttävän matala ja rauhallinen ääni. Kirjan on kuvittanut Mirjami Manninen.

Pampula viis vee yrittää kovaa vauhtia oppia lukemaan. Hän haluaa olla kuten isosisko – tietysti. Kirjojen nimet, otsikot ja lyhyet lauseet hän tavaa mielellään itse, mutta pääasiassa hän vielä kuuntelee, kun muut lukevat. Iltasatuhommat ovat meillä kotona lähes aina mun heiniä. Puoliso siivoaa keittiön, mä laitan lapset nukkumaan tarinoiden saattelemana. Kelpaa! Useimmiten luen ja Pampula kuuntelee, välillä annan muiden lukea ja silloin me molemmat kuunnellaan.

Siri Kolun Villitalon valitsemat on satumainen seikkailu. Lapset seikkailievat Rapinalinna-nimisen talon kanssa, jolla on jalat. Ihanan anarkistista! Huomaan palaavani tämän kirjan kanssa omista lapsuudestani tuttuihin Astrid Lindgrenin maailmoihin.

Meille tuli molemmille satua kuunnellessa mieleen meidän oma koti. Pohjoistuuli paiskoo seiniä, sade ropisee välillä äänekkäästi ja lattiat natisevat… Ehkä tämäkin nousee kohta jaloilleen. Salaisuuksia, seikkailua ja kiehtovia hahmoja. Villitalon valitsemat on toinen osa Villitalo-trilogiaa, joka sopii itsenäisesti luettavaksi vähän vanhemmille lapsille, ja tällaisille päiväkoti-ikäisille luku kerrallaan eteneväksi iltasatukirjaksi. Tässä äänikirjassa on muuten todella miellyttävä lukija. Markus Niemen ääni on rauhallinen ja syvä. Sellainen nuori Leonard Cohen. Villitalo-sarjan oikeudet on muuten myyty jo Saksaan ja Turkkiin, mahtavaa! Kuvituksen on tehnyt Johanna Lumme.

Kun Miika Nousiainen kirjoittaa luettavaa lapsille, niin sehän ei voi olla mitään muuta kuin ihan hulvattoman hauska ja semmoinen, jossa naurun takana piilee muutakin. Fretti Mercury etsii onnea -kirjassa aaltoilee kaksi tasoa. Lapsille hulvaton tarina fretistä ja jäniksestä, jotka etsivät onnea hassuista paikoista ja tapaavat matkan aikana vekkuleita otuksia. Aikuisen mielessä syntyy tarina onnellisuuden omituisuudesta. Missä onni on? Mitä on hyvä elämä? Miksi joku löytää onnen hiihtämällä mutta joku toinen ei? Mitä terrieri tekisi? Tarinan hahmot ovat loistavia intertekstuaalisia viittauksia, jotka tuovat lukemiseen lisädraivia. Karitsa Mattila, Kirva Babitzin, Metro Rostedt ja Jänis Virtanen noin esimerkkeinä. Ja Alasin Morrisette, joka on onnellinen alasimena!

Tämä on upea elämys sekä lapselle että aikuiselle. Iltasatu, jonka leikkisät kuvat ja hassut eläimet viihdyttävät lasta, ja tarina, joka kiehtoo lukevaa aikuista. Tykkäsimme kirjasta hurjasti! Kirja sopii ääneen luettavaksi yli kolmevuotiaille ja itsenäiseen lukemiseen alakouluikäisille. Kirjan vinkeä kuvitus on Sanna-Mari Pirkolan käsialaa.

Meri ja Aleksi Korpelan Peloton Peltohiiri – Kaksintaistelu on niin ikään sykähdyttävä tapaus. Aineksena on perinteinen eläinseikkailu eli tehtävä, jota hyväntahtoinen Peltohiiri kavereineen lähtee suorittamaan. Kirjan kuvitus kumartaa klassiselle satukirjakuvitukselle: isot kuvat, paljon yksityiskohtia. Ja ajatella! Teoksen kaikki kuvat tehdään käsin – vau!! Kirjasarja on pariskunnan yhteinen juttu. Meri ja Aleksi Korpela luonnostelevat yhdessä, Meri kirjoittaa tarinat ja Aleksi piirtää ja maalaa kuvat. Niin idyllistä!

Peloton Peltohiiri – Kaksintaistelu sopii ääneen luettavaksi yli 3-vuotiaille. Niiden upeiden käsityönä tehtyjen kuvien takia tämä on mielestäni myös taidekirja aikuisille. Iso suositus myös tälle.

Jos näiden kirjojen äänikirjaversiot kiinnostavat, niin tsekkaa esim. Suomalainen Plus. Siellä tarjotaan uusille käyttäjille kaksi viikkoa maksutonta tutustumisaikaa. Suomalainen.com:sta voi muuten ostaa myös kirjojen yksittäisiä äänikirjakappaleita (oon linkannut jokaisesta kirjasta erikseen), jos kuukausimaksupalvelut eivät natsaa.

The post Suosittele jotain hyvää luettavaa lapsille! appeared first on Satu Rämö.

Meillä siirrellään kotona sisäseiniä. Yksi ulkoseinä poistettiin ja laitettiin lasia ja rautaa tilalle. Tehtiin lattiaan reikä, vaihdettiin rappusten paikkaa, odotetaan pöytälevyn saapumista, puretaan lattiaa, vaihdetaan ikkunoita ja keittiö siirtyi väliaikaisesti olohuoneeseen sohvan viereen. Kaikki siirrettiin olkkariin paitsi tiskiallas, joka vietiin kellariin. Kylppärissä on käsienpesuallas ja vedenottopaikka. Keittiössä on jäljellä tasan yksi kodinkone: hella. Sen päällä on nauloja, hanskoja, poranteriä, teippiä, mittanauha ja kyniä.

Mulla on keino selvitä tästä rempasta ilman isompia vaurioita.

Pysyttelen poissa kotoa.

Mää ymmärrän hyvin niitä 1960-luvulle haikailevia miehiä, jotka kävivät päivät töissä vaimon hoitaessa kodin. Tämä on ihan ookoo. Kyllä tämän kestää. Sitten kun tulen töistä kotiin, seison keskellä tulevaa olohuonetta ja katselen ulos merelle.

The post Kuinka remontista selviää? appeared first on Satu Rämö.

Mainos Biodelly – luonnonkosmetiikan alekoodi jutun lopussa

Miten olisi sellainen hehkuva iho, jonka saa, kun hiihtää 35 kilometriä pertsaa ja juo lenkin jälkeen ison mukillisen mustikkamehua? Noooh… onneksi voi käydä myös meikkipussilla, jos ladut ole vielä auki. Tässä mun ehdotus kolmen tuotteen hehkuvaan syysmeikkiin. Jutun lopussa on luonnonkosmetiikan alekoodi, jolla saa alennuksen luonnonkosmetiikkaa myyvän Biodellyn valikoimasta lokakuun loppuun asti.

Omien testailujeni perusteella miellyttävin BB-voide löytyy virolaisen JOIK-luonnonkosmetiikkamerkin valikoimista. Tällä saa aikaan tasaisen ja huolitellun ilmeen ilman paksuja pakkelikerroksia tai runsasta sivellintyöskentelyä.

Voide sisältää ihoa virkistävää tyrniöljyä, ihoa rauhoittavaa kehäkukkauutetta ja auringonkukkaöljyä, joka ravitsee ja kosteuttaa. Levitän BB-voiteen kasvoveden ja seerumin päälle, eli erillistä päivävoidetta ei tämän tuotteen kanssa tarvita. Kosteuden sitova päivävoide ja ihon pinnan tasoittaja samassa tuubelissa. Kätsyä ja helppoa. Valoa heijastavat mineraalit tuovat iholle hieman hehkua. Helppo ostos, sillä värisävyjä on vain yksi, joka sopii useimmille. Tuote levittyy nätisti kuin aalto rantahiekkaan ihan vain sormenpäillä töpötellen.

BB-voide luo iholle kuulaan ja tasaisen mutta aika ohuen pohjan. Mulla on iholla pieniä pintaverenpurkaumia ja talvisin punertavat nenänpielet. Niiden peittämiseen BB-voide ei riitä. Sama juttu tummien silmienalusten kanssa; jos ne haluaa taikoa meikillä piiloon, tarvitaan astetta paksumpi tökötti. Otin testiin Nuin korjausvärin nimellä kulkevan pienen meikkirasian. Luulenpa, että vastaavia tuotteita myytiin joskus muinoin peitevoiteen nimellä. Tästä pikkupaletista töpötetään sormilla sävyä niihin kohtiin, mitkä haluaa peittoon. Korjausvärissä on myös kosteuttavia ainesosia, eli samalla kun tuote peittää, se myös hoitaa ihoa. Tämä kuuluu levittää ennen BB-voiteen laittoa. Peitti tosi näppärästi ainakin nuo oman ihon pinnalla olevat muutamat pienet verenpurkaukset. Mulla on tästä käytössä tuo vaaleampi sävy (noema).

Hehkuva iho multistikillä

Sitten se kolmen tuotteen kolmas eli Nuin multistikki. Wohoo! Oon suositellut tätä blogissa aikaisemminkin. Tämä patukka tuo iholle terveen ja luonnollisen hehkun. Erittäin kiva juttu etenkin nyt, kun omien kasvojen iho kalpenee talven myötä. Pienet vedot tuubista poskipäille ja levitys sormilla, niin kyllä jää kakkoseksi se pitkänmatkanhiihtäjäkin lenkkinsä jälkeen. Voide tuo kasvoille heleän hehkun ja pirteän kuulauden. Voiteessa ei ole glitteriä, mutta se kimaltelee silti nätisti. Ihme juttu! Levittyy hyvin, pysyy pitkään. Samasta stikistä saa myös voidemaisen luomivärin ja heleän sävyn huulille. Lopputulos on niin luonnollinen, että ei haittaa vaikka voide ei ihan millilleen pysyisi huulten rajojen sisäpuolella. En itse käytä tämän kanssa ollenkaan rajauskynää, vaan ihan vaan tuosta noin sipaisen tuubista huulimeikin.

Nuin multistikki on sellainen vakiokumppani, joka ei ihan heti lopu. Mulla on ollut tämä sama patukka käytössä kohta pari vuotta ja siitä on vieläkin yli puolet jäljellä! Neljänkympin hinta tuntuu kohtuulliselta, koska tässä on tavallaan kolme tuotetta yhdessä ja se on superriittoisa. Mun omasta Nuin multistikistä löytyy lämmin persikkainen sävy karamare. Jos mä olisin hankkinut tämän ennen kaikkea huulipunaksi, olisin ottanut kylmemmän värisävyn (esim. tiakarete näyttää tosi kivalta), mutta tavoitteenani oli lämmin hehkuva iho, päädyin aikanaan tuohon lämpimän persikkaiseen sävyyn.

Luonnonkosmetiikan alekoodi – voimassa lokakuun loppuun

Saat Biodellyn koko valikoimasta 15 prosentin alennuksen alekoodilla Satu1015 lokakuun loppuun asti. Jos sua kiinnostaa kuivan ihon hoitaminen, katso myös tuo aikaisempi Biodelly-juttuni. Alekoodi on voimassa myös siinä vinkkaamiini tuotteisiin.

Meillä on tänään täällä Islannissa kalenterin mukaan talven ensimmäinen päivä. Ulkona riehuu kova tuuli ja aallot tyrskyävät siihen malliin, että talvi on matkalla. Kivaa ensimmäistä talvipäivää täältä!

The post Hehkuva iho – kolmen tuotteen syysmeikki appeared first on Satu Rämö.

Suklaa-lakrsitsikakku on Islanti-herkkuihin tottuneelle lähes pakollinen asia. Islannissa herkutellaan suklaalla, lakritsilla ja niiden erilaisilla makuyhdistelmillä. Ruokakaupoista, kioskeista, huoltsikoilta ja kirjakaupoista saa jos jonkinnäköistä patukkaa, raetta, palaa ja pussukkaa, joissa on erilaisia kombinaatioita lakritsia ja maitosuklaata. Suklaapallo, jonka sisällä on lakusydän. Lakurae, jonka sisällä on suklaata. Suklaapatukka, jonka sisään on upotettu lakritsinauhaa. Ihanaa!

Tein viime vuonna tein niin karmean Halloween-kakun, että nyt oli pakko laittaa paremmaksi. Suklaa-lakritsikakku Halloween-twstillä. Olkais hyvä! Ja tuo kakun ulkonäkö… Siellä on varmasti rutkasti minua kärsivällisempiä ja käsistään taitavampia tyyppejä. Kakusta voi saada vaikka miten hirweän, jos panostaa koristeisiin kunnolla. Lakupaloista voi leikellä vaikka minkälaisia hirvityksiä…

Tämän kakun pohjana on nopean mutakakun ohje. Kirjoitan reseptin vielä varmuudeksi tuohon alle, jos et jaksa klikkailla. Kyseisen kakun ohje löytyy täältä blogin sisuksista myös sokerittomana, jos sellainen versio kiinnostaa. Leivo siis ensin kakkupohja.

Suklaakakun jäähdyttyä tehdään kuorrute. Lakrsitsikuorrute on helppo. Sulata pussillinen lakritsitoffeeta (ostin irtokarkkibaarista lakritsifudgea, se toimi hyvin) ja noin desi kermaa. Laita kattilaan ja lämmitä sekoittaen, kunnes toffee on sulanut kerman sekaan. Kaada kakun päälle hieman jäähtyneenä.

Meillä lapset eivät tykkää lakusta (en kässää), joten tein kompromissin kuorrutteen kanssa. Laitoin puolet kakusta lakukuorrutteella (laitoin vähemmän toffeeta ja kermaa vain 0,5 dl), ja toista puolta varten sulatin 100 g taloussuklaata mikrossa kulhossa talouspaperipalan alla. Levitin sulan suklaamassan kakun toiselle puolikkaalle.

Lokakuun loppua kun eletään, valkkasin kakun päälle hirwittäwiä koristeita. Ostin pussillisen värikkäitä lakuja ja tein niistä koppakuoriaisia ja silmäpareja. Irtokarkkibaarissa oli myös draculan hampaita, joten kruunasin niillä Halloween-kakun.

Suklaa-lakritsikakku – tee ensin pohja

• 130 g sulatettua voita (semisti jäähtynyttä)
• 2 munaa
• 1/2 dl vahvaa kahvia
• 2 dl jauhoja
• 3 dl tavallista sokeria
• 3 rkl tummaa kaakaojauhetta
• 50 g tummaa suklaata pieninä palasina (raasteena, jos jaksat raastaa – suklaan voi jättää poiskin, pelkkä kaakaojauhe riittää, lupaan!)
• 2 tl vaniljasokeria
• 0,5 tl leivinjauhetta
• pikkiriikkisen suolaa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita kuiviin aineisiin jäähtynyt voisula, jäähtynyt kahvi, munat ja suklaapalat. Jos käytät vähän vähemmän jauhoja ja sokeria mitä ohjeessa on, kakusta tulee kuohkeampi. Tämän ohjeen määrillä saat pohjasta perinteisen mutakakkumaisen eli painavan ja vähän keskeltä kostean. Kaada taikina voideltuun vuokaan (siistein tulee, jos käytät vuokaa jossa on irtoreunat). Laita uuniin alemmalle tasolle noin 20 minuutiksi, lämpöä 175 astetta. Kakku saa jäädä sisältä kosteaksi. Poista uunista ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

The post Suklaa-lakritsikakku Halloween-koristeilla appeared first on Satu Rämö.

Keittiön remontti etenee. Terveisiä siis täältä remontin alta, päältä ja keskeltä. Ostimme talon Isafjördurista viime kesänä. Tiesimme jo kaupantekovaiheessa, että talossa on pakko laittaa aika monta asiaa uusiksi. Ikkunat pitää vaihtaa (mädät karmit), talon ulkopinta pitää vaihtaa (reikäinen) ja sähköt pitää katsoa (jos mikron ja kahvinkeittimen laittaa yhtä aikaa päälle, alakerrasta menee sähköt). Osa asioista olisi korjattava heti, loput voisi tehdä sitten kun raha, hermot ja aika riittää eli toivottavasti ensi vuonna.

Kirjoitin kesällä jutun remonttisuunnitelmistamme. Sieltä voi tsekata koko remonttisaagan ja kokonaisuuden pohdinnat.

Tämä kulunut syksy on tehty sitä sun tätä. Tällä hetkellä on saatu ruksittua listalta seuraavat asiat: alakertaan uudet ikkunat, olohuoneen ulkoseinään iso reikä ja siihen lasiset pariovet (kaksi ylläolevaa kuvaa), yläkerran ruman porraskaiteen vaihtaminen lasiseen seinään, yläkerran makuuhuoneiden maalaaminen, koneellinen ilmanvaihto kylpyhuoneeseen.

Keittiön remontti – metsästysmaja kohtaa teollisuuskeittiön

Nyt on kesken sitten se keittiön remontti. Millaisen lopputuloksen me halusimme, kun lähdimme kaatamaan ensimmäistä seinää? Emme suoraan sanoen olleet ihan varmoja. Fanitan tosi paljon esimerkiksi Lähiömutsin keittiötä! Se on niin upea ja hieno ja toimiva ja valoisa. Tyylikäs ja ihan heidän perheen näköinen ja oloinen. Meillä oli kuitenkin itsellä vahvemmin sellainen fiilis, että emme hanki keskenään samankaltaisia laatikostoja tai kaappeja, vaan rakennetaan kokonaisuus pala kerrallaan. Laitamme asioita sinne, minne ne mahtuvat. Kuulostaa järjettömän epäorganisoidulta, eiköh?

Haluamme toimivan keittiön pieneen tilaan ja haluamme keittiöön sellaiset materiaalit, jotka sopivat ikkunoista näkyviin maisemiin. Haluamme paljon säilytystilaa, helposti puhtaana pidettävän lämpimän lattian ja tyylin, jossa kohtaavat raffi metsästysmaja ja funktionaalinen teollisuuskeittiö. En kuitenkaan osaa tarkalleen sanoa, millainen siitä unelmien keittiöstä tulee. Meillä ei ole Pinterest-kansioita eikä visuaalista haavekuvaa valmiista keittiöstä, mutta tiedämme noin suunilleen, minne päin olemme matkalla. Ratkaisemme pienet yksityiskohdat sitä mukaa kun niitä tulee vastaan.

Tuossa alla olevassa kuvassa näkyy keittiön kunto ostovaiheessa. Sen alla olevassa kuvassa on tämänhetkinen tilanne. Olemme repineet lähes kaiken pois, mikä on lähtenyt irti puskutraktoria pienemmillä työkaluilla. Voi jumbe, kamaa on viety jätelaitokselle yli 500 kiloa.

Kaikki keittiön kalusteet poistettiin ennen ikkunoiden vaihtoa. Ikivanhat kaapit, hyllyt ja laatikot vietiin jätelaitokselle. Tiskiallas säilytettiin, koska siitä sai kellarin pyykkitupaan kelpo lavuaarin. Tiskikone jätettiin, koska se toimii edelleen. Hella on käytössä siihen asti, että saadaan uusi asennettua.

Keittiön remontti on ainakin alussa hyvin pitkälle purkamista ja kantamista. Seinästä poistettiin noin viisi kerrosta kaikenlaista mielenkiintoista. Puulevyjä, sanomalehtiä, perunasäkkikangasta, jotain muovia, lasivillaa… Lattiaan tehtiin sama juttu. Kaivoimme alkuperäisen lattian esiin nöyhtän alta. Siellä oli ihan kunnon galore: muoviparketti, joku ohut kangas, kahden sentin paksuinen vanerilevy, muovimatto, kahden sentin paksuinen vanerilevy, muovimatto ja joka välissä hitosti liimaa.

Keittön katosta otettin pois kellastuneet puupaneelit. Poistimme seinän keittiön ja ruokailutilan välistä.

Ja sitten vielä yksi poisto! Yläkertaan menee rappuset keittiön oikeanpuoleisen seinän takana. Poistimme vanerilevyjä ja kaivoimme esiin rappusten alla olevan tyhjän tilan. Kunhan olemme saaneet tilattua isot lasilevyt rappusten kaiteeksi, pystymme poistamaan myös tuon loppuosan valkoista seinää, joka kulkee rappusten vieressä.

Ensin puretaan, sitten täytetään

Miten keittiön remontti etenee tästä eteenpäin? Ulkoseinän sisäpuolelle tulee villaeristeet ja sen päälle rustiikki puuseinä. Rustiikki puuseinä löydettiin kaverimme lattiasta. He tekevät isoa remonttia ja asentavat lattialämmityksen koko kämppään. Koska he eivät lattiaansa enää tarvitse, me pelastimme laudat keittiön ja ruokailutilan seinään ja keittiön kattoon.

Samojen kavereidemme innoittamina laitamme keittiöön lattialämmityksen. Alkuperäinen lattia on suloinen ja nätti puulattia, mutta se on yli satavuotias ja mennyt huonoon kuntoon. Talomme kellari ei ole jääkylmä, mutta silti viileä, joten lattia ei saa falskata. Päätimme laittaa lattialämmityksen. Lattiamateriaaliksi olemme ajatelleet jotain kivaa metallilevyä – se on ok vaihtoehto, koska lattia on lämmin.

Rappusten alle tulee jääkaappi, uuni, astianpesukone, mikro, viinikaappi (tällaisesta olen haaveillut! ihanaa että saa hyllyillä pyörivät pullot nätisti riviin ilman että ne vievät tilaa jääkaapista) ja astiahyllyjä. Samojen rappusten alle tulee neljä paksua putkea, joita pitkin voi siirtää pyykit ja kuivat jätteet kellariin säilytysastioihin. Ei enää pyykkikoria kylpyhuoneessa, vaan likapyykki menee putkea pitkin suoraan pyykkikoriin, joka on kellarissa, pyykinpesukoneen vieressä. Paperi- ja muoviroskat sekä panttipullot ja -tölkit saavat kukin oman putkensa. Meidän keittiö oli tosi pieni ja huonosti suunniteltu. Tila oli täynnä kulmia, omituisia saarekkeita ja seiniin naulattuja hyllynpätkiä. Kun keittiön remontti on valmis, tilaa on enemmän mutta tila on silti edelleen aika pieni. Siksi on älyttömän nasta juttu, että meidän ei tarvitse uhrata neliösenttejä roska-astioille. Tyhjä maitopurkki putkea pitkin kellariin ja suoraan pahvinkeräyslaatikkoon, joka käydään säännöllisesti tyhjentämässä pihan jäteastiaan.

Kaikki nämä putket, rappusten alle tulevat astialaatikot ja hyllyt ja meidän eriväriset ja erimerkkiset kodinkoneet eivät ole keskenään sävy sävyyn. Ajattelimme virittää raffin purjekankaan koko sirkuksen suojaksi. Kun haluaa keittiöön harmonisen tunnelman, voi vain vetäistä sen painavan purjekankaan koko tilan suojaksi.

Ikkunaseinälle tulee kolme metriä pitkä puupöytä, johon sahaamme paikat tiskialtaalle ja induktioliedelle. Puupöydän alle tulee pari pyörillä siirreltävää hyllykköä, jotka toimivat myös ylimääräisinä leikkuupöytinä ja säilytystasoina. Ne voi tunkea pöydän alle piiloon, kun niitä ei tarvita. Samoissa hyllyiköissä voi säilöä kaiken leivontaan ja ruoanlaittoon liittyvät kattilat, kipot ja kulhot.

Tällaisia suunnitelmia meillä. Ja tähän loppuun siis tarkennuksena, että kun sanon että ”me olemme tehneet”, tarkoitan siis, että puolisoni on tehnyt, sahanut, purkanut ja laittanut. Mutta minä olen kyllä vahvasti tunnelmassa mukana.

The post Keittiön remontti – kuvat ennen ja kesken appeared first on Satu Rämö.

Mainos: Vilkas Now verkkokauppa-alusta

Huhheijaa, sain verkkokaupan auki! Vaikka se meni pääosin kivuttomasti, ainahan tuollaisen sivuston pystyttämisessä on ne hetket, kun syke nousee ja kahvi läikkyy. Verkkokaupan perustaminen vaatii omat aikamääreensä: aina menee enemmän aikaa kuin aluksi ajattelee. Jos ei muuhun, niin kuvien hinkkaamiseen tai lauseiden hiomiseen. Varaat päivän, menee kaksi. Varaat viikon, menee kaksi. Varaat vuoden, menee kaksi. Mutta lopussa tuntuu aina yhtä hyvältä. Valmiilta. Hymyni kuvassa on hieman sellainen ÄLÄ KESKEYTÄ NYT -tyyppinen. Haha! Olen juuri viimeistelmässä seo-tekstejä.

Lähdin siis testaamaan suomalaisen verkkokauppa-alustan Vilkkaan kanssa verkkokaupan pystyttämistä heidän välineillään. Kirjoitin tämän yhteistyön taustoista ja siitä millaista verkkokaupan perustaminen on enemmän edellisessä blogijutussani täällä: Olisiko sinusta verkkokauppiaan hommaan?

Olette monet kyselleet, voisinko laittaa lakusuklaata myyvän verkkokaupan pystyyn, niin saataisiin Suomeenkin kunnollista karkkia. Joku päivä toivottavasti! Mutta tällä kertaa ei tullut myyntiin herkkuja vaan eettisesti valmistettua villaa. Herkkuja käsityöharrastajille.

Autoin suomalaista pientä käsityöyritystä Luhran Käsityöpajaa avaamaan itselleen verkkokaupan. Ja tässä se nyt on: Luhran Käsityöpajan verkkokauppa. Jibbijee!

Lokakuun aikana olen päässyt tutustumaan eettisesti tuotettuun angoran villaan ja lampaanvillaan, ja niistä valmistettuihin tuotteisiin. Kerintä, karstaus, kehräys, vyyhditys. Tutustuin käsityöyrittäjiin ja heidän tapaansa tehdä harrastuksesta liiketoimintaa. Vaihdoimme ajatuksia tuotteista, verkkokauppaan tulevista teksteistä ja hinnoittelusta. Whatsapp on käynyt kuumana, samoin meili. Kun kaupan runko oli kutakuinkin valmis, pidimme reilun tunnin mittaisen zoom-palaverin, jonka aikana näytin mimmeille, miten kauppa toimii, missä näkee tulleet tilaukset ja mistä printataan pakettikortit.

Mulle on kertynyt viime vuosien aikana kokemusta verkkokaupan pystyttämisestä Shopifyn, Campwiren, Woocommercen ja Vendin alustoilla. Suosin nyt kyllä ihan häpeilemättä suomalaista, mutta pakkohan tämä on ääneen sanoa. Vilkas Now on ollut ehdottomasti paras ja nopein, mitä olen kokeillut. Ulkoasun määrittäminen on ollut helppoa, valikoiden ja kategorioiden rakentaminen on ollut naurettavan iisiä (tämä on usein se, joka on aiheuttanut harmaita hiuksia muilla alustoilla) ja oheispalvelut kuten lähettäminen ja maksusysteemit oli suhteellisen helppo liittää Vilkkaaseen. Ei tarvinnut koodata mitään tai pyytä apua keneltäkään. Painelin nappuloita, raahasin palikoita ja jos tuli ongelma, katsoin tubevideolta mallia.

Vilkas Now verkkokauppa-alusta – ulkoasu

Ensin perustimme kaupalle tunnukset. Sitten valitsin teeman eli sen, miltä kauppa näyttää. Valitsin yksinkertaisimman ja simppeleimmän nimeltään Neutral Basic. Tämä siksi, että suurin osa käyttää nykyään nettiä kännykällä. Tärkeintä on, että ostaminen on helppoa eli että tuotteet ja ostaminen eivät peity vilkkuvien valojen alle. Mitä pienemmältä ruudulta kauppaa katsoo, sitä tärkeämpää on selkeys ja yksinkertaisuus. Sitä paitsi yksinkertainen on kaunista hallita – mitä enemmän alkaa kikkailla, sitä enemmän menee aikaa ja homma puuroutuu.

Selkeys ja yksinkertaisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi tylsä tai valju. Valitsin värit siten, että ne tukevat brändiä. Luonnollisia sävyjä. Valkoista, mustaa, taivaansinistä ja harmaata. Fontiksi valitsin helppolukuisen Noto Serifin ja otsikkoon hieman näyttävämmän Spectralin.

Verkkokauppaa työstäessä vetelin haluttuja palkkeja sivuvalikoista paikalleen. Tuohon koko sivun levyinen teksti, tuohon kolme kuvaa vierekkäin ja kunkin kuvan alle tekstiä. Tähän voisi sopia kaksipalstainen tekstipätkä. Sitten yksi nosto. Jes! Mitään ei tarvitse koodata vai väkertää, eikä palkkeja tarvitse rakentaa tai hakea mistään ulkopuolisilta sivustoilta. Ne vain vedetään sinne minne ne haluaa laittaa, täytetään tekstillä ja ladataan kuvat paikalleen.

Verkkokaupan perustaminen: mieti tarkkaan tuoteryhmien määrä

Kaupan pohjan valmistuttua aloimme lisätä putiikkiin tuotteita. Suunnittelimme ensin yhdessä yrittäjien kanssa, mitä tuotteita he haluavat kauppaansa aluksi tuoda. Sen jälkeen mietimme tuoteryhmät. Tuoteryhmien määrän kanssa kannattaa olla tarkkana. Jos niitä on liikaa, lopputulos on sekava, ellei verkkokaupassa todella ole satoja erilaisia tuotteita. Jos tuoteryhmiä on liian vähän, oikeiden tuotteiden löytyminen on vaikeaa.

Meillä on verkkokaupassa tällä hetkellä parisenkymmentä tuotetta jaettuna kolmeen eri tuoteryhmään. Raakavilla-tuoteryhmän alla on myynnissä villaa – käsitöihin tai itse kehrättäväksi. Käsinkehrätyt villalangat -tuoteryhmän alle laitettiin kaikki valmiit langat. Siellä on yksi-, kaksi- ja kolmesäikeistä, eri väreissä ja sekä lampaanvillaa että angorakanin villaa ja kahden edellä mainitun sekoitetta. Valmiit villatuotteet -tuoteryhmästä löytyy esimerkiksi vauvoille neulottuja villapipoja.

Tuotteiden lisääminen on iisiä, kunhan seuraavat taustatyöt on tehty:

• Tuotteen nimi. Sen on oltava tarpeeksi kuvaileva, hakukoneystävällinen mutta napakka ja lyhyt.
• Tuotteen kuvaus. Koska asiakas ei pääse hipelöimään tuotetta, täytyy tuotekuvauksen olla mahdollisimman tarkka.
• Tuotteen hinta. Klassikkovinkkini: älä myy pitää pennillä, ellet voi myydä isoja määriä!
• Tuotteen määrä varastossa. Jos ei merkkaa varastoa alussa oikein, voi tulla vahingossa myyneeksi tuotteita, joita ei olekaan varastossa ja sitten saa säätää maksupalautusten kanssa ja asiakas pettyy.
• Tuoteryhmän valinta on keskeistä. Se takaa toimivan navigoinnin.
• Hakukonetekstit on mietittävä kuntoon. Päätä avainsanat, joilla haluat tuotteen nousevan google-hauissa ja viljele niitä ainakin hakukonetekstikentissä ja tuotteen kuvailuissa.
• Kuvat! Näiden merkitystä ei voi aliarvioida. Koska kuluttaja ei pääse kokeilemaan ja kääntelemään tuotetta, täytyy tarkan tuotekuvauksen lisäksi tuotteesta olla olemassa hyvät kuvat. Vähintään yksi, mielellään useampi tuotekuva. Jos ei ole mahdollisuutta ottaa studiokuvia, kuvat voi ottaa ulkona luonnonvalossa tasaista, mielellään valkoista pohjaa vasten. Ja kaikkiin kuviin mielellään sama pohja, ettei tuotesivu näytä sekavalta tilkkutäkiltä.

Valitsimme tämän kombon: Vilkas Now verkkokauppa-alusta, Paytrail ja Pakettikauppa

Valmis sivusto, syötetyt tuotteet ja loogiset tuoteryhmät. Enää maksaminen ja toimitustapa puuttuu! Vilkas Now verkkokauppa-alustaan pystyy helposti lisäämään erilaisten palveluntarjoajien ratkaisuja. Me valitsimme lähettämiseen Pakettikaupan. Pakettikaupassa ei makseta kuukausimaksua vaan ainoastaan lähetetyistä tuotteista. Pakettikauppa on Vilkkaan kumppani, joten systeemin yhdistäminen verkkokauppaan oli helppoa ja nopeaa, vaikka ihan ensimmäistä kertaa sen teimme.

Maksusysteemin kanssa arvoimme jonkun aikaa. Ihan ensin mielessäni oli Paytrail, koska minulla on siitä positiivisia kokemuksia erään toisen verkkokaupan pystyttämisessä. Paytrailissa tosin on kiinteä kuukausimaksu, ja koska ainakin alussa villatuotteiden verkkokauppa ei välttämättä tuota tasaisesti, kiinteän kuukausimaksun maksaminen joka kuukausi ei tuntunut kannattavalta. Klarna Checkoutissa ei ole kuukausimaksua, vaan kauppias maksaa vain tietyt prosentit toteutuneista kaupoista Klarnalle.

Klarnan kanssa tuli kuitenkin vastaan ongelma. Teimme hakemuksen Klarnalle netissä ohjeiden mukaan. Odotimme hyväksyntää monta päivää, mutta homma vain ei edennyt. Laitoimme viestiä Klarnan asiakastukeen ja sieltä pyydettiin vain odottamaan. Laitoin viestiä myös Vilkkaan asiakastukeen sähköpostilla. Sama viesti: odotelkaa ja olkaa yhteydessä Klarnaan.

Koska homma ei edennyt, otin uudestaan yhteyttä Vilkkaan asiakastukeen ja ihmettelin että mitäs hittoa tässä pitäisi tehdä seuravaksi. Sain vastauksen: teidän pitää julkaista kauppa, jotta Klarna pääsee katsomaan kaupan läpi ennen kuin hyväksyy yrityksen sopimuksen ja maksujärjestelmä alkaa toimia. No kas! Tätä en tiennyt, eikä sitä kovin selvästi sanottu missään. Mutta toki se on ihan loogista: maksunvälittäjä haluaa nähdä kaupan, jonne se palveluaan on myöntämässä.

Sitten kesti taas monta päivää, eikä homma lähtenyt pelittämään eikä Klarna infoillut meitä missään. Lopulta löimme hanskat tiskiin, että ei vaan jaksa tällaista odottelua ja aloimme miettiä seuraavia vaihtoehtoja. Se Paytrail kiinnostaisi edelleen. Viimeksi sen asentaminen oli niin helppoa ja kivutonta ja kaikkiin kysymyksiin sai vastauksen heti.

Sitten (!!!) kuulin Vilkkaan jengiltä, että Vilkas tarjoaa uusille Now- ja Suite-kaupoille vain kuukausimaksutonta Paytrailin palvelua. Hello, hello, hello! Tämä on ihan mahtava uutinen! Teimme saman tien sopimuksen Paytrailin kanssa ja alle 24 tuntia hakemuksen laittamisesta maksujärjestelmä oli kunnossa ja kaupan sai auki. Paytraililta jopa ihan itse henkilökohtaisesti soittivat ja neuvoivat käytännön stepeissä – eivätkä he siis tienneet, että tässä on joku kaupallinen yhteistyö menossa.

Kuukausimaksuton Paytrail on ihan älyttömän mahtava etu kaikille uusille Vilkkaan Now- ja Suite-kaupoille ja mun mielestä näin kaupan pystyttäjän näkökulmasta yksi painava syy lisää valita Vilkas Now verkkokauppa-alusta.

Perusta verkkokauppa – ja muista markkinointi

Kauppa on auki ja kaikki toimii, mutta mistä asiakkaat? Markkinointia ja mainontaa! Emme tietenkään aio tai voi ostaa Hesarista etusivun ilmoitusta tai edes puolikasta palstamilliä.

Yksi tärkeä ystävä tässä hommassa on Google. Ihmiset, jotka etsivät eettisesti tuotettua angorakanin raakavillaa, löytävät googlatessaan toivottavasti tästedes Luhran Käsityöpajan myymälään. Sama koskee käsinkehrättyjä villalankoja: ei niitä ihan joka marketti Suomessa myy. Panostimme hakusanoissa keskeisiin kilpailutekijöihin ja tärkeimpiin tuotteisiin: eettisesti tuotettu villa, eettisesti tuotettu angorakanin villa, käsinkehrätty villalanka, ekologisesti tuotettu villa, angorakanin villalanka.

Sitten some. Instagram ja Facebook ovat tärkeitä fiilistelykanavia. Instassa voi jakaa tarinoita lampaista ja kaneista, näyttää videoita kerintätilanteesta, langan kehräämisestä ja tuotteiden pakkaamisesta. Osaa päivityksistä voi sponsoroida oikealle kohderyhmälle, jotta ne saavat enemmän näkyvyyttä ja tili kasvaa ja kauppaa tulee. Facebookin mainostyökalujen avulla ohjataan kohderyhmää verkkokauppaan ostoksille.

Alekoodit ja lahjakortit. Alekoodit ovat kätsy tapa houkutella ihmisiä kokeilemaan verkkokauppaa ja tekemään ostoksia saman tien. Alekoodeja voi tarjota kaikille ensiostajille tai kaikille ensiostoksen tehneille seuraavaa ostosta varten. Alekoodeja voi suunnata vakkariasiakkaille tai niitä voi laittaa jakoon kaupan kohderyhmää tavoittavien somevaikuttajien kautta tai vaikka kaikille uutiskirjeen tilanneille. Verkkokaupan somekanaviin saa kivasti lisää nostetta järjestämällä vaikkapa lahjakorttiarvonnan. Keinoja on tosi paljon erilaisia, tässä vaihtoehdoista vain muutama.

Alekoodi on helppo luoda verkkokaupan alustassa. Meillä oli ensin edullisin Vilkkaan alusta, Now S, jonka kuukausimaksu on nyt reilu 9 euroa. Se riittää pienille verkkokaupoille hyvin, mutta se ei sisällä mahdollisuutta luoda alekoodeja. Niinpä päivitimme kauppiastasomme yhdellä klikkauksella S:stä M:ään – ja nyt meillä on Now M -paketti (reilu 20 euroa / kk) ja mahdollisuus luoda niitä alekoodeja.

Verkkokaupan perustaminen – Mistä apua?

Pääsin yhteistyön myötä testaamaan Vilkkaan asiakaspalvelua. Kokeilin Vilkkaan suomenkielistä sähköpostilla toimivaa asiakastukea ilman, että asiakastuki tiesi, että olen tekemässä Vilkkaalle kaupallista yhteistyötä. Mystery-shopping! Sain vastaukset molemmilla kerroilla saman päivän aikana. Vilpittömät kiitokset siis heidän nopealle aspalle.

Vilkkaan tukisivuilta löytyy yksityiskohtaista tietoa tekstimuodossa. Videolta katsominen on kuitenkin usein konkreettisempaa. Vilkkaalla on kattava tubekanava, jossa on paljon videoita. Niissä kädestä pitäen näytetään tuotteiden lisääminen, tuotevarianttien (esim. koot, värit) luominen ja ylipäätään koko verkkokaupan perustaminen. Katsoin sieltä neuvoa, kun loin villalankavyyhdeille kokovaihtoehtoja. Vartti videon katsomista ja sain luotua langoille tarvittavat kokovaihtoehdot. On asiakkaan kannalta kivempaa, että jokainen lankavyyhti (esim. 50 g, 100 g ja 300 g) ei ole omana tuotteenaan, vaan langan tuotesivulta voi valita vetovalikosta haluamansa kokoisen vyyhdin. Pienen säätämisen jälkeen sain nämä variantit luotua ja Vilkkaan Youtube-kanavan tutoriaalivideosta oli siinä iso apu.

Verkkokaupan perustaminen ei ole koskaan ihan mutkaton homma, se vaatii miettimistä, viilaamista ja kärsivällisyyttä. Sitä paitsi jokaisella yrityksellä on vähän erilaiset tarpeet: brändi, asiakkaat, tuotteet, toiminnan volyymi ja sesonkiluonne vaihtelee hurjasti. Vilkkaan kauppiaiden facebook-ryhmä on hyvä paikka jutella muiden Vilkas-kauppiaiden kanssa. Siellä saa vertaistukea muilta kauppiailta, voi kysellä neuvoja ja jakaa omia vinkkejä. Ryhmä on suljettu, joten sinne täytyy erikseen hakea jäsenyyttä.

Semmottis! Nyt kun tämä verkkokaupan perustaminen on vaiheena ohi, aion vähän hengähtää. Otan vähän etäisyyttä ja palaan katsomaan tätä shoppia reilun viikon päästä; sitten pohdimme yhdessä omistajien kanssa, mitä juttuja pitää vielä viilata. Mikä toimii käytännössä ja mikä ei.

Nyt mä haluaisin pyytää teiltä apua! Haluaisin, että menette katsomaan Luhran Käsityöpajan sivuja ja kertoisitte, mitä mieltä olette näkemästänne. Mikä toimii? Mikä on vaikeaselkoista? Näyttääkö hyvältä? Mikä miellyttää, mikä ei? Ihan lyhyistäkin vastauksista olisi tosi tosi tosi paljon apua Luhran Käsityöpajan mimmeille, jotka ovat juuri avanneet oman osakeyhtiön ja rakentaneet verkkokaupan liiketoimintansa ympärille. Toivotetaan heille kovasti tsemppiä ja autetaan heidät yhdessä liikkeelle!

Ja jos sulla on tuotteita tai palveluita, joita haluaisit myydä verkossa, mutta et vielä myy, niin lähde nyt kokeilemaan! Ehdit vielä joulumyyntikauteen mukaan, jos perustat kauppiastunnukset saman tien ja alat rakentaa kauppaa kasaan. Päivässä ehtii paljon, viikossa voi saada valmista, jos ripeästi tekee. Vilkas Now verkkokauppa-alusta veloittaa alustan käytöstä kuukausimaksua kauppialta ja tällä hetkellä se on edullisimmillaan alle kymmenen euroa. Rohkaisen sua, kokeile!  Kahvi voi vähän läikkyä matkalla, mutta tekeminen on kivaa ja kun verkkokauppa on valmis, tunne on mahtava.

Luhran Käsityöpajan kuvat on ottanut Meri Paaso ja Essi Heikkinen. Kuvat minusta toimistolla Isafjördurissa verkkokaupan kimpussa otti Björgvin Hilmarsson.

The post Auki on! Vilkas Now verkkokauppa-alusta on nyt testattu appeared first on Satu Rämö.

Mainos: Varma

Nyt käsittelyssä yrittäjän sosiaaliturva. Yrittäjä, miksi kannattaa maksaa kunnon YEL? Myös sinun, ulkomailla reissaava läppäriyrittäjä!

Olen ollut yrittäjänä noin kaksikymmentä vuotta. Kun lähdin tähän yhteistyöhön, en tajunnut millaisen pandoran lippaan tulinkaan avanneeksi. Syksyllä YEL eli siis yrittäjän eläkevakuutus nousi puheenaiheeksi omissa somekuplissani. Kun minä, Julia Thurén, Merja Mähkä ja Kettusen Hanne (yrittäjiä jossakin muodossa kaikki) aloimme jutella aiheesta seuraajiemme kanssa, huomasimme nopeasti, että yrittäjän sosiaaliturva jakoi mielipiteet kahtia. Inbokseihin alkoi sadella toisaalta kipakoita mutta myös kannustavia viestejä.

Monet yrittäjät dissasivat YELiä. Mitä järkeä maksaa? Aseellinen ryöstö. Sijoitan mieluummin kuin maksan eläkkeisiin, joita en kuitenkaan koskaan saa.

Sen sijaan monet taloushallinnon ammattilaiset, kirjanpitäjät, Kelan virkailijat ja eläkekäsittelijät (myös muiden kuin Varman, joka lähti meidän kanssa yhteistyöhön möyhimään YELiä) laittoivat paljon peukkuja ja sydämiä. Vihdoinkin joku puhuu tästä aiheesta myös positiivisesti.

Olen kuullut paljon kritiikkiä YEListä, mutta en juurikaan sitä, miksi tämä on ihan helvetin hyvä asia. Nyt kuullaan!

Mikä on YEL ja miksi sitä kannattaa maksaa?

YEL on vakuutus. Se on yrittäjän sosiaaliturvan perusta.

Suomessa yrittäjä määrittelee työtulonsa itse, ja siihen työtuloon perustuen yrittäjä sitten maksaa työeläkemaksut. Tuon työtulon perusteella karttuu yrittäjän eläke ja muodostuu sosiaaliturva.

Suomessa yrittäjä ei siis maksa eläkemaksuja palkkansa suuruudesta, vaan yrittäjä määrittelee työtulon. Työtulon pitäisi vastata palkkaa, jota yrittäjän työstä pitäisi maksaa ulkopuoliselle työntekijälle. 

Numerofaktat YEListä vuonna 2020:

Työtulon alaraja on 7 958,99 euroa ja yläraja 180 750 euroa. YELin mukainen maksuprosentti on alle 53-vuotiaille ja 63-vuotta täyttäneille yrittäjille 24,10 prosenttia ja 53-62-vuotiaille 25,60 prosenttia. Aloittava yrittäjä saa 22 prosentin alennuksen YEL-maksuunsa ensimmäisten 48 kuukauden ajalta. Muista ottaa huomioon myös se, että yritys voi vähentää kaikki eläkekulut verotuksessa kustannuksina.

Nämä numerot ovat sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamia eivätkä ne vaihtele eläkeyhtiöittäin.

Monimutkainen asia ei muutu yksinkertaiseksi arvaamalla jotain.

Monet yrittäjät ovat ilmoittaneet työtulonsa alakanttiin, jotta YEL-maksut pysyisivät mahdollisimman pieninä.  YELin minittäminen voi olla hirvittävä virhe.  Käsittelin IG-tv-lähetyksessä minulle tulleita ”maksan minimi-YELin, koska…” -väitteitä yhdessä Varman YEL-ekspertin, asiakaspalvelupäällikkö Arja Iisakkalan kanssa. Katso tämä vajaan tunnin mittainen YLE-nyrkin IG-TV-lähetys, jos ajattelet näin:

• On parempi sijoittaa itse, kuin maksaa YELiä.
• On parempi maksaa minimi-YEL ja säästää,  koska ei kukaan eläkerahojani kuitenkaan peri.
• Minulla on yksityiset vakuutukset, en tarvitse YELin tuomaa turvaa.
• En luota eläkejärjestelmään.

Miten YEL menee, jos asun tai työskentelen ulkomailla?

Täällä Islannissa missä nyt asun, yrittäjän sosiaaliturva on rakennettu samalla mallilla. Yrittäjät maksavat pakolliset eläkemaksut, mutta sillä erolla että eläkemaksut maksetaan siitä samasta palkkasummasta, mistä tulovero maksetaan. Yksinkertaista. Ei ole erikseen työtuloa, on vain palkka. Täällä eläke- ja sosiaalivakuutusmaksut ovat hieman pienemmät kuin Suomessa, mutta tuloverotus sen sijaan on korkeampi (paitsi ihan superhyvätuloisilla).

Mä aloitin yrittäjyysurani Suomessa. Perustin toiminimen ja otin YELin. Vaikka en nyt asu enää Suomessa enkä ole Suomen sosiaaliturvajärjestelmässä, eivät ne aikanaan suomalaiseen systeemiin maksamani eläkkeet mene hukkaan. Minä hyödyn niistä sitten joskus. Ja hyödyn myös niistä eläkkeistä, mitä olen tänne Islantiin kerryttänyt.

Ei siis ole järkevä perustelu olla maksamatta kunnollista YELiä, koska ”en mä kuitenkaan kymmenen vuoden päästä enää asu Suomessa”.

Eivät ne eläkkeet sieltä minnekään häviä, vaikka sinä vaihtaisitkin asuinmaata. Suomessa ansaittu YEL-eläke tullaan aikanaan maksamaan riippumatta siitä, missä eläkkeensaaja asuu. Varmasta lisäksi muistutettiin – ja tätä mä en tiennyt entuudestaan – että jos Suomesta ulkomaille muuttanut sattuisi tulemaan työkyvyttömäksi viiden vuoden sisällä ulkomaille muutosta, työkyvyttömyyseläkkeessä säilyy oikeus tulevan ajan laskentaan. (Tuleva aika tarkoittaa siis sitä aikaa, jonka yrittäjä olisi ollut työelämässä ennen vanhuuseläkkeelle siirtymistään, ellei työkyvyttömyys olisi katkaissut hänen työuraansa.) Tästä voi olla erityistä hyötyä, jos ulkomailla ei ole ehtinyt kertyä vastaavaa turvaa. 

Entä jos asuu tai työskentelee välillä ulkomailla? Tai pysyvästi? Riippuu kohdemaasta ja pysyvyyden asteesta.

EU/ETA-maiden ja Sveitsin alueella voi yrittäjä kuulua vain yhden maan sosiaaliturvaan kerrallaan ja lakisääteiset maksut – kuten tuo YEL – maksetaan vain yhteen paikkaan. Pääsääntöisesti sovelletaan työskentelymaan sosiaaliturvaa. Eli jos asut Tanskassa mutta teet töitä Suomessa, YEL-vakuutuksesi on Suomessa.

Jos taas asut EU/ETA-maiden tai Sveitsin ulkopuolella, et voi kuulua YEL-vakuutuksen piiriin Suomessa, vaikka työskentelisit Suomessa.

Suomella on sosiaaliturvasopimuksia muutamien maiden, kuten Kiinan ja Intian kanssa, nekin vaikuttavat YEL-tulkintaan.

Jos olet epävarma siitä, minne sinun kuuluu YELit maksaa ja minkä maan sosiaaliturvaan kuulut omalla asuinmaa- ja työskentelymaakombollasi, tutustu tähän YEL ulkomaantyössä -tietopakettiin. Tuo Varman sivuilta löytyvä paketti on kattava. Ja jos kysyttävää jää, otat yhteyttä henkilökohtaisiin neuvojiin, heidän yhteystiedot löydät tuon infopaketin lopusta.

YEL, sosiaaliturva, verotus, kirjanpito ja siihen päälle kansainväliset kuviot. Eivät nämä asiat totisesti ole helppoja saati yksinkertaisia. Ja juuri siksi ne pitää selvittää! Monimutkainen asia ei muutu yksinkertaiseksi arvaamalla jotain.

YEL on yrittäjän sosiaaliturva

YEL on hyvinvointiyhteiskunnan ponnistus. YEL on meidän yrittäjien sosiaaliturvan perusta. Se vaikuttaa sairauspäivärahoihin, vanhempainvapaisiin, työttömyysetuuksiin ja tapaturmavakuutuksen korvauksiin. Se kerryttää myös perhe-eläkettä ja sen työeläkekuntoutusosa auttaa, jos ei voi jostain syystä enää tehdä nykyistä työtä ja pitääkin vaihtaa ammattia.

YEL liippaa myös työttömyysturvaa. Jos yrittäjä  liittyy yrittäjien työttömyyskassaan, Yrittäjäkassaan (kassaan voi muuten liittyä vain silloin, jos YEL-työtulo on vähintään 13 076 euroa vuodessa),  hän voi saada ansiosidonnaista työttömyyskorvausta, joka on sidoksissa – ta-daa – siihen työtuloon!!

Monien YEL-kriitikoiden mielestä on paljon parempi idea sijoittaa itse ja maksaa YEL-minimiä. Koska eläkerahoja ei saa mukanaan hautaan ja sijoittamalla voi saada paljon enemmän itselle. Jep.

Kyllä se on ihan mahdollista, että itselle voi jäädä YEL-minimi & itse sijoitan -kombolla  enemmän rahaa lopussa käteen, mutta se edellyttää että a) tienaa niin paljon että voi jatkuvasti laittaa paljon rahaa säästöön (tässä ei mikään 20 euroa kuussa indeksirahastoon riitä), b) pääomaa ei tarvitse syödä vaan omaisuutta voi kätsysti realisoida aina vain silloin kun omien sijoitusten arvostus on korkealla, c) ei sairastu vakavasti, d) ei kuole nuorena, e) kuolee go-go-vuosien aikaan ”saappaat jalassa” eli ilman vuosikausien sairastamista, f) ei joudu tapaturmaan ja työkyvyttömäksi.

Kun yksi kaatuu, muut auttavat. Siinä on hyvinvointivaltion kirkkain ydin.

YEL on vakuutus ja sillä on yhteiskunnan tuki. Vaikka maailmassa tapahtuisi ihan mitä tahansa, yrittäjä saa YEL-työtuloon perustuvan eläkkeen ja sosiaalituet. Jos joku työeläkeyhtiö menisi konkurssiin, muiden työeläkeyhtiöiden velvollisuus on ottaa hoitaakseen sen konkurssiin menneessä työeläkeyhtiössä vakuutettujen työntekijöiden ja yrittäjien eläkkeet. Näin kävi 1990-luvulla, kun työeläkeyhtiö Kansa meni konkurssiin.

Riskejä tasataan kaikkien vakuutettujen kesken. Kun yksi kaatuu, muut auttavat. Siinä on hyvinvointivaltion kirkkain ydin.

Seuraavaksi haluan kertoa kaksi esimerkkiä, jotka konkretisoivat sen, mihin kaikkeen YEL vaikuttaa.

YEL tuo turvaa myös kuoleman kohdatessa

YEL ei ole yrittäjän sosiaaliturva vain yrittäjälle itselleen vaan myös hänen perheelleen. Tämä on pointi, joka aika usein YEL-kritiikissä ohitetaan. YEL ei kartuta yrittäjän henkilökohtaista omaisuutta eli vaikka miten paljon on maksanut YEL-maksuja, niitä ei makseta kuolinpesälle. Mutta eipä sinne kuolinpesälle makseta myöskään sellaisia kotivakuutusmaksuja, joita on vuosikymmeniä maksettu ”turhaan”.  

Mutta tämä on se, millä on väliä: YEL-vakuutus turvaa puolisolle jopa elinikäisen perhe-eläketurvan ja lapsille aina 18 ikävuoteen asti. Jos perheen elannosta huolehtinut yrittäjä on tienannut kymppitonnin kuussa mutta maksanut minimi-YELiä, lesken ja lasten saama perhe-eläke on muutaman hassun sata euroa kuussa. Perhe-eläke lasketaan YELin työtulon mukaan. Yrittäjällä on voinut olla henkivakuutus, joka tuo hetkellisen helpotuksen taloudelliseen tilanteeseen. Mutta jos yrittäjä kuolee vaikka kolmevitosena ja lapset ovat pieniä, ei se muutaman sadankaan tuhannen euron suuruinen henkivakuutus turvaa lesken ja lasten loppuelämää.

Yrittäjän sosiaaliturva – case työkyvyttömyyseläke

Oletetaan kaksi yrittäjää: Pera ja Mirkku. Pera on kampaaja, Mirkku on putkiasentaja. Molemmat ovat aloittaneet yrittäjinä 25-vuotiaina. Pera maksaa minimi YELiä koska hän sijoittaa mieluummin. Mirkku on asettanut työtulonsa 35 000 euroon ja maksaa siis YELin tästä summasta. 35 000 euron työtulo vastaa 2 916 euron palkkaa kuukaudessa ja YEL-minimi 663 euron palkkaa.

Kun Pera ja Mirkku ovat 40-vuotiaita, he molemmat joutuvat niin vakavaan onnettomuuteen, että eivät voi enää jatkaa työelämässä. Molemmat joutuvat jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle. Peralle on kertynyt omia säästöjä jo 50 000 €. Kun 50 000 euroa jakaa 30 vuodella, se tekee 1 600 euroa vuodessa eli muutaman satasen kuukaudessa. Eikä tähän summaan ole laskettu vielä edes verojen vaikutuksia. Jos sijoitukset ovat voitolla, voitoista pitää maksaa omaisuuksia realisoidessa verot.

Kävin tämän laskelman läpi Varman asiakaspalvelupäällikön Arja Iisakkalan kanssa.

Mirkku on vakuuttanut itsensä 35 000 euron työtulolla. Hän saa työkyvyttömyyseläkkeenä noin 1 752 euroa kuukaudessa. Pera saa noin 399 euroa kuukaudessa. Pera voi saada tuon YEL-eläkkeen lisäksi Kelalta kansaneläkettä 491 euroa niin, että kokonaiseläke on 890 euroa kuukaudessa. Pera voisi hakea myös vaikka asumistukea, mutta ennen kuin sitä saa, hänen pitäisi syödä säästönsä.

Jos YEL olisi älyttömän kallis (eli ylläpitäjälleen todella tuottava tuote), meillä olisi markkina pullollaan YELiä korvaavia vakuutuksia, joissa olisi sama yrittäjän sosiaaliturva kuin tässä systeemissä. Vaan eipä ole. Ei yhtäkään.

Ja sitten vielä! Jos tuon Mirkulle ja Peralle tapahtuvan vakavan onnettomuuden perusteella maksettaisiin tapaturmakorvausta, olisi se Mirkulle 100 %:a YEL-työtulosta ensimmäisen vuoden aikana. Sen jälkeen työkyvyttömyyseläkkeenä 85 %:a YEL-työtulosta eli n. 2 479 euroa/kk ja vanhuuseläkkeenä 70 %:a työtulosta eli 2 041 euroa/kk. Kun taas Pera saisi ensimmäisenä vuonna tapaturmapäivärahaa 663 €/kk, tapaturmaeläkkeenä 530 euroa/kk ja vanhuuseläkkeenä 464 euroa/kk

Jos olet yrittäjä, mieti tämä YEL-juttu kunnolla. Kysy niiltä, jotka tietävät. Esimerkiksi omalta työeläkevakuuttajaltasi. Jos olet Varman asiakas – tai ajattelit ryhtyä Varman asiakkaaksi – löydät täältä seuraavat YEL-askelmerkit.

Ja vielä tähän loppuun yksi hyvä ajatus. Markkinataloushan toimii niin, että jos jossain on kiinnostava tilaisuus tehdä rahaa, sinne syntyy kilpailua. Jos YEL olisi älyttömän kallis (eli ylläpitäjälleen todella tuottava tuote), meillä olisi markkina pullollaan YELiä korvaavia vakuutuksia, joissa olisi sama yrittäjän sosiaaliturva kuin tässä systeemissä. Vaan eipä ole. Ei yhtäkään.

The post YEL on yrittäjän sosiaaliturva – ja halpa sellainen appeared first on Satu Rämö.

Vuorossa toiveaihe eli islanninhevosvaelluksella Islannissa! Osallistuin tälle retkelle muutama vuosi sitten. Pohjois-Islannin vuoristoon suuntautunut reissu kesti kolme päivää ja mukana oli noin kymmenen ratsukon ryhmä. Haastavien vuoristo-olosuhteiden takia ryhmäkoko oli pieni eikä mukana kulkenut vapaita hevosia.

Kuuluu pahaenteinen lusahdus. Hevosen takapää notkahtaa melkein metrin verran alaspäin. Ratsuni jää takajaloistaan kiinni löysään mutaan ja hölmistyy retken saamasta oudosta käänteestä. Se alkaa heitellä päätään puolelta toiselle ja hirnua. Tartun tyngästä harjasta kiinni molemmin käsin ja puserran itseni kiinni satulaan.

”Áfram, áfram!”. Eteenpäin, eteenpäin! Hitsi kun pelottaa.

Kannustan hevostani pohkeilla eteenpäin ja annan sille löysiä ohjia. Kuuluu mahtava törähdys ja takapää irtoaa mutaliejusta, ratsu hypähtää muutaman voimakkaan laukka-askeleen eteenpäin. Hevosen pysähtyessä irrotan otteeni harjasta ja korjaan jalustinten asentoa. Olemme tukevasti vihreällä nurmella.

Huh. Olipas yllättävän pehmeä kohta.

Muut kiertävät kosteikon kauempaa ja suuntaavat ylemmäs kohti vuorenrinnettä. Mutakylvyn saanut ratsuni ei ole äskeisestä enää moksiskaan. Perässä tulijoita odotellessaan se työntää päänsä pusikkoon ja alkaa rouskuttaa heinää. Islanninhevosvaelluksella on ihanaa! Välillä jännittää niin pirusti, ja yhtäkkiä olen täydellisen rentoutunut.

Paksu, hölskyvä kalapulla

Tällä noin 80 kilometrin mittaisella islanninhevosvaelluksella kuljetaan Pohjois-Islannin pienestä Grenivíkin kalastajakylästä kohti Atlanttiin työntyvää Fjördurin niemimaata. Reitillä ei ole autoteitä tai mitään palveluita. Vaelluspolku kulkee ylös ja alas vuortenrinteitä, jokien yli, laaksojen pohjalla ja läpi möykkyisten niittyjen. Yövymme sähköttömässä erämaamajassa meren rannalla. Juomavesi saadaan lähteestä. Hevosia varten meillä on matkassa mukana kannettava laidun eli pari kerää lankaa ja akulla toimiva sähköpaimen.

Kymmenhenkisen matkaporukkamme ruoat on pakattu kantohevosen selkään. Kantohevosta sanotaan Islannissa trússiksi, mutta me olemme ryhmän kesken ristineet sen Kalapullaksi, sillä kaiken muun lisäksi hevosen selkään sidotussa säkissä kulkee viisi kiloa koljasta valmistettuja kalapullia. Hevonen rytmikkäästi puolelta toiselle keikkuvine eväsreppuineen näyttää takaa katsottuna suurelta superpallolta.

Kun kosteikosta ja parin matalan joen ylikahlauksesta on selvitty, pääsemme parin kilometrin mittaiselle hiekkasuoralle. Nyt kiihdytetään vauhtia tölttiin!

Laaksossa ei lisäksemme hengitä kuin linnut, vuoristossa piilottelevat napaketut ja lampaat.

Nelitahtisen töltin tahdissa on mukava ratsastaa pitkiä matkoja. Vastoin yleistä luuloa kaikki islanninhevoset eivät askella tölttäämällä. Ne eivät välttämättä osaa. Mutta tämä ratsu osaa. Pieni pidätys ohjista, painopiste taakse ja vähän pohkeita, ja hevoseni lähtee tasaiseen tölttiin.

Islanninhevosvaelluksella kaukana muista, erämaassa

On helppo ymmärtää, miksi Islantiin tullaan ratsastamaan kaukaakin. Maastot ovat henkeäsalpaavan hienot. Me olemme kulkeneet ensimmäisen ratsastuspäivämme aikana jylhässä vuoristossa, vehreissä laaksoissa, ylittäneet kirkasvetisiä puroja ja ihailleet pieniä vesiputouksia. Siellä täällä niittykukkien ja heinätuppojen välissä näkyy pieniä lumikasoja muistuttamassa islantilaisen kesän lyhyydestä.

Islanninhevonen on pieni mutta vahva ja varmajalkainen ratsu. Hevosella pääsee paikkoihin, mihin autoilla ei ole mitään asiaa: rannoille, kapeisiin laaksoihin, vuorten huipuille. Vaellus islanninhevosella tekee kunniaa maan historialle: Islanti asutettiin 800-luvulla hevosten avulla. Viikingit saapuivat Norjasta aluksillaan mukanaan hevoset ja muut kotieläimet. Yli tuhannen vuoden ajan ainoa tapa kulkea saaren eri osien välillä oli hevonen.

Islannissa asuu noin 360 000 ihmistä. Harvaan asutussa maassa riittää lääniä seikkailla keskellä rikkumatonta luonnonrauhaa, jos tietää, minne mennä. Luontomatkailijoille sanoisin, että kannattaa ajaa pois Reykjavikista, varata matkaan ainakin viikko ja suunnata Etelä-Islannin sijaan saaren itä- ja pohjoisosiin tai länsivuonoille.

Jos sinua kiinnostaa pitkä islanninhevosvaellus vapaan hevoslauman kanssa, tsekkaa tämä juttuni: Islanninhevosvaellus vapaan lauman kanssa kysymyksiä&vastauksia

Lounas nurmikolla istuen

Ratsastuspäivä on puolivälissä. Nyt kieli keskelle suuta. Edessä on päivän jyrkin osuus. Meidän pitää ylittää vuori, jonka toisella puolella odottaa yöpaikkamme, Atlantin rannalle pystytetty sähkötöntä erämaamaja. Pudotus alaspäin ei ole pystysuora, mutta pirullisen jyrkkä se on. Polku on hädin tuskin puoli metriä leveä.

Maisemat ovat tälläkin islanninhevosvaelluksella hurmaavan kauniit, jos niitä vain uskaltaisi katsoa. Varmajalkaisille issikalle tällainen polku on puistokävelyä. Korkeanpaikankammoisena pidän kuitenkin oman katseeni visusti hevosen korvien välissä näkyvällä polulla.

Jyrkimmän osuuden jäädessä taakse annan katseeni kiertää. Noin kilometrin korkeuteen nousevat tummanharmaat jylhät vuoret muuttuvat ylöspäin mentäessä valkoiseksi. Huipuilta lumet eivät sula koskaan. Kirkkaat purot halkovat vehreitä laaksoja. Kauempana horisontissa näkyy suunnaton Atlantin valtameri.

Pysähdymme autioituneen turvemajan raunioille pitämään evästaukoa. Poistamme hevosilta turparemmit ja annamme niiden laiduntaa. Talon jämien edessä oleva kyltti kertoo, että tila autioitui 1940-luvun lopussa. Sen jälkeen täällä on ollut hiljaista. Nyt laaksossa ei lisäksemme hengitä kuin linnut, vuoristossa piilottelevat napaketut ja lampaat.

Kymmenhenkisen matkaporukkamme ruoat on pakattu kantohevosen selkään.

Kaivamme satulalaukuista aamulla voitelemamme kerrosvoileivät ja trippimehut. Povitaskussani olen säilönyt jälkiruoaksi pehmennyttä suklaalevyä. Juuri nyt se maistuu todella, todella hyvältä.

Tämän alueen nimi on Trölladalur eli trollien laakso. Trollit ovat islantilaisista kansantarinoista tuttuja jättiläisiä, jotka asuttivat maailmankaikkeutta, ennen kuin maapallo syntyi.

Vanhojen uskomusten mukaan Islannissa vuorten sisällä asuu edelleen trolleja, mutta ne liikkuvat ulkona vain öisin. Jos auringonsäteet tavoittavat trollin, se muuttuu kiveksi. Trollitarinoilla on selitetty Islannin omalaatuista maisemaa. Mitä muutakaan omituisen muotoiset laavamuodostelmat voisivat olla kuin vuorenpeikkoja, jotka eivät kunnioittaneet annettua kotiintuloaikaa?

Yksinkertaisuus on luksusta

Erämaamökin ovi narahtaa, kun astumme sisään viimeisten joukossa. Ratsastajien mukanaan tuoma hevosten haju sekoittuu hellalla kuumenevien kalapullien tuoksuun. Pirttipöydällä lepattavat kynttilät luovat tilaan rauhallisen tunnelman. Ja rauhallista täällä onkin. Atlantin aallot iskevät parinkymmenen metrin päässä rantaan. Jossain kaukana määkii lammas. Islanninhevosvaelluksella kenelläkään ei ole kiire minnekään.

Tässä hetkessä kaikki on niin kaunista ja ihanaa. Tämä retki on seikkailu, jossa modernin maailman ihmiset ovat palanneet nauttimaan yksinkertaisista asioista: kaasuliedellä lämmitetyistä eineskalapullista, vuoristolähteestä kannetusta vedestä ja lempeästä tuulesta, joka kuivaa mökin terassille ripustetut hikiset ratsastusvarusteet. Sekin tuntuu hienolta, että mökinovi natisee joka avauskerralla äänekkäästi.

Vaelluspolku kulkee ylös ja alas vuortenrinteitä, jokien yli, laaksojen pohjalla ja läpi möykkyisten niittyjen.

Edessä on vielä kaksi täydellistä matkapäivää. Huomenna teemme rauhallisen vaelluksen merenrannalle ja käymme katsomassa läheisen mäen huipulla olevaa järveä, jonka pohjaan on kuulemma uponnut trolli. Viimeisenä ratsastuspäivänä palaamme kotiin ja silloin hevoset saavat päättää vauhdin. Jos maastoretkemme päättyy kuten tällaiset maastovaellukset ovat aikaisemminkin päättyneet, palaamme kotitallille harjat ja hiukset putkella. Retken jälkeen hevoset pääsevät lepäämään laitumelle. Me ratsastajat pulahdamme Grenivíkin kylän uimalan kuumavesialtaaseen rentouttamaan reissun rasittamia lihaksia.

Islanninhevosvaelluksella Islannissa – muutama tallivinkki

Islannissa on älytön määrä hevostalleja ja islanninhevosvaelluksella voi käydä melkein missä päin tahansa maata. Osa talleista on pieniä, osa isoja, osassa on paljon erilaisia päiväretkiä ja täsmälliset aikataulut, joissain paikoissa on vain muutama ratsu ja retkelle lähdetään ilman sen suurempia aikatauluja. Aloittelijoille sopivat lyhyet päiväretket (hinnat alkaen noin 50 €/h). Sellaisia järjestävät muun muassa www.laxnes.is, www.rtsi.is, www.eldhestar.is ja www.solhestar.is.

Isot matkailijatallit www.eldhestar.is ja www.ishestar.is järjestävät hevosmatkoja tunnin kävelylenkeistä yli viikon mittaisiin maastoseikkailuihin (alkaen noin 2 000 €/viikko). Jutussa kuvatun retkelle vei www.polarhestar.is.

Ratsastusvälineiden tuontirajoitukset Islantiin

Islanninhevonen on elänyt vuosisatoja eristyksessä ja on siksi äärimmäisen pöpöherkkä.  Islantiin ei saa tuoda juuri mitään hevostavaraa.

Kokonaan kiellettyjä ovat käytetyt satulat, suitset, ratsupiiskat, satulahuovat, ratsastushanskat ja käytetyt täysnahkaiset/-mokkaiset chapsit ja puolichapsit.

Ratsastusvaatteet ja -jalkineet pitää pestä pesukoneessa tai viedä kuivapesuun ennen Islantiin saapumista. Jos pesu kone- tai kuivapesu ei ole mahdollinen, tee näin:

• Huuhdo vaatteet/kengät vedessä, jossa on tiskiainetta. Anna kuivua.
• Ruiskuta vaatteet suihkupulloon tehdyllä 1 %:n Virkon S-liuoksella (eli 10 g Virkon S:ää vesilitraa kohti). Virkon S on desinfiointiaine, jota saa useimmista apteekeista.
• Älä käytä varusteita noin viiteen päivään ennen Islannin-matkaasi.
• Katso ajankohtaiset tuontirajoitukset ja putsausohjeet Islannin terveysviranomaisen sivuilta.

Kysymyksiä? Kommenttiboksi on auki ja Instastakin tavoittaa!

Jutun kuvat on otettu eri aikoina, mutta kaikki paikat ovat samalta reitiltä. Jutusta on julkaistu osia aikaisemmin Retki-lehdessä (muistaakseni vuonna 2017). Kuvat on ottanut Björgvin Hilmarsson.

The post Säpäkällä islanninhevosvaelluksella vuoristossa appeared first on Satu Rämö.

Mainos: Scandinavian Outdoor, talvitakki-alekoodi jutun lopussa

Jokos teillä on talvi? Meilläpä on ja ihan isolla kauhalla on tullutkin. On pimeää ja kylmää kuin mörön pyllyn alla, vuorilla on lunta ja lähes joka päivä taivaalta sataa vettä, räntää tai lunta ja usein kaikkia näitä peräkkäin. Vuoden keskilämpötila täällä meillä Islannissa on neljä astetta. Meillä on siis keskimäärin aina marraskuu! Islanti voi keulia melkein kaikella: maisemilla, luonnolla, söpöillä islanninhevosilla, kuumilla lähteillä, lasten pakollisilla kotiintuloajoilla ja tasa-arvoisella vanhempainvapaalla. Mutta sääolosuhteiden suhteen tämä on melko toivoton paikka etenkin heille, jotka arvostavat lämmintä kesää ja kirpeän kylmää talvea. Talvisin lämpötila näillä seuduilla pyörii usein nollassa tai muutamassa pakkasasteessa, älyttömän kovia pakkasia ei oikein ole. Mutta sitten toisaalta: ei se lämpötila kuitenkaan kerro talven purevuudesta kaikkea.

Meri pitää ilman kosteana. Ja silloin kun on sekä viileää että märkää, jäätävyys menee luihin ja ytimiin asti. Meren rannalla tuulee usein. Kun tuulee kovaa, tuulee todella kuvaa. Myrskyissä tuulen nopeus nousee yli 20 metriin sekunnissa ja joskus senkin yli. Kun tuulen voimakkuuteen yhdistää vuoret ja puuttomat maisemat, niin ainoa oikeaa sopiva talvitakki on sellainen, jossa on tukeva ja hiton iso huppu, jonka alle voi mennä piiloon.

Haussa sopiva talvitakki – mun omat valintakriteerit

Mulle itselle kunnon talvitakissa pitää saada rastit näihin kaikkiin seuraaviin kohtiin:

Sopiva talvitakki on pitkä talvitakki.  Reisilihas on ihmisen suurin lihas. Jos reisilihaksen tulee kylmä, koko kroppa on jäässä. Pitkä takki suojaa koko keskivartaloa. En ylipäätään tykkää, että paljas alaselkä väläyttelee paidan ja housujen välistä. Talvella paljas selkä on ihan ehdoton no-go. Sitä paitsi pitkän talvitakin kanssa voi istahtaa hetkeksi vaikka lumiselle penkille ilman että pimeät paikat jäätyvät.

Todella isot taskut. Isoissa taskuissa voi säilyttää kännykkää, kasvomaskia säilytyspusseineen, avaimia, rahaa ja pientä muistikirjaa. Ja silti sinne mahtuu vielä kädetkin ilman että tulee ahdasta.

Tilava ja tukeva huppu. Huppu suojaa navakalta tuulelta ja pitää tukan pipoineen päässä. Haluan suojata naaman, korvat ja niskan hyvin, sillä usein tuulee monesta suunnasta yhtä aikaa ja talvisin ulko-ovesta ulos astuminen tuntuu sukellukselta jäähileeseen. Hupun täytyy olla tarpeeksi iso, että sinne mahtuu myös muhkea pipo. En juurikaan käytä kaulaliinoja, joten hupun ja kauluksen täytyy suojata myös niskaa ja kaulaa.

Yhdelle sopiva talvitakki ei välttämättä sovi toiselle: huomioi oman seudun sääolosuhteet. Näillä meidän leveysasteilla ja näissä sääolosuhteissa talvitakin on pakko olla vedenkestävä. Olen esimerkiksi haaveillut Fjällrävenin upeasta pitkästä Expedition-untuvatakista, mutta se on untuvaa, joten takki ei ole hyvä valinta sateeseen. Jäi kauppaan.

Ei-tyköistuva ja muutenkin tarpeeksi iso. Talvi on täynnä paksuja vaatteita ja jos takki kiristää, tunnelma on pilalla. Mun mielestä takin kuuluu sujahtaa vaivattomasti kaikkien muiden paksujen vaatteiden päälle ilman, että käsivarsista tai vyötäröltä yhtään kinnaa.

Funktionaalisuus. Hanki talvea vastaan sellainen panssari, joka on sopiva talvitakki just sun elämään. Mulle itselle tärkeitä ominaisuuksia noiden edellä mainittujen yksityiskohtien lisäksi ovat sporttisuus ja käytännöllisyys. Liikun aika paljon ulkona, en istu autossa juuri ollenkaan enkä käy ”edustuslounailla”, joten mitään superfiiniä takkia en tarvitse eikä mun tarvitse pelätä, että takkini olisi liian kuuma. Oma elämä on vähän sellaista, että pientä itseaiheutettua kiirettä pukkaa koko ajan, ulkona ilma vaihtelee ja samassa takissa mennään töihin, kävelylle ja ruokakauppaan. Mulle sopiva takki on siis sporttinen, käytännöllinen ja säänkestävä. Sellainen takki, joka on nopea pukea päälle ja jonka kanssa ei tarvita ulos mennessä mitään muuta kuin kengät, pipo ja hanskat. Käsilaukkuakaan ei tarvita, kun kaikki kamat mahtuvat isoihin taskuihin.

Minulle sopiva talvitakki oli näköjään kaupan edullisimpia

Näissä talvisissa kuvissa näkyy oma valintani. Kävin valintakriteerieni kanssa Scandinavian Outdoorin valikoiman läpi ja löysin sen, joka täytti kaikki vaatimukset: Didriksons-merkin Erika-parkatakki. Se on vedenkestävä, tuulenkestävä, hengittävä ja päällä mukavan kevyt. Minulla on ollut aikaisemmin vastaavanlainen ulkotakki, joka oli todella, todella painava. Siksi yllätyin tämän takin keveydestä, tykkään! Erika-takissa on kolme isoa taskua, iso suojaava huppu tekoturkiskoristeella, pituus noin polviin asti ja mukavan väljä leikkaus ilman että lopputulos on makuupussi.

Mun takki on kokoa 40 (mittani 163,5 cm / 68 kg) ja kuvissa mulla on takin alla paksuhko villapusero ja kahdet housut. Takkia voi sisäpuolelta halutessaan säätää vyötärön kohdalta; siellä on kätevät kiristyskuminauhat. Ja eräs yksityiskohta lämmittää mieltä ja käsiä: hihansuissa on peukaloille rei’ät, eli jos on liikkeessä ilman käsineitä, takin hihansuut toimivat suojaavina hanskoina. Pieni yksityiskohta, josta olen nauttinut paljon. Erikan normaali hinta Scandinavian Outdoorissa on on 279 €.

Muutama muu varteenotettava talvitakki-idea

Erittäin varteenotettava kilpailija Erika-takille on Helly Hansenin Rigging-takki. Mietin todella pitkään tämän ja Erikan välillä. Tässä Helly Hansenin vedenpitävässä takissa on sellainen hauska juju, että takki itse asiassa sisältää kaksi takkia. Sopiva talvitakki moniin olosuhteisiin! Päällitakki on tuulen ja sateenpitävä kuori. Vuoritakki on paksumpi ja pitää lämpimänä. Kumpaakin takkia voi käyttää erikseen – eli tässä on yhden takin hinnalla kevät-, talvi- ja syystakki (ja islantilainen kesätakki) samassa. Ainoa syy miksi päädyin lopulta tuohon Erikaan on niinkin syvällinen kuin väri. Hahaa! Helly Hansenin Rigging-takkia saa mustana ja sinisenä, ja niistä ei kumpikaan ole minun suosikkivärejä. Vihreästä taas tykkään tosi paljon (kesän ulkoilutakkini on tätä samaa sävyä), ja siksi tuo Erika-takin vihreä tuntui heti omalta. Jos musta tai tummansininen on sun lemppari, kannattaa tsekata tuo Helly Hansenin takki. Sen normaalihinta Scandinavian Outdoorissa on 350 €.

Sitten se, minkä ulkonäkö ja pakkaspäivien käytettävyys hurmasi mut ihan täysin. Fjällrävenin pitkä Expedition-untuvaparka kirkkaanpunaisena olisi ihana pirteyspilleri talvea vastaan. Pinta- ja vuorikangas ovat kierrätettyä polyamidia ja untuva jäljitettävää hanhenuntuvaa, eli lintuja ei missään nimessä kynitä elävinä. Älyttömän kaunis ja todella lämmin talvitakkien talvitakki. Mutta mä en uskalla ostaa untuvatakkia näihin Islannin sadekeleihin… Takin normaalihinta Scandinavian Outdoorissa on 639 €

Jos etsit talvitakkia urheiluhommiin, kannattaa suosia lyhyempää mallia. Jos olisin vailla takkia talvilenkkeilyyn ja hiihtoladulle, harkitsisin luultavasti tätä Haglöfsin Rapid Mimiciä. Minulla on jo tämäntyylinen kevytuntsa – se keltainen toppatakki joka näkyy päälläni monissa ulkosporttikuvissa – ja se on ihan hitsin hyvä! Kevyt päällä, lämmin ja huppu suojaa tukevasti niskaa, kurkkua ja päätä. Takki on syönyt tekokuitua, eli tämä kestää paremmin kastumista kuin untuvatakki. Hintaa tällä sporttisella takilla on vähän vajaa 220 euroa.

Näiden neljän lempparin lisäksi Scandinavian Outdoorin valikoimassa on iso tukku muitakin talvitakkeja. Alekoodilla satu15 saat 15 prosentin alennuksen kaikista takeista sekä verkkokaupassa (käytä koodia ostaessa) että myymälöissä (mainitse koodi kassalla). Alekoodi on voimassa 15.11. asti.

Vinkki verkko-ostajille: jos pystyt, vähennä pakettisirkusta

Yksi pieni tärppi verkkokauppaostoksille: sopiva talvitakki on melko helppo löytää sovittamatta. Tsekkaa kyseisen mallin kokotaulukko ja löydä mittanauhan avulla oma koko. Mutta jos et mittaamisenkaan jälkeen ole ihan varma koosta ja satut asumaan paikkakunnalla, mistä löytyy Scandinavian Outdoorin myymälä, tilaa takki verkkokaupasta (varmistat saatavuuden), mutta tilaa nouto lähellä sinua olevaan myymälään. Näin voit sovittaa verkosta ostettua takkia ja vaihtaa sen saman tien, jos tarve vaati. Näin vältetään turhaa pakettien edestakaista lähettämistä, mikä säästää paitsi sun omaa aikaa, myös ympäristöä.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

The post Näin löytyi sopiva talvitakki appeared first on Satu Rämö.

Mä en meinannut kehdata julkaista tätä kirjoitusta. Olen hautonut tekstiä muutaman päivän, eikä se kehtaamisen tunne ole hirveästi päivien myötä vahvistunut. Miksi sitten painoin julkaise-nappulaa? Koska näistäkin fiiliksistä on välillä kiva puhua. Tuli sellainen avautumistarve-fiilis, että olisipa mukavaa jaapattaa hetki arjen tylymmistä puolista. Joten eiköhän aloiteta!

Juuh elikkäs. Pakko myöntää, että nyt alkaa olla aivot vähän maitohapoilla. Tämä on ollut semmoinen hirvittävän korkean sykkeen syksy. Lenkit olen vetänyt matalilla sykkeillä, mutta kaikki muu on tehty mittarit punaisella. Eikä oikeastaan edes vain syksyn ajan, vaan tämä hemmetin samperin vuosi on ollut samannlaista lentoa, sieltä ihanasta koronakeväästä alkaen.

Työpäivät venyvät kymmentuntisiksi ja yli, hommat valuu viikonlopuille ja jos herään johonkin ääneen tai viereen kömpivän kuopuksen tuhinaan aamukolmen jälkeen, en enää saa unta. Aivoille on aamu, ja valot syttyvät toimistoon, vaikka makuuhuoneessa on vielä säkkipimeää. Aivan turha yrittää siinä ajatusmyrskyssä enää nukahtaa. Neljän tunnin yöunien jälkeen olen tietysti ihan romuna, joten käyn toimistolla tekemässä jotain ei-niin-paljon-ajattelua-vaativaa-työtä, tulen kotiin vetämään lounaan ja pariin tunnin päikyt puoliltapäivin. Tuo tauko pelastaa iltapäivän, mutta vaikeuttaa nukahtamista illalla. Ding-dong. Näitä unisekoiluja tulee pari kolme kertaa kuussa. Kun lapset lopettaa yöheräilyn, sitä huomaa vaeltelevansa aamuyön tunteina remonttiromun seassa olohuoneessa ihan vaan itsekseen.

Eihän tämä tilanne tullut mitenkään yllätyksenä. Ihan hyvin tiedän, miksi ollaan nyt tässä missä ollaan ja miten tässä kävi näin. Tuli korona ja yhtäkkiä kaikki työt loppuivat ja muutamat asiakkaat jättivät laskut maksamatta. Kassakriisin kolkutellessa ovea ei auttanut kuin keksiä uutta myytävää, lähteä myymään ja toivoa parasta. Sekin kiritti, että samaan aikaan puolison, joka teki töitä matkailualalle, työt loppuivat. Ajattelin, että saatana sentään, tehdään nyt sitten kahden edestä töitä seuraava vuosi. Köyhäileen en rupee, ellei ole pakko. Jos kukaan ei osta mitään, mitä firmallani on myydä, sitten täytyisi miettiä homma uusiksi ja yrittää hakea vaikka työttömyystukea. Ajattelin, että myyntihousut jalkaan vaan, kyllä mä tähän pystyn, katsotaan vaikka.

Ja pystyinhän mä.

Aloin myydä ihan kreisinä kaikkea, mitä osaan ja sanoin kaikkeen joooooo. Ja yllätyin, kun ne kaikki tarjoukset menivät läpi. Osan kanssa pienellä vänkäämisellä, osa sukkana (jep, aika nostaa hintoja – en vain ole tänä vuonna ehtinyt edes kunnolla ajatella asiaa omalla kohdallani).Koko vuoden aikana taisi tulla kolme hylsyä. Yksi homma kaatui siihen, että asiakkaalla ei ollut rahaa. Toinen siihen, että olen Islannissa ja asiakas Suomessa. Kolmas siihen, että aikataulu oli järjetön jopa mulle.

Kaveri kysyi pari viikkoa sitten, että kuinka paljon tänä vuonna tulee liikevaihtoa. Oli pakko vastata, ettei hajuakaan. Kun matkailuun liittyvät projektit tipahtivat pois paletista, loppuvuoden myynti notkahti noin 100 000 euroa. Se mitä sen jälkeen on tapahtunut – ei pienintäkään käryä. En ole ehtinyt katsoa. Olen vain tehnyt. Loppuviikosta kirjanpitäjäni soitti ja kertoi, että firmani saa veronpalautuksia, koska yritykseni on maksanut viime vuoden voittoon perustuen ennakkoon liikaa veroja. ”Tänä vuonna on tota laskutettavaa ollut vähemmän.”

No niin kai, kun ne on kaikki viime kuukausien laskut on täällä mun järjestelmässä odottamassa sitä päivää, että ehtisin survoa ne laskutusjärjestelmään! Voi luoja, miten hölmö tilanne. Olkoonkin, että on tilapäinen. Kassakriisi se on sekin, että rahaa ei tule sisään, kun yrittäjä ei ehdi kirjoittaa laskuja.

Onhan näitä pitkiä työpäivä paiskittu ennenkin, mutta tässä tämänvuotisessa tilanteessa on väsyttävintä ollut järjetön määrä kaikkea uutta ja korona-ajan tuomat kaikki muutkin muutokset. Kaiken uuden, kuten noiden verkkokurssien, opetteluun meni toki aikaa, mutta enemmän verotti se uusien tekniikoiden ja sisällöntuotannon opettelu. Ei mulla ollut hajuakaan, miten joku verkkokurssi tehdään. Kuinka tehdä video, jossa on mukana esitys? Mikä mikki? Mihin se kiinnitetään? Miten videoita leikataan? Kuinka niihin lisätään tekstit? Piti pikkuhetki räveltää ja kokeilla. Koska eka kurssi myi täyteen parissa viikossa, piti tietysti tehdä lisää. Se että on kysyntää, mutta ei mitään myytävää, on minusta yhtä tyly tilanne kuin se, että on tarjontaa, mutta kukaan ei osta. Kettusen Hannen kanssa yhdessä tehty Myynninmurtajat osoitti taas sen, että vaikka on megadead ja aikaa puoli minuuttia, loistavan kollegan kanssa kaikki onnistuu paljon paremmin, mitä uskalsi odottaa.

Olin aikatauluttanut tälle vuodelle viiden (!!) kirjan ilmestymisen. Vuoden mutseista tehtiin äänikirjat, Unelmaduunarin tilipäivä kirjoitettiin Valtarin Hannen kanssa käytännössä viime vuoden puolella ja kollegani Mirjamin kanssa tekemäni Kynä-kirja ja sen harjoituskirja syntyivät omalta osaltani tämän vuoden alussa. Sitten aloitin sen seuraavan Islanti-kirjan kirjoittamisen, jonka käsiksen eka versio on kahta viikkoa vaille valmis. En ole suuruudenhullu, tai ainakin luulen että en ole. Enhän mä olisi ikipäivänä ottanut tällaisia kirjoitusurakoita, jos olisin etukäteen tiennyt, millainen vuosi tästä kaiken kaikkiaan tulee. Kirjoittaminen on hemmetin kivaa, joten siitä pitäisi pystyä nauttimaan ja siihen, että siitä pystyy nauttimaan, tarvitaan vähän enemmän aikaa kuin nyt. Onneksi käsis käsitellään vasta ensi vuoden puolella ja silloin mulla on aikaa. (Juu-u, ihan oikeasti!). Jos kustantaja luet tätä, niin eipä stressiä; homma on hanskassa ja dedis pitää

Ei tässä kirjoituksessa ollut oikeastaan mitään sen isompaa pointtia, kuin että olisi tämän vuoden voinut varmaan fiksumminkin vetää. Polttaa enemmän rauhoittavia tuoksukynttilöitä eikä kynttilää molemmista päistä plus sulattaa liekinheittimellä steariinia kynttilänkyljistä. Ois voinut joogata enemmän, nukkua paremmin ja laskuttaa vähemmän. Mutta mä nyt valitsin näin ja olen tyytyväinen, että tämä tuli tehtyä. Selvitty on ja vähän koville otti. Vielä olisi neljän viikon puristus edessä ja sitten tipahtaa meikäläisen kahvakuula, mutta toivottavasti ei varpaille.

Ihanaa, että tämä 2020 on kohta ohi. En varmaan ole ainoa, joka ajattelee näin. Ja tiedän, että on monia, joille tämä vuosi on ollut vieläkin vaikeampi ja ihan oikeasti todella, todella vittumainen. Nämä omat ajankäyttöongelmani ja töiden alle hautautuminen ovat isossa kuvassa kuitenkin ihan kärpäsen ininää. Uskaltaiskohan sitä toivoa, että 2021 olisi piirun verran helpompi? Kyl se on!! Toivotaan, että kärpäsetkään eivät inise.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

The post Taitaisi vähän väsyttää appeared first on Satu Rämö.

Mainos: Kumma-kustannus

Pieni sneak peak meidän makuuhuoneeseen ja lasten tarinanurkkaukseen! Meillä on nyt kolmatta kuukautta remontti menossa uudessa talossamme. Kellariin on tehty uusi pyykkitupa ja hieman myöhemmin eli varmaankin joskus 2030-luvulla (!) sinne rakennetaan harrastushuone. Keskikerroksessa on työmaa tällä hetkellä suurimmillaan: alakerran kaikki ikkunat on vaihdettu, pariovet tulevalle terassille asennettu, keittiö purettiin ja uusi nousee pikku hiljaa. Kun keittiö on saatu valmiiksi, remontoidaan olohuoneet. Yläkerrassa on neljä makuuhuonetta ja pieni kylpyhuone. Ennen kuin aloitimme isompaa remonttia, kunnostimme yläkerran makuuhuoneet pintapuolisesti. Huoneet maalattiin, rakennettiin muutamia hyllyjä ja vaihdettiin rappusten yläpäässä oleva kaide. Suurin rakennustyö tehtiin meidän aikuisten makuuhuoneeseen. Kaupoista ei löytynyt juuri sellaista sänkyä, mitä etsimme, joten puolisoni rakensi sen itse.

Halusimme sängyn, joka olisi tavallista sänkyä korkeampi. Halusimme nähdä sängystä merelle ja makuuhuoneen ikkuna on aika korkealla, joten tavallinen sänkykorkeus ei olisi riittänyt. Lisäksi toiveemme oli jollain tempulla saada sängyn yhteyteen säilytystilaa, koska makkarimme on niin pieni, että sinne edes survomalla mahdu vaatekaappia. Aloimme miettiä, että mitä jos sängyn päädyn ja sängyn alapuolen käyttäisi säilytystiloina? Mitä jos. Siitä se sitten lähti.

Puoliso osti kaksi puista laatikostoa huonekalukaupasta, haki puutavarakaupasta kaikennäköisiä lautoja ja rimoja ja rakensi sängyn noiden kahden laatikoston päälle. Laatikostot ovat sängyn jalkopäädyssä, tyynypäädyssä sänky on kiinnitetty seinään. Sängyn vierelle syntyi jakkarat ja seinälle kiinnitetyt neliönmuotoiset yöpöydät, jotka molemmat vaativat vielä maalaamista. Sängyn alapuolelle jäi yllättävän paljon säilytystilaa! Siellä on säilytyslaatikoissa ja -pusseissa kaikki kotitaloutemme varapeitot, petivaatteet ja osa ulkovaatteista. Sängyn alle jäi itse asiassa niin paljon tilaa, että lapset toivat sinne omatoimisesti kasan vilttejä, ylimääräisiä peittoja, koristetyynyjä, yhden lukulampun ja ison kasan kirjoja. Siitä tuli lukupaikka, kirjamaja, satuluola – lempitsillauspaikalla on monta nimeä. Onpahan sinne kannettu jo piirustusvälineetkin ja kasa paperia.

Lapset kömpivät sängyn alle lukemaan ja piirtämään etenkin viikonloppuaamuisin, kun me aikuiset haluamme nukkua pidempään, mutta he itse ovat jo hereillä. Iltaisin ennen nukkumaanmenoa lapsista on kiva rauhoittua hetki omassa pesässään. Minä en itse sängyn alle oikein taivu lukemaan, joten usein meillä on täällä mimmejä kahdessa kerroksessa. Minä luen sängyssä, ja lapset ovat kirjojensa kanssa sängyn alla.

Hyviä lastenkirjoja jopa 50 %:n alennuksella jouluun asti

Jyväskylässä sijaitseva lastenkirjakustantamo Kumma on julkaissut tänä vuonna useita mielenkiintoisia ja laadukkaita lastenkirjoja. Te jotka seuraatte minua Instan stooreissa, olette ehkä nähneet minun ja Pampulan pelaavan Pomenian tunneseikkailukorteilla ja lautapelillä iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Nuo Pomenian tunneseikkailukortit, kirjat ja lautapeli ovat Kumman kustantamia.

Tunnetaidoista tunnetun Fanni-sarjan kirjoista tutustuimme lähemmin kirjaan Fanni ja levoton tiikeri. Kirja jakautuu kolmeen osaan. Ensin on itse tarina levottomasta Ralf-tiikeristä, joka odottaa malttamattomana tulevaa leijonalauman kokoontumista. Kuinka hillitä kasvava levottomuus ja jännitys? Kuinka kestää se, kun jännittää niin paljon että tuntuu ihan pakahduttavalta? Tarinan jälkeen tulee tietokirjaosio lasten tunnetaidoista, joka on suunnattu siis lasten vanhemmille. Tämän kirjan faktaosuudessa käsitellään rauhoittumisen taitoja. Sopi kuin nenä päähän vilkkaalle kuopukselle Kokeilimme yhdessä Pampulan kanssa kenguruhengitystä ja sen rentouttavaa vaikutusta. Faktaosuuden jälkeen kirjassa on tunnetaitoharjoituksia tehtäväksi sekä lapsille että aikuisille. Fanni ja levoton tiikeri on hyödyllinen monitoimikirja kaikille, jotka ovat kiinnostuneita lisäämään tietoutta tunnetaidoista ja tuomaan tunnetaitokasvatusta omaan vanhemmuuteen. Sopii parhaiten 4–7-vuotiaille. Fanni-kirjojen tekijät Julia Pöyhönen ja Heidi Livingston ovat lasten kehitykseen ja vanhemmuuden tukemiseen erikoistuneita psykologeja. 

Roosa ja jännittävät seikkailukartat kertoo Roosasta, joka haluaa isona tutkimusmatkailijaksi. Hän alkaa piirtää karttoja tulevaisuuden matkojaan varten. Kirjassa on yksityiskohtaisia hauskoja karttoja, seikkailua ja löytämisen riemua. Tämä kolahti tosi paljon kymmenvuotiaaseen esikoiseen, joka rakastaa ystävänsä kanssa kierrellä koulun jälkeen heidän yhteisiä salapaikkojaan ja tehdä aarrekarttoja lähimaastoon. Viisivuotiaalle tämä oli mielestäni vähän liian monimutkainen teos, mutta erittäin passeli vähän vanhemmille, pienille seikkailijoille. Roosa ja jännittävät seikkailukartat on käännöskirja. Sen on kirjoittanut Deborah Marcero, kirjan on kääntänyt Mari Nurminen. Käännös on muuten mielestäni tosi tasokas, pakko erikseen mainita tästä!

Sitten Pampulan suosikki näistä kolmesta: Mörri hanhiemona (kirjoittanut Ryan T. Higgins, kääntänyt Raija Rintamäki). Tässä kuvapainotteisessa kirjassa seikkailee semiärsyyntynyt Mörri-karhu, joka rakastaa syödä kananmunia. Eräänä päivänä nuo kananmunat kuitenkin ehtivät kuoriutua ennen ruokailua, ja pikkutiput luulevat Mörriä äidikseen. Vitsi on yksinkertainen, mutta kantaa koko kirjan läpi. Äreä Mörri ja lauma suloisia pikkutipuja. Loppuratkaisu kruunaa koko iloittelun. Vahva suositus tälle.

Täältä löytyy nämä tässä mainitsemani Kumman lastenkirjat ja joukko muitakin kirjoja erityisen hyvään hintaan. Niistä on kaikista luvattu seuraajalleni hyvin antoisa alennus; osta suoraan kotimaiselta kustantajalta jopa puoleen hintaan. Kampanjahinnat ovat voimassa 22.12. asti. Postikulut Suomessa kuuluvat hintaan.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

The post Hetkiä sängyn alla appeared first on Satu Rämö.

Tiedoksi sinulle, joka luet tätä tekstiä joskus hamassa tulevaisuudessa, kun tehtaat pyörivät tekoälyllä ja pakettimatkat tehdään Saturnukseen. Juuri nyt tätä kirjoittaessani eletään vuotta 2020 ja Suomessa on noin kaksikymmentä vuotta valmisteltu tasa-arvoisempaa vanhempainvapaamallia.

Kahden vuosikymmenen aikana on pidätetty odotuksesta niin paljon hengitystä, että olemme vähentäneet CO2-päästöjä huomattavasti. Siinä ne hyvät uutiset sitten olivatkin. Mitään ei ole vielä tapahtunut. Noin sata komiteaa, keskusteluryhmää ja seminaaria on pidetty, mutta aina kun joku huutaa kovaan ääneen PERHEILTÄ EI SAA VIEDÄ ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUTTA, VANHEMPIEN PITÄÄ SAADA ITSE PÄÄTTÄÄ KUKA JÄÄ KOTIIN HOITAMAAN (äiti) LASTA, komitea jäätyy, kahvit jäävät kuppeihin ja kaikki palaavat koteihinsa. Jakamaan niitä vanhempainvapaitaan parhaaksi katsomallaan tavalla.

Jepsulis. Luin eilen Islannin paikallisuutisista, että ensi vuoden alusta tulee voimaan uusi vanhempainvapaasäännös, jonka ansiosta vanhempainvapaat menevät puoliksi. Vanhempainvapaa kasvatetaan nykyisestä kymmenestä kuukaudesta kahteentoista kuukauteen. Ja se jaetaan vanhempien kesken puoliksi. Isät saavat kuusi kuukautta, äideille kuusi kuukautta. Siellä on toki pieni joustomahdollisuuskin. Vanhemmat saavat treidata toiselle YHDEN kuukauden omasta vapaastaan. Mutta vain yhden.

Jos isä ei voi

• a) jättää yritystään kun on niin ahkera ja korvaamaton yrittäjä
• b) jäädä pois töistä kun hänellä on niin kamalan vaativa työ
• c) äitin nyt vaan kuulu olla kotona koska hän on se ensisijainen vanhempi nyt ja aina ja kiintymyssuhde

se isän vanhempainvapaa jää käyttämättä. Hupsista vaan ja se viisi kuukautta katosi kuin savuna ilmaan. Puff. Jos äiti haluaa olla lapsen kanssa kotona yli oman vanhempainvapaansa, sen voi tehdä ottamalla palkatonta vapaata. Se on mielestäni täysin oikein: yhteiskunnan ei kuulu maksaa sellaisten rakenteiden ylläpitämisestä, jotka eivät edistä tasa-arvoa.

Jos haluatte tietää lisää tästä Islannin vanhempainvapaamallista, suosittelen lukemaan kirjoittamani kirjan Islantilainen kodinonni. Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan  ammattijärjestö Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen kertoi Instassaan tilanneensa kaikille suomalaisministereille tämän kirjan joululahjaksi. Mahtavaa!

”Tilasin 15 kappaletta Islantilainen kodinonni -kirjaa Valtioneuvostoon ministereille joululahjaksi. Katso kun ei tää tästä tunne etenevän tää tasa-arvohomma täällä Suomessa. Täytyy ottaa kovat aseet käyttöön.”

Se oli kuulkaa kaikkien aikojen paras lukijapalaute!

Jos et jaksa koko kirjaa lukea, täältä löytyy asiaa aiheesta tasavertainen vanhemmuus. Aika monta juttua aiheesta on näemmä päässyt kertymään!

Eli terveisiä sinne tulevaisuuteen. Minä jään nyt mielenkiinnolla odottamaan Suomen tilanteen kehittymistä, mutta en enää valitettavasti pysty pidättämään hengitystäni. Alkaa sattua liikaa päähän.

The post Vanhempainvapaat puoliksi appeared first on Satu Rämö.

Mainos: Biodelly

Black Fridayn ostoskiima on taas täällä. Ja minäkin tässä kaupallisessa yhteistyössä nyt nostan Black Friday -tarjouksia luonnonkosmetiikkakauppaan Biodellyyn. Eli: Olenko vastuullinen kuluttaja? En kuulkaa usko, että aina olen. Haluaisin olla, mutta se ei ole aina niin helppoa. 

Mun oma motivaatio vastuulliseen kuluttamiseen kumpuaa siitä ajatuksesta, että kaikkien pitäisi saada se, mikä heille kuuluu. Kenenkään ei pitäisi joutua tekemään yhtään mitään ilmaiseksi, naurettavan pienellä korvauksella, vaarallisissa työolosuhteissa tai saastuneessa ympäristössä sen takia, että joku ylempänä ruokaketjussa oleva saa itselleen muita isomman potin.

Yhäkin niin vain tapahtuu. Se viiden euron hintainen teepaita on kuluttajalle halpa, mutta sen halvan teepaidan maksaa aina joku. Yhtälailla se teepaita voi maksaa 350 euroa ja sen niskalapussa on jonkun hienon brändin nimi, mutta tekijä saa siitä itselleen tasan yhtä vähän palkkaa. NE kaksi teepaitaa saatetaan jopa tehdä siinä samassa tehtaassa, toiseen pistetään vain pikkasen brändilisää päälle.

Teepaidan tilalle voi vaihtaa melkein minkä tahansa hyödykkeen. Osa tavarasta valmistetaan kestävällä tavalla, osa ei. Osa palveluista tehdään vastuullisesti, osa ei. 

Mitä enemmän me kuluttajat suosimme vastuullisia vaihtoehtoja, sitä enemmän niitä meille tarjotaan. Ja tämä on se syy, miksi mä halusin tehdä kaupallisen yhteistyön nimenomaan Black Fridaynä. Maailma muuttuu vastuullisemmaksi, kun teemme vastuullisempia valintoja ja suljemme pois ne, jotka eivät ole vastuullisia.

Näin kuluttajan näkökulmasta vaikeinta tässä ”osta vastuullisesti niin lisäät vastuullisuutta” -ikiliikkujassa on se, että aina ennen ostamista pitää ottaa selvää tuotteen vastuullisuudesta. Helppoa? Ei tosiaan! Vastuullisuusdatan analysointi ei ole kovin helppoa. Tietoa on tarjolla hirvittävän paljon, sitä pitäisi vertailla ja arvioida sen relevanttiutta ja luotettavuutta. Ei ole ihan iisi piisiä.

Kosmetiikkajutuissa luotan luonnonkosmetiikkaan, koska tiedän, että luonnonkosmetiikan valmistuksen ytimessä on ottaa huomioon ympäristöystävällisyys ja eettisyys koko tuotteen elinkaaren aikana, raaka-aineiden tuottamisesta tuotepakkauksen hävittämiseen. Aito luonnonkosmetiikka ei sisällä mitään muoviperäistä eikä tuotteita testata eläimillä.

Kohtuullisuus on vastuullisuuden teko.

Vaikka ”vastuullinen huulipuna” on muoviton, biohajoava ja vastuullisesti valmistettu, ei ole vastuullista ostaa ämpärillistä vastuullisia huulipunia, koska yksi ihminen ei tarvitse kerralla seitsemääkymmentä huulipunaa. Kohtuullisuus on vastuullisuuden teko. Allekirjoitan Biodellyn vastuullisen kuluttamisen ohjenuoran täysin:

• Tunnista tarpeesi.
• Osta kotimaiselta yritykseltä, jonka kanssa jaat samat arvot.
• Suosi kosmetiikkavalinnoissa luonnonkosmetiikkaa.
• Ota valintojen edessä yhteyttä asiakaspalveluun ennen ostopäätöstä – näin saat tukea ja vähennät turhaa kulutusta.

Luonnonkosmetiikkakauppa Biodellyn Black Friday -kampanja on käynnissä 27.–30.11. Tuolla ajanjaksolla kaikki Biodellyn tuotteet ovat 20 prosentin alennuksella ja joka päivän on spessutarjouksia.

Elikkäs. Älä osta mitään turhaa paskaa. Älä osta hyvääkään, jos et tarvitse. Keskitä, jos voit – se tarkoittaa vähemmän edestakaisin lähettäviä laatikkoja. Osta tarpeeseen, ennakoi.

Muutama tuotesuosittelu:

Tähän loppuun muutama kiva tuotevinkki Biodellyn valikoimasta. Ekana tuo mainio hiustenhoitosarja, joka on musta loistava esimerkki siitä, että vastuullisuus ja hinta eivät tosiaan aina kulje käsi kädessä kurvia ylöspäin.

Unique on edullinen luonnonkosmetiikkasarja Tanskasta. Talvisin pipojen alla tukka usein sähköistyy ja kuiva päänahka kutisee. Hiuspohjan ihokin kaipaa kosteutta, ja Uniquen hiustuotteet jeesivät tässä. Ne sisältävät luonnonkukista ja kasveista peräisin olevia hoitavia ja kosteuttavia uutteita ja öljyjä sekä luomuheraa, joka vahvistaa, suojaa ja elvyttää hiusta.

Uniquen tuotteilla on seuraavat sertifioinnit: Ecocert, Cruelty free international (eläinkokeettomuus), Tre-for 100% (tuulienergia). Pakkauksissa ilmoitetaan selkeästi eri sertifiointien osuudet tuotteesta.

Aquis-hiusturbaani on aquitex-materiaalista valmistettu pyyheturbaani, joka imee kosteutta nopeasti ja nopeuttaa hiusten kuivumista. Märät hiukset ovat alttiimpia vahingoittumaan kuin kuivat hiukset, siksi märkien hiusten tiukka kääriminen rouheaan froteepyyhkeeseen voi tehdä hiuksille huonoa.

Edullinen BeOnMe -luonnonkosmetiikkasarja on 100 %:sti vegaaninen ja tuotemerkillä on Ecocert Organic Cosmetic -sertifikaatti. Tuotteiden pakkausmateriaali on kierrätetty. BeOnMen kosteuttavan kasvonaamion hinta&laatu-suhde yllätti meikäläisen erittäin iloisesti. Noin kymmenen euron kasvonaamio tuntui tällaisen nelikymppisen iholla mukavan tymäkältä. Vinkki viitonen muuten kaikille muillekin kuivaihoisille: minä sekoitan etenkin näin talvella kasvonaamiovoidetta kasvoöljyyn, levitän illalla kasvoille ja annan olla yön yli enkä huuhtele aamullakaan. Iho on seuraavana aamuna todella pehmeä ja hyvinvoiva.

The post Vastuullinen kuluttaminen ja Black Friday appeared first on Satu Rämö.

Mainos: Tammi

Palataanpa reilu kymmenen vuotta ajassa taaksepäin. Muistan erittäin hyvin, kuinka silloin vannoin kautta kiven ja kuusenkannon, että sitten kun oma lapsi syntyy, meille EI TULE MITÄÄN PRINSESSAHOMMIA. Hahaa, no siinähän kesti muistaakseni tasan kaksi vuotta, kun meidänkin kodin kaapeista löytyi ensimmäiset Lumikki-asut, viitat ja tiarat. Kaverit kantoivat omille lapsilleen pieneksi jääneitä rooliasuja ja leluja ulko-ovesta sisään eteiseemme säkkikaupalla – ja tiedän, että olivat salaa onnellisia kun pääsivät glitteriansoista eroon. Ja meidän molemmat lapset niistä vuorotellen tietysti ihan fiiliksissä.

Ajattelin sitten, että olkoon. Ne tykkäävät leikkiä näillä hörhelöillä, en jaksa vääntää. Ja olinhan itsekin katsonut lapsena Pienet Merenneidot, Tuhkimot ja muut Disney-leffat niin moneen kertaan, että suosituimmista VHS-kaseteista katkesi lopulta nauha. Sitä paitsi leikkiväthän ne muillakin asioilla: astioilla, muoviämpäreillä, autoilla, simpukankuorilla, ongintapeleillä, pehmoleluilla, vesipyssyillä, nukeilla, muovisilla eläimillä. Joten, kyllä. Kyllä meillä on leikitty myös prinsessaleikkejä.

Islannissa alkoi näkyä Disney+-palvelu syksyllä, ilmeisesti samaan aikaan kuin Suomessakin. Sieltähän me on katsottu yhdessä jo vaikka mitä. Mä itse muistan parhaiten Pienen Merenneidon ja me katsottiinkin siksi se minun toiveestani ensimmäisenä. Osaan nimittäin vieläkin sen vuodelta 1989 peräisin olevan piirretyn vuorosanat ulkoa.

Katsohan nyt, mitä tää on? Kaunis se on, vaan niin tuntematon. Minulla kaikki jo on….

Meidän tytöille mieleenpainuvimpia noista Disneyn leffoista ovat olleet Frozenin ykkös- ja kakkososa. Katsoimme nekin Disney+:sta syksyllä. Frozenit! Ahh. Ei mitään ullakontuoksuista rakkaustarinaa ja keskeisiä ”tosi rakkauden suudelmia”, vaan ristiriitainen kesästä haaveileva lumiukko, sisarusten välinen ihmissuhde, aktiiviset naispäähenkilöt ja ihmisen sisäisen maailman ja ulkoisen maailman odotusten väliset ristiriidat. Frozenia on levollista katsoa feministinkin silmin.

Prinsessasatujen keskinäinen vertailu on tietysti epäreilua, koska Frozen on 2000-luvun lapsi. Lumikki taas on maailman ensimmäinen pitkä piirroselokuva. Walt Disneyn tuottama Lumikki ja Seitsemän kääpiötä tuli elokuviin vuonna 1937. Tottakai elokuva on ihan erilainen kuin se, joka valmistui kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin, #metoon aikakaudella. Maailma on aika erilainen nykyään kuin ennen toista maailmansotaa. Walt Disney on itse todennut piirroselokuvista seuraavaa (tämä lainaus on peräisin teoksesta Walt Disney: Elämänkerta, joka suomennettiin vuonna 2001):

Piirrosfilmin ensimmäinen velvollisuus ei ole kuvata tai jäljentää todellista toimintaa, tai asioita kuten ne todellisuudessa ovat, vaan luoda elämän ja toiminnan karikatyyri; kuvata valkokankaalla asioita, jotka ovat vilahtaneet yleisön mielikuvituksessa; saattaa eloon sellaisia unikuvitelmia tai mielikuvituksen tuotteita, joita me kaikki olemme ajatelleet tai joista me olemme luoneet erilaisia kuvia elämämme aikana.

Walt Disney

Walt Disney kuoli kuutisenkymmentä vuotta sitten, mutta onhan tuo ajatus edelleen validi. Piirroselokuvat – elokuvat ylipäätään – ovat fantasiaa. Ne kertovat jotain siitä maailmasta, missä ne ovat syntyneet, mutta ne eivät kerro, miten asioiden pitäisi olla.

Muutama vuosi Lumikin jälkeen valmistui Bambi. Seuraava iso hitti oli Tuhkimo, joka nähtiin elokuvateattereissa 1950-luvulla. Sarjoja, elokuvia, lyhytelokuvia, kirjoja, oheistuotteita. Kaupallisia floppeja mutta vielä enemmän kaupallisia menestyksiä. Kansainvälinen viihdejätti jakaa taatusti mielipiteitä, mutta samaan aikaan se on luonut paljon seikkailua, saanut meidät kokemaan iloa, jännitystä, surua, pelkoa, riemua. Luultavasti enemmän kuin mihin kukaan toinen viihdealan brändi on pystynyt.

Tammi julkaisee Suomessa Disney-kirjat

Suomessa Disneyn kirjoja julkaisee nykyään Tammi. Saimme myöhäissyksystä luettavaksi laatikollisen Disneyn, Marvelin ja Pixarin lastenkirjoja (Marvel ja Pixar ovat osa Disneytä). Valikoima on jäätävän kokoinen: isoja kirjoja, pieniä kirjoja, äänikirjoja, e-kirjoja, värityskirjoja… Tuntuu, että vaikka valitsin tutustuttavaksi vain ihan muutaman, niitä tuli silti valtavan paljon. Pienille lapsille, varttuneemmille lapsille, ääneen luettavaksi ja lapselle itse luettaviksi. Kirjoitin muutamasta kirjasta ylös omia ajatuksiani.

Mainitsin tästä havainnostani jo instankin puolella mutta haluan sanoa sen nyt vielä täälläkin: käännökset ovat kaikissa näissä nyt lukemissani kirjoissa todella tasokkaita. Nimikkeitä ilmestyy vuositasolla todella paljon ja kiire on varmasti käännös- ja editointiporukalla melkoinen. Yllätyin, miten pieteetillä nämä oli tehty. Suomen kielen ystävä kiittää

Disneyn kultainen prinsessakirja on osa Tammen kultaiset kirjat -sarjaa. Kirjassa on tiiviissä muodossa (isot kuvat, vähän tekstiä) kymmenen klassisinta Disneyn prinsessatarinaa, esimerkiksi Tuhkimo, Lumikki, Prinsessa Ruusunen ja rohkea naissoturi Mulan. Tämä kirja oli mun mielestä erityisen kiinnostava siksi, että tarinoita lukemalla näki niin herkullisesti aikakausien vaihtelun. Lumikin ja Mulanin naiskuva, toiminnan motiivit ja tarinoiden kohokohdat ovat keskenään aivan erilaisia. Tarinat ovat aikansa lapsia, ja lukemalla monta prinsessatarinaa peräkkäin sen huomaa helposti. Viisivuotias Pampula tykkää kuunnella näitä satuja ja lukee lyhyitä lauseita jo itsekin. Sopii tosi hyvin iltasatuluettavaksi pienille lapsille ja heille, jotka ovat juuri oppineet itse lukemaan.

Ja mitä noihin prinsessajuttuihin tulee – näemmä tämä aihe on mulle edelleen tärkeä, kun tekee mieli palata siihen tässäkin tekstissä näin usein…. Kyllähän niitä vanhoja tarinoita saa ja kuuluu analysoida, mutta toisaalta, niistä voi myös vain nauttia. Kyllä meillä on keskusteltu siitä, että oikeassa elämässä yksi pusu ei herätä ketään koomasta ja pohdittu, miksi Tuhkimoa kiusataan ja todettu, että on ihan syvältä hanurista sellainen toiminta. Mutta sitten. Aika usein meillä on myös vain katsottu näitä leffoja, luettu kirjoja ja syöty samalla poppareita.

Frozen 5 minuutin satuja. Tämä oli Pampulan ykkössuosikki näistä kirjoista. Kirja sisältää Frozen-fanille ja molemmat leffat nähneelle tuttuja tarinoita, mutta myös muutamia uusia, kuten esimerkiksi hauska satu Olafin sisaruksista. Nimensä mukaisesti tämän kirjan sadut ovat lyhyitä, kukin noin 5–10 minuutin mittaisia eli just passelia iltasatulukemista. Isot kuvat ja melko vähän tekstiä.

Samu Sirkan joulutervehdys on erityisesti ”joulukirja”. Kirja on syönyt monta tv:stä tutun Disney-jouluklassikon tarinaa. Samu Sirkan joulutervehdys on kuitenkin niin paksu ja runsas teos (yli 300 sivua), että tästä riittää luettavaa vielä rutkasti joulun jälkeenkin. Kirjassa ovat mukana mm. seuraavat tarinat: Kaunotar ja Kulkuri, Aristokatit ja Pinokkio.

Autot – 5 minuutin satuja noudattaa samaa konseptia kuin viiden minuutin Frozen-sadut, paitsi että tässä kirjassa aiheena liikkuvat prinsessojen sijasta autot. Meillä kotona tämä Pixarin piirretty ei ole ollut kovin suuressa suosiossa, joten tämän kirjan tutustuminen jäi kokonaan mun vastuulle. Kirjassa on 12 noin viiden minuutin mittaista satua, joissa Salama McQueen ystävineen seikkailee. Päristelyä ja autoja, mutta myös ystävyyttä ja kavereiden auttamista.

Marvel Kultainen supersankarikirja oli porukan yllättäjä. Kirja kirvoitti Pampulassa erittäin innostuneen vastaanoton. Ja Pampulan reaktio pääsi yllättämään minut. En osannut aavistakaakaan, kuinka hyvin hän tuntee Hulkin ja Hämähäkkimiehen. Minähän raaakaaastaaaan Hämähäkkimiestä! Kirja on suunnattu nuoremmille lapsille, sillä supersankaritarinat ovat melko lyhyitä ja ytimekkäitä ja kuvat suuria ja värikkäitä. Oma tietämykseni supersankareista on todella rajoittunut, joten tämä kirja tarjosi minulle kätevän oppitunnin eri supersankarien alkuperään, supervoimiin ja toimintaan. ”Peter Parker oli aivan tavallinen teinipoika, kunnes häntä puraisi radioaktiivinen hämähäkki.” No niin, nyt tiedän tämänkin!

Sudenpentujen käsikirja on näistä kirjoista se, joka on selkeästi suunnattu vanhemmille lapsille. Poimin tämän valikoimasta esikoinen (10 v) mielessäin. Hän rakastaa rakentaa majoja, etsiä aarteita, kehitellä viikinkitaisteluja kavereidensa kanssa rannalla (ovat rakennelleet puisia miekkoja oksista – kuinka söpöä!) ja tuunailla kaikenlaisia juttuja pahvilaatikoista ja tyhjistä tölkeistä ja pistää kasaan lankapuhelimia jogurttipurkeista. Sudenpentujen käsikirja on klassikko-opus kaikille pienille keksijöille ja luonnossa seikkailijoille. Kirjassa on ohjeet lähettimen tekoon, vinkkejä turvallisiin rantaleikkeihin, siellä kerrotaan kuinka tajuton elvytetään, annetaan vinkkejä piirtämisee, ohjeet paperilinnun taitteluun ja vaikka mitä muuta. Mahtava opus, jota jäin itsekin lukemaan ihan silkasta mielenkiinnosta.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

The post Prinsessa ja Hämähäkkimies sanoo hei! appeared first on Satu Rämö.

Mainos: Villa ja Peite

Pitkäaikaisimmat seuraajat ehkä muistavat sen kerran, kun toin 60 kiloa lampaanvilloja ja hevosenjouhia matkatavaroina Suomesta Islantiin? Ostin Helsingistä Reykjavikiin bisnesluokan paluulipun, koska sen turvin sai tuoda  paljon matkatavaraa. Olisittepa nähneet lentovirkailijan ilmeen Helsinki-Vantaan lentokentällä, kun nostelin muoveihin pakattuja petauspatoja, tyynyjä ja peittoja matkalaukkuhihnalle.

Ööh, nää taitaa mennä tuonne oversized luggage -hihnalle… Ja siis mitä nämä on??

Porissa valmistettuja sijauspatjoja, tyynyjä ja peittoja, minä vastasin.

Islantiin saapuessani tulli tietysti nappasi minut ja kärryyn pinoamani jättiläismäiset valkoiset kääryleet sivuun ja halusi läpivalaista epätavalliset matkatavarani.

Mitä ihmettä nämä oikein ovat?

Porissa valmistettuja sijauspatjoja, tyynyjä ja peittoja, minä vastasin.

Toin omat peitot mukana, koska ei tällaisia Islannista saa.

Tullimies ei varmaankaan tiennyt, missä on Pori. Hän pudisteli päätään jokseenkin eksyneen näköisenä ja läpivalaisi kääryleet. Ei löytynyt mitään laitonta, joten pääsin kapsäkkieni kanssa lähtemään. Puolisoni haki minut ja makuuhuoneeseen menevät tavarat meidän tila-autolla. Sinne ne menivät, tavaratilaan.

Tuosta episodista on nyt muutama vuosi aikaa. Ja edelleen olemme hitsin tyytyväisesti Porin Villan ja Peitteen tuotteet iholla joka yö.

Hengittävä, luonnonmukainen, myrkytön

Tutustuin vuosia sitten Villan ja Peitteen tuotteisiin blogeissa ja lehtijutuissa. Moni kehui niiden luonnonmukaisia, myrkyttömiä ja hengittäviä materiaaleja. Ei kuulemma tule kuuma kesällä, eikä kylmä talvella. Petauspatjoissa, peitoissa ja tyynyissä ei hikoiluta, sillä villa lämmittää ja hengittää.  En löytänyt vastaavia tuotteita muualta, joten hankin ne bisnesluokan liput.

Puolisoni on megayöhikoilija. Sen jälkeen kun hankimme kotiin Porissa valmistetut Villan ja Peiton tuotteet, hiestä ei ole jälkeäkään. Hiki ei jää enää pyörimään tyynyyn, vaan haihtuu ilmaan. Hyvin nukutun yön jälkeen tyyny on kuohkea, kuiva ja aivan yhtä miellyttävän tuntuinen kuin illalla nukkumaan käydessä.

Olemme huomanneet vieraissa paikoissa vierailla tyynyillä nukkuessa, että villatäytteinen tyyny säilyttää muotonsa paljon paremmin kuin keinokuitutäytteinen. Villatyynyissä säilyy sellainen tietynlainen ilmava kuohkeus, jonka pystyy palauttamaan tyynyä möyhentämällä. Ja tyynyn kokoa voi säätää villaa lisäämällä tai vähentämällä.

Luonnonmukaisuus, puhtaus ja kemikaalittomuus ovat olleet Villan ja Peitteen toiminnan ja tuotteiden perusta jo kauan ennen kuin vastuullisesta kuluttamisesta tuli mainstreamia.

Se näkyy tuotteissa ihan joka tasolla. Ehkä huomaatte näistäkin kuvista, että tyynyt eivät ole väriltään vitivalkoisia vaan hieman kellertäviä. Värisävy johtuu siitä, että päälikankaissa ei käytetä kemiallisia pehmennys- ja valkaisuaineita.

Villa ja Peite: suomalainen lampaanvilla hyötykäyttöön

Viime vuonna Porissa tapahtui lisää hienoja juttuja. Monivuotisen kehitystyön jälkeen Villa ja Peite lanseerasi Suomivilla-tuotesarjan. Pitkä ja karhea suomalaisen lampaan villa on hyvä raaka-aine tyynyissä ja peitoissa.

Suomalaisten lammastuottajien mukaan jopa noin puolet Suomessa kasvaneen lampaan villasta on mennyt jätteeksi samaan aikaan kun lampaanvillaa on ostettu raaka-aineeksi ulkomailta. Kotimaista lampaanvillaa on hävitetty ja suomalaiset yritykset ovat tuoneet sitä tuhansia kiloja ulkomailta. Yksi syy tähän järjettömyyteen on ollut se, että ei ole ollut rakenteita myydä ja ostaa isoja määriä. Monet lampurit ovat pieniä ja keskittyneet lihantuotantoon, koska villasta saatava korvaus on ollut niin pieni. Koska tuotanto on ollut niin pientä, raaka-aineostajat eivät ole voineet ostaa. Ostaja ei voi ostaa pientä määrää, eikä myyjä myydä pientä määrää. Se on ollut itseään ruokkiva negatiivinen kehä, jonka kääntäminen toiseen asentoon on vienyt aikaa.

Muutos oikeaan suuntaan on kuitenkin vihdoin tapahtumassa. Suomessa on jo useampia yrityksiä, jotka hyödyntävät kotimaisen lampaan villaa tuotteissaan.

Viimeisen neljän vuoden aikana Villan ja Peitteen yrittäjät tutustuivat lampureihin, testasivat erilaisia laatuja ja löysivät sopivimman tavan villan keräämiseen ja jalostamiseen. Löytyi oikeat yhteistyökumppanit, jotka saavat villasta pyytämänsä hinnan ja Villa ja Peite tarpeeksi suuren määrän tyynyihin, peittoihin ja patjoihin tarvittavaa puhtaus- ja laatukriteerit täyttävää villakuitua. Määrät eivät ole ihan pieniä. Kuvaavaa on, että yhdessä aikuisten tyynyssä on yhden lampaan villat.

Lasten ja vauvojen peitot ja tyynyt suomalaisen lampaan villasta

Tällä hetkellä kaikki lasten ja vauvojen peitot ja tyynyt on tehty kotimaisesta villasta. Samoin nämä kuvissa näkyvät aikuisten tyynyt. Kaikki kotimaisen lampaan villasta valmistetut tuotteet on merkitty erikseen Suomivilla-tuoteryhmän alle.

Meillä on tällä hetkellä käytössä Suomivilla Säätötyynyt . Säätötyynyjen mukana tulee reilu pussillinen lampaanvillaa, eli tyynyn kokoa voi halutessaan muuttaa. Osa meistä nukkuu paremmin ohuella tyynyllä, toiset paksulla. Säätötyynyn vetoketju vaan auki ja lisää villaa sisään tai ylimääräiset villat säilöön.

Otin oman tyynyni väliompeleella eli saan muokattua tyynyn etuosasta itselleni niskatuen. Kärsin nimittäin niska- ja hartiakivuista ja nukun aika usein kyljelläni, joten joudun kiinnittämään erityisen paljon huomiota nukkumisasentoon. Nukkumaan mennessä käännän lipan ylöspäin, jolloin tyyny asettuu ihanasti niskakuoppaan ja kyljellään ollessa osittain myös leuan alle.

Lapsilla on käytössä matalampi malli eli Lasten Suomivillatyyny.  Neljä läpiommelta pitää tyynyn matalana koko alueelta.

Vieläkin matalampi Vauvan Suomivillatyyny on perheen pienimmille. Meillä ei ollut tälle käyttöä, joten otettuani kuvat annoin tyynyn lahjaksi paikalliselle ystävälle, joilla on puolivuotias vauva. Se islantilaisvauva saa nyt nukkua suomivillatäytteisellä tyynyllä hengittävissä luonnonmateriaaleissa. Onnekas baby!

Suomalaisen lampaanvillan lisäksi Porin ja Villan tuotteissa käytetään myös esimerkiksi ranskalaista lampaanvillaa, kookoskuitua, hevosenjouhia ja luomupuuvillaa. Meidän sängyn ihanan jämäkät sijauspatjat ovat hevosenjouhitäytteiset.

Osta vähemmän, vaadi enemmän

Villa ja Peite valmistaa tuotteensa itse ja myy tuotteensa itse. Välikäsiä ei ole, joten hinta on niin hyvä, mitä se voi olla. Koska tuotteet lähetetään suoraan ompelimosta ja myydään suoraan asiakkaalle, pystytään tyynyt ja muut tuotteet valmistamaan järkevään hintaan. (Tein petauspatjoja harkitessani eli silloin reilu kolme vuotta sitten paljon hintavertailua muihin patjavalmistajiin, jotka myivät hevosenjouhitäytteisiä petareita – yksikään ei myynyt yhtä hyvällä hinnalla kuin Villa ja Peite).

Tuotteet eivät tule alennukseen. Koska alennuksia ei ole, asiakkaan ei tarvitse pelätä, että tuotteet löytyvät seuraavana päivänä alekorista. Eli hyvät lukijat, alekoodia ei ole teille nyt tarjota Ainoastaan lämmin suositus hyville ja hengittäville yöunille ja näille tuotteille. Kenties lahjaksi pukinkonttiin? Samalla tulet tukeneeksi kestävää tuotantoa ja suomalaisia lampureita.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

The post Hyvää yötä, hengitä hyvin appeared first on Satu Rämö.

Mainos: Vilkas Now

No niin, kaverit! Pystytin tänä syksynä verkkokaupan. En omaani, vaan suomalaiselle käsityöyritykselle Luhran Käsityöpajalle. Idea oli, että testaan Vilkkaan verkkokauppa-alustaa käytännössä ja kerron verkkokaupan pystyttämisestä teille.

Täällä voitte lukea projektin ensiaskelista ja täällä näette juttuni verkkokaupan valmistumisesta. Nyt on aika katsoa taaksepäin ja  miettiä, oliko verkkokaupan perustaminen työlästä, mikä onnistui, mikä ei, mikä oli helppoa, mikä ei. Kiitos paljon kaikille hyvistä kysymyksistä, olen koonnut niitä tähän postaukseen. Jos haluatte kuulla pidemmät vastaukset, käykää katsomassa IG-TV:n puolella reilun puolen tunnin mittainen livelähetykseni Verkkokaupan pystyttämisen Q&A. Tässä jutussa on osittain samoja kysymyksiä ja muutama uusi.

Aloitetaan!

Verkkokaupan perustaminen. Mistä aloitan? Miten pääsen alkuun? Pelottaa!

Aloitus on se vaikein. Vinkkini on tähän: ala vain tehdä. Verkkokaupan pyörittämisessä riskit ovat huomattavasti pienemmät kuin vaikka oman kivijalkakaupan avaamisessa. Verkkokaupan perustaminen siitä ”huoletonta”, että ei tarvitse tehdä kalliita ja pitkäaikaisia vuokrasopimuksia, ostaa kauppaa täyteen tavaraa, olla aina itse paikan päällä asiakkaan tullessa kauppaan jne. Jos verkkokauppa ei onnistukaan, jos kiinnostus lopahtaa tai jos eteen tulee jotain muuta, se ei haittaa. Myyt varaston pois loppuunmyynnissä ja loput vaikka kirppiksellä. Irtisanot palvelusopimukset ja suljet verkkokaupan. No hard feelings.

Ennen kuin alat lyödä tuotteita nettiin, ota kynä ja paperia. Kirjoita ylös ne tuotteet, joita aiot myydä. Jaa tuotteet tuoteryhmiin. Ovatko tuoteryhmät tasapainossa (eli ei niin että yhdessä tuoteryhmässä on 20 tuotetta ja kahdessa muussa tuoteryhmässä yksi tuote). Laske tuotteiden sisäänostohinnat tai valmistuskustannukset, mieti ulosmyyntihinta ja laske riittääkö kate kaikkeen siihen muuhun kuten palkanmaksuun, kuukausimaksuihin jne. Lue tämä juttu, kerron siinä tarkemmin, mitä kaikkea verkkokaupan perustamista ennen pitää tehdä.

Mikä on hyvä nettikauppa-alusta? Olen yksityisyrittäjä, toimintani ei ole vielä kovin suurta. Minkä alustan valitsen?

No Vilkas Now S -tietysti! Se maksaa tällä hetkellä alle 10 euroa kuussa ja hintaan kuuluu Paytrail-kuukausimaksu (joka erikseen ostettuna olisi monta kymppiä kuussa). Paytrail tarjoaa sinulle maksumahdollisuudet verkkokauppaasi. Tämä on iso mukava säästö alussa, kun myyntituloja ei vielä ole, mutta kustannukset rullaavat.

Tämä postaus on kaupallinen yhteistyö Vilkkaan kanssa, joten joku saattaa nyt ajatella, että suosittelen heitä, koska he maksavat. Mutta. Ei se ole ihan niinkään. Olen viimeisten vuosien aikana kokeillut useita eri alustoja ja rakentanut niillä verkkokauppoja. Shopify, Woocommerce, Campwire ja Vilkas ovat mulle tuttuja.

Vilkas on ollut helpoin silloin kun olen luonut muutaman kymmenen tuotteen verkkokauppoja (luultavasti isommissakin määrissä, mutta oman käden kokemusta Vilkkaasta on vain tästä Luhran Käsityöpajan verkkokaupasta). Verkkokaupan perustaminen oli todella nopeaa. Valitsin valmiin ulkoasun, jonka väritystä, tekstin pistekokoa ja fonttia pystyi muuttamaan. Lisäsin sinne oikeat logot ja loin tekstillä tunnelmat. Kaikki oli jumalattoman iisiä ja valmiina siinä yhdessä ja samassa käyttöliittymässä. Jos haluaa luoda monimutkaisemman kaupan ja itse esimerkiksi graafisen ilmeen alusta asti, se on mahdollista. Enemmän toiminnallisuuksia ja muokkausvaraa maksaa enemmän kuin 10 euroa kuussa ja tämä todetaan Vilkkaan sivuilla suoraan. Vinkkini kuitenkin on: älä nysvää ulkoasun kanssa liikaa alussa. Tee mieluummin selkeä ja simppeli kuin veret seisauttavan hieno uniikki ulkoasu. Koska sitä luodessa saat saletisti sydärin, jos olet perustamassa ekaa verkkokauppaasi. Sitä paitsi simppeli toimii paremmin mobiilissa pieneltä ruudulta katsoessa.

Sen sijan Woocommerce. Voi pyhä sylvi. Se on erittäin suosittu verkkokauppa-alusta ja sitä käytetään WordPress-pohjaisilla sivuilla. Mutta kaikki maksaa erikseen! Joka hiton härpäke ja plugari pitää ostaa erikseen. Yritin ostaa valmiin woocommerce-pohjan erääseen verkkokauppaan. Se näytti tosi hienolta ja myyntitekstissä lupailtiin muokkausmahdollisuuksia. Noh, sitten kun teema oli auki ja aloin muokkaamaan, selvisi että ei siellä mitään isoja muutoksia voikaan tehdä, ellei osta lisäosia. Loputonta määrää lisäosia. Se voi olla kätevä käyttää ja palvella ihmistä joka kaipaa joustomahdollisuuksia, mutta kustannusrakenne pitäisi hitto vie tämmöiselle tavalliselle tallaajalle vääntää rautalangasta. Mulla leikkaa välittömästi kiinni, kun joku asia on ensin ”halpa” tai jopa ”ilmainen” ja sitten se maksaakin yhtäkkiä kaikkien lisäosien kautta satoja euroja. Lypsäminen sucks.

Eli, kyllä. Tämä on kaupallinen yhteistyö Vilkkaan kanssa. Silti väitän, että Vilkas on helpoin, edullisin, yksinkertaisin ja nopein, jos sinulla ei ole älyttömiä vaatimuksia räätälöidyn ulkoasun suhteen. Ja Vilkkaalla on suomenkielien aspa.

Miten selviän mahdollisista asiakaspalautuksista?

Tämä oli monella kysyjällä huolenaiheena. Suomen lain mukana asiakkaalla on oikeus palauttaa verkosta ostettu tuote 14 päivän kuluessa tuotteen saapumisesta ja saada siitä rahat takaisin, jos tuote on käyttämätön ja myyntikelpoinen. Kassavirtariskin minimoimiseksi onkin hyvä pitää ostojen jälkeen myyntitulo kaupan tilillä pari viikkoa ennen kuin sen käyttää – näin rahan palauttaminen ei tuota ongelmia. Suomessa verkkokaupan ei enää tarvitse maksaa palautuksen lähetyskuluja. Useimmat verkkokaupat tosin lupaavat maksaa palautuksen postituskulut hyvänä asiakaspalveluna, ja se on tietysti erittäin ookoo. Mutta velvollisuutta siihen ei ole.

Haluaisin tehdä verkkokaupan b2b-puolelle eli myydä yritysasiakkaille. Mikä alusta?

Tsekkaapa tämä Vilkas-alustan Vilkas Suite -palvelu. Se on suunnattu etenkin b2b-verkkokaupoille. Mulla tosin ei ole siitä omakohtaista kokemusta.

Verkkokaupan perustaminen ja markkinointi. Mitä vinkkejä, kun rahaa on vähän?

Kaksi asiaa tulee ekana mieleen. Jos tuotteesi on sellainen, jota googlataan paljon (hengityssuojat, käytetyt autot, luomupuuvillaiset lastenvaatteet ym.), on todella tärkeää, että verkkokaupan SEO on kunnossa. Vilkkaan mukana tulee SEO-jelpperi eli pystyt esimerkiksi tuotekuvauksiin syöttämään valmiiksi ne tekstit ja otsikot, jotka näkyvät Googlen hakutuloksissa. Katso lisää hakukoneoptimoinnista edellisestä jutustani.

Toinen ”ilmainen” keino on somessa läsnäolo. Etenkin jos myyt tuotteita, joita ihmiset fiilistelevät vapaa-aikanaan ja joiden ympärillä pöhisee (lastenvaatteet, hienot valokuvat, maalaukset…), on loistavaa, jos sulla on somekanava, josta pystyt heittämään asiakkaita kauppaasi. Somekanava voi olla sun oma tai yrityksen oma. Sen ylläpitäminen ei vaadi suoria rahasiirtoja, mutta se vie työaikaa. Helpolla se ei tule Ehkä voit tarjota alekoodia muutamille yleisöösi sopiville somevaikuttajille eteenpäin jaettavaksi, järjestää arvonnan omalla ig-tililläsi tai kertoa kiinnostavia ja samastuttavia tarinoita tuotteistasi. Jos myyt uniikkeja taideteoksia verkkokaupassasi, kerro omalla IG-tililläsi töiden tekemisestä. Järjestä maalauslivelähetys, kerro miten tuotteet ovat syntyneet, mistä sait inspiraation johonkin työhön ja miksi teet sitä mitä teet. Kun kerrot tarinoita, etkä vain hoe äänekkäänä torikauppiaana tuotteidesi nimiä ja hintoja, ihmiset pysähtyvät viestisi äärelle ja saattavat jopa kiinnostua tuotteistasi ja ostaa. Itse löysin Eva Wahlströmin taideteokset hänen IG-tilinsä kautta. Ihastuin niin paljon yhteen tauluun, että ostin sen lopulta itselleni. Ja nyt haaveilen hänen tekemästään whiskey-tuolist Taidanpa jo tietää, minne tästä kaupallisesta yhteistyöstä tienattuja rahoja menee…

Vilkas verkkokauppa – miten nopeasti kaupan perustaminen onnistuu parhaimmillaan?

Verkkokaupan perustaminen voi olla muutaman päivän juttu tai siihen voi mennä useampi kuukausi. Paljon riippuu esimerkiksi tuotteiden määrästä ja siitä, onko sulla esimerkiksi tuotekuvat valmiina tai pystytkö ottamaan ne itse. Jos tuotteita on vaikka 30 kappaletta, oma arvioni on, että Vilkkaan alustalla perusversion saa valmiiksi parin intensiivisen työpäivän aikana. Varaa maksujärjestelmän käyttöönottoon ja logistiikan käyttöönottoon 1–2 työpäivää. Joillain kestää kauemmin (Postilta olen odotellut nyt yhtä koodia kohta neljä päivää, että saan integroitua lähetysjärjestelmän verkkokauppa-alustaan), joillain vähemmän (Pakettikauppa on Integroitu Vilkkaalla valmiiksi ja se taas tuli käyttöön todella nopsaan).

Minä kysyin muutaman kysymyksen myös Luhran Käsityöpajan omistajilta. Rakensin Vilkkaan Now -alustalla verkkokaupan rungon valmiiksi, ja kun kauppa oli auki, Luhran Käsityöpaja alkoi itse pyörittää sitä. Verkkokauppa on yrittäjien ensimmäinen.

Onko verkkokaupan käyttäminen ollut helpompaa vai vaikeampaa, kuin mitä ensin kuvittelitte?

Verkkokaupan käyttäminen on ollut helppoa. Toki ensin asioista on pitänyt ottaa selvää, mutta kaikki on ollut loppujen lopuksi tosi yksinkertaista ja kaikkeen löytyy apu helposti. 

Mikä verkkokaupan pyörittämisessä on teistä vaikeinta ja työläintä?

Itse asiassa verkkokaupan pyörittäminenkin on ollut aika yksinkertaista. Jos jotain ei olla tiedetty, me on saatu vastaus  siihen tosi nopeasti joko Vilkkaan ohjevideoista tai asiakaspalvelusta. Ehkä työläintä on ollut se alkuvaiheessa tehtävä kuvien ottaminen ja muokkaaminen ja tuotetietojen tarkistaminen.

Mikä on isoin juttu, joka teitä tällä hetkellä askarruttaa omaan verkkokauppaan liittyen?

Kuten varmaan kaikilla kauppiailla: asiakasmäärän kasvattaminen. Nyt kun verkkokauppa on auki, on mietittävä miten löydetään juuri ne meidän oikeat asiakkaat ja toteutetaan markkinointia.

Jes! Jäikö teillä kysyttävää? Kommenttiboksi on auki!

Täällä löytyy Luhran Käsityöpajan verkkokauppa: käsinkehrättyjä villalankoja ja villatuotteita. Jos olette käsityöihmisiä, saatatte löytää tuolta ihania villaisia herkkuja.

Kauppa on toteutettu Vilkas Now:lla. Meillä oli ensiksi käytössä S-paketti, mutta koska siihen ei kuulu alekoodiominaisuus, me päivitimme Vilkas Now -palvelun M-pakettiin – ja alekoodiominaisuus toimii!

Kuvat: Björgvin Hilmarsson (kuvat minusta), Luhran Käsityöpajan kuvat Meri Paaso ja Essi Heikkinen. 

The post Verkkokaupan perustaminen – kysymyksiä ja vastauksia appeared first on Satu Rämö.